Tänään mikkelinpäivänä eli enkelien päivänä järjestettiin useissa Helsingin seurakunnan kirkoissa perheille suunnattuja jumalanpalveluksia. Kun nyt olen Hakin puolesta tehnyt sen ratkaisun, että häntä ei ole kastettu, niin sen verran täytyy mielestäni kristillisyyttä hänenkin elämään saada, että kävisimme joskus yhdessä kirkossa... Tänään se sitten tapahtui ensimmäisen kerran.. Jos vaikka kerran pari vuodessa jatkossa?
Hakki ei luonnollisestikaan jaksanut istua paikoillaan penkissä vaan ujuttautui käytävälle. Jonkin verran kävimme myös kirkon takaosassa hiljaisesti messun aikana kävelemässä, mutta kokonaisuutena kaikki meni tosi hienosti. Pientä kailotusta tuli välillä, ja enemmänkin ilmehtimistä kanssaihmisille, mutta kun tietää, mihin kaikkeen Hakki kykenee, niin tämä oli kyllä nappisuoritus. Virsikirjoja ei paiskattu menemään eikä myöskään omaa päätä lyöty lattiaan kiukuspäissään.
Kiukustumiseen ei kyllä ollut reissun aikana aihettakaan. Ja enkelien päivän jumalanpalveluksen päätteeksi juotiin myös kirkkokahvit, mikä tarkoitti Hakin kohdalla miellyttävästi mehua ja vohveleita. Että näin meillä vietettiin pyhäpäivää! Uskomatonta..!
Mutta on me viikonlopun aikana myös ulkoiltu syyssäässä. Kävimme viidensadan metrin mittaisella kuntopolulla - Hakkia piti kantaa loppumatka. Hän oli tietty mutkineen jo kävellyt tuplasti sen minkä minä!
Kirjallinen yöpöytä: Jo Nesbo, Lumiukko
Sain työkaveriltani lainaan tämän Nesbon toisiksi uusimman suomennoksen - hänellä on nimittäin kaikki Harry Hole -dekkarit! Tämä oli kyllä todella vetävä kirja, ja saatoin ilahduttavasti todeta, että Harrykin on matkan varrella selvästi kasvanut ihmisenä. Juoni oli melkoinen, mutta tällä kertaa arvasin ennakkoon osan loppuratkaisusta. Se ei kuitenkaan yhtään hälventänyt lukunautintoa. Ei voi kun suositella. Mutta jos Harry Hole on entuudestaan tuntematon, täytyy kyllä lukea ensin edeltävät kirjat. Muutoin tästä ei saa kaikkea irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti