Kuka kukkuu ja missä?

Hakki ei nuku enää pinnasängyssä. Hän havainnollisti äidilleen, kuinka hän pääsee sieltä itse pois, ja koska kiipeämistapaan näytti liittyvän hyvin läheisesti mahdollisuus pudota pää edellä lattiaan, täytyi pinnasängy ottaa pois käytöstä.

Hakilla on nyt jatkettava lasten sänky. Sänky on sijoitettu turvallisesti äidin ja isän sängyn jalkopään ja seinän väliin. Mutta on parasta heti todeta, että ei Hakki oikeastaan nuku sielläkään. Iltaisin ennen nukkumaanmenoa luemme yhdessä kirjoja isolla sängyllä, ja sen jälkeen Hakin pitäisi siirtyä omaan sänkyyn. Mutta Hakki kertoo sen jo sanoin: "Kukkuu tässä". Hän kaivautuu keskeen ja hymyilee tyytyväisenä.

Minusta on sinänsä mukavaa, että lämpöinen tuhisija nukkuu vieressä. Mutta ongelmaksi on muodostunut se, että Hakki nukkuu hyvin levottomasti. Hän vaeltaa sängyllä päästä päähän, ja asettuu mielellään myös poikittain. Hakin varpaat kasvojen edessä heiluen on Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isän täytynyt välilllä todeta, että tässä hän vain kukkuu, ja siirtyä nukkumaan sohvalle. Hakkia on yritetty myös siirtää nukahtamisen jälkeen omaan sänkyyn. Tämä vaikuttaa tilanteeseen ehkä hyvällä onnella muutaman tunnin. Mutta hyvin pian jalkopäästä alkaa mönkiä jokin pieni puoliunessa oleva möyriäinen, joka valtaa itselleen nukkumapaikan. Muut antakoot tilaa.. jota 140 cm leveässä sängyssä ei ole kovin paljon..!

Omassa sängyssä nukkuminen muuttui vaikeaksi aika pian päivähoidon aloittamisen jälkeen. Epäilen, että se liittyy läheisyyden hakemiseen, ja siksi en ole halunnut olla yhtään tiukka tämän asian suhteen. Jos Hakista tuntuu, että hän ei halua nukkua omassa sängyssä, niin sitten hän tulee viereen. Hoitopäivät ovat kuitenkin pienelle pitkiä, ja jos elämää helpottaa se, että koko perhe "kukkuu" samalla sängyllä, niin näin tapahtukoon. Niinkin päin on käynyt, että Hakki on (ehkä vahingossa) siirtynyt oma-aloitteisesti omaan sänkyyn - vieressä on ilmeisesti tullut kuuma - joten kyllä sekin reitti löytyy. Nukkumisasiassa on nyt mielestäni parempi kuunnella Hakin tarpeita eikä vääntää väkisin mitään. Sitä vääntöä kun riittää uhmaikäisen kanssa muissa asioissa ihan tarpeeksi!


Kirjallinen yöpöytä: Dan Brown, Enkelit ja demonit
Mielettömän upeaa Da Vinci -koodia edeltävä Enkelit ja demonit alkoi vähän tahmeasti, mutta vaikuttava kirja se sitten olikin. Kirja liittyy uskonnon ja tieteen välillä koettuun ristiriitaan, ja sen tapahtumat sijoittuvat suurien uskonnollisten taideteosten ja rakennusten äärelle Vatikaaniin. Tästä kirjasta luin muuten parhaan selityksen sille, miksi Jumala, jos hän on armollinen, sallii kuitenkin niin monen pahan koetella ihmisiä. Mutta oli sitten kysymys uskonnosta tai tieteestä, niin kumpikin voi fanaattisella asenteella johtaa tuhoon. Minulle jäi hurjan Vatikaanisssa tapahtuneen pyörityksen jälkeen tunne, että uskonto ja tiede tarvitsevat kumpikin toisiaan. Tiede tarvitsee moraalia, ja uskonto järkeä.