Mitä ihmettä Hänen Aurinkoinen Korkeutensa puuhaa kuvassa? No, hyvänen aika, hänhän kyttää antaumuksella aidan alta naapurin pihalle saadakseen selville, mitä naapuri puuhaa! Lapsen uteliaisuus on kyllä jotenkin ihanaa. Ei ole vielä turhia estoja, kurkitaan sinne minne huvittaa, ja kiinnostavia ihmisiä voidaan jäädä avoimesti tuijottamaan. Sitten kun sosiaalinen uteliaisuus saadaan hyvien tapojen sallimaan muottiin, jäljelle jää vain tosi-tv..! Ja blogit! Pieni uteliaisuus toisten ihmisten asioita kohtaan on mielestäni ihan hyvä asia, sillä se on myös välittämistä. Isoissa kaupungeissa tyypillistä on, ettei toisten elämä voisi vähempää kiinnostaa.Kävin minäkin kurkkaamassa naapurin pihalle. Mutta en mennyt multaan Hakin tarkkailukuoppaan, vaan kävin ihan asioikseni ja luvallisesti heidän pihallaan. Eläköön uteliaisuus!
Kirjallinen yöpöytä: Jenny Dahlberg, Sopivasti lihava
Kirjastossa tarttui käteen tämä Jenny Dahlbergin kirja, jossa hän tilittää tuntojaan lihavana naisena äärimmäistä hoikkuutta ihannoivassa yhteiskunnassa. Dahlbergin motiivi kirjan kirjoittamiseen on muuttaa ihmisten asenteita, jotta nämä eivät syrjisi lihavia, sillä lihavatkin ovat samalla lailla päteviä ja osaavia ihmisiä kuin muutkin, kiloistaan huolimatta. Näinhän se on. Mutta epäilen kirjan tehoa tässä asiassa. Jenny Dahlberg myös kärsii kiloistaan niin paljon, että mielestäni hänen ehdottomasti pitäisi laihduttaa. Yhteiskunta muuttuu hitaammin kuin kilot katoaisivat. Laihduttaminen on taatusti hankalaa, sillä jos ylipainoa on noin 50 kg, on ylensyöminen samanlainen haitallinen riippuvuus kuin esimerkiksi tupakointi. Hoikkuuden ihannoiminen on turhamaista, mutta tervettä, normaalipainoista vartaloa voi pitää hyvänä ihanteena. Mutta koska tupakoitsijoitakaan ei osoitella sormella, ei näin pitäisi tapahtua lihavienkaan kohdalla. Kirjan sanoma ei täysin auennut minulle, koska en oikeasti ymmärrä valtavaa mässäilyä, mutta oli siinä pointtinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti