Luopumisen tuska

Kuvassa ovat farkkukankaiset lappuhaalarit kokoa 62 cm. Haalarit ovat ainoa vauvanvaate, jonka hankin jo odotusaikana. Kyseiset haalarit osoittautuivat vielä epäkäytännöllisemmiksi kuin pelkäsin - ovat olleet kerran pari päällä. Mutta kyllähän ne näyttävät syötävän suloisilta..!

Farkkuhaalarit ovat osa sitä vauvanvaate- ja vauvatarvikeläjää, joka on vähitellen lähdössä myyntiin, kierrätykseen tai roskiin. Ihan helppoa tämä siivous ei ole. Minä siivoan samalla myös toiveen toisesta lapsesta. Iästäni huolimatta olen hellinyt ajatusta toisesta vauvasta, vielähän se ei olisi välttämättä mahdotonta. Mutta se on mahdotonta siksi, että Hakin isä ei halua enää viidettä lasta.

Minä olen tuntenut katkeruutta, vihaa ja surua. Kateutta ja kaunaa. Uusperheelle antavat aina rajat aikaisempi perhe ja sen ratkaisut. Toisaalta olen kyllä itsekin sitä mieltä, että tähän perheeseen ei pidä toista lasta hankkia, järjen ääni on hyvin selkeä. Mutta tunteen tasolla käsittelen suurta luopumisen tuskaa. Äitiys on ollut minulle jotain niin käsittämättömän ja odottamattoman hienoa, että olisin ollut valmis enempäänkin.

Vaikka ehkä siivoankin pois hassuja toiveita, minun ei kuitenkaan tarvitse siivota vauvamuistoja. Ihanat vauva-ajat pysyvät varmasti mielessä, vaikka kaikkea mahdollista ei tavaran muodossa säilökään. Ja uusia muistoja tehdään koko ajan! Hakki on niiiiin parasta minun elämässäni.

Kirjallinen yöpöytä

Anna-Leena Härkönen, Ei kiitos
Tämä on "Siitä puhe mistä puute" -kirja. Nainen vonkaa, mies ei anna. Olihan tämä räväkkä kirja, mutta yhtään enempää en olisi jaksanut. Kirjan 351 sivua riittivät hyvin, enemmälle sanoisin "Ei kiitos".

Riina Katajavuori, Lahjat
Nyt sitten kävi näin, hyydyin noin sivulle 50. Kirja alkoi sekavasti, ja Anna-Leena Härkösen kirjan jälkeen en jaksanut enää yhtään innostua naisen ahdistuksen lukemisesta. Eli kesken jäi, mutta mikään ei jäänyt kaivelemaan. Päähenkilökin tuntui yhtä tunkkaisen tylsältä kuin hän itsekin koki olevansa. Taidan olla kunnon dekkarin tarpeessa..!