Matkantekijä

Meillä alkaa olla hankaluuksia rattailla liikkumisen suhteen. Hakki ei toden totta ole tahdoton möykky, jota kärrätään paikasta toiseen - hän on kovaääninen ja rimpuileva voimataapero, joka tahtoo kävellä itse! "POIS!", hän huutaa rattaista! Rattaiden turvavaljaille on käyttöä...

Eilen illalla kävimme kirjastossa. Menomatkalla Hakki oli istutettava rattaisiin protestoinnista huolimatta, sillä siinä olisi kirjasto ehtinyt mennä kiinni ja yö laskeutua, jos olisimme tehneet matkaa Hakin tyyliin. Mutta paluumatkalla, kun kassissa oli Sue Graftonin F-dekkari ja Gabaldonin Matkantekijä (tuosta "hauska" aasinsilta postauksen otsikoksi tänä mielikuvituksettomana aamuna..), sallittiin Hakin kävellä loppumatka kotiin.

Hakki otti kyllä liikkumisvapaudestaan kaiken irti. Hän ei onneksi ole enää niin älyvapaa touhottaja, että olisi syöksymässä tielle, mikä eväisikin tämänkaltaiset vapaudet, mutta lapsen utelias tutkimusmatkailijamieli pääsi oikeuksiinsa. Ruusunmarjapensaat olivat punaisine marjoineen erinomaisen kiinnostavia, samoin maahantippuneet paremmat päivänsä ohittaneet omenat. Myös pikkuruiset asfaltilla lojuvat pihlajanmarjat saivat huomiota. Noita ruusunmarjoja riivittiin kyllä jokunen ihan pensaastakin irti lähempää tarkastelua varten. Taivaalla pörrääviä lentokoneita ihmeteltiin, mutta kaikista kiinnostavinta oli kuitenkin vesi.

Lätäkkö, jossa oli noin puoli desiä vettä, vaati pysähdyksen. Tietenkin sitä poljettiin jalalla, tietenkin - onneksi räiskähdys oli vesimäärän johdosta vaatimaton. Vettä tiirailtiin myös reikäisen viemärikannen läpi. Hakki makasi jalkakäytävällä silmät viemärikannen aukoissa ja kertoi äidillekin, että "tettä" siellä on. Ohikulkijoita hymyilytti.

Rattaatkin saivat osansa kiinnostuksesta, mutta kyytiin ei tietenkään haluttu vaan niitä piti työntää ihan itse. Kun äiti yritti tarttua työntöaisaan auttaakseen, läpättiin häntä nopeasti kädelle - Hakki työntää itse! Pienet suunnankorjaukset onneksi sallittiin...

Kyllä sitä itsekin ihan eri tavalla ympäristöään havainnoi, kun on mukana noin utelias matkantekijä. Täytyy vain muistaa, että aina ei saa olla kiire, ja jättää aikaa sille, että edetään tuskastuttavan hitaasti mutta antaumuksellisella innolla kotikontuja tutkien!

Kirjallinen yöpöytä

Kirsi Piha: Medicien naapurissa
Lyhyistä novelleista koostuva kirja on miellyttävää bussilukemista. Aiemmin olen lukenut vain taloista Provencessa tai Andaluciassa, eikä tämä kirja niistä olennaisesti poikkea, mutta toki oli miellyttävää lukea suomalaisten elämästä talossaan Italian maaseudulla. Italia kiehtoo minuakin, joskin olen vain kerran siellä käynyt ja silloinkin lyhykäisen viikon verran. Kirjassa vertailtiin suomalaista ja italialaista elämänmenoa toisiinsa, ja siinä oppi toisaalta arvostamaan suomalaisuuden hyviä puolia, toisaalta se taas sai miettimään, että opittavaa olisi noilta meluisilta italiaisiltakin..! Kiva, pieni kirja. Ja välillä tuli nälkä. Suomalaisethan pitävät italialaistyyppisestä ruoasta..!

Mark Levengood: Riemujen rikkaus ja surujen summa
Ystävättäreni oli ollut koulutustilaisuudessa, jonka Mark Levengood oli juontanut. Hän kehui tätä kovasti, ja sai minutkin kiinnostumaan tästä poikkeuksellisen iloisesta ja positiivisesta suomalaisesta. Mutta hän onkin suomenruotsalainen, ehkä se selittää iloisuuden..? En ole seurannut Levengoodin tv-ohjelmaa, mutta kirjan lainasin, ja kyllähän se hauska oli. Ja positiivinen. Luulen silti, että minäkin haluaisin kokea Levengoodin mieluiten livenä. Jos johonkin meidänkin koulutustilaisuuteen joskus...