Meillä on ollut tänään oikein harvinaisen juhlava juhlapäivä, kun myös vanhempani Kainuusta ovat meillä "pitkän viikonlopun" vietossa. Matkan syy ei ollut kyllä äitienpäivä, vaan se, että isäni täytti perjantaina 70 vuotta. Hän sai lahjaksi oikein kunnon saappaat, ja Hakin oli ehdottomasti saatava kokeilla ukin uusia kenkiä. Niitä paria askelta, jotka Hakki onnistui saapastelemaan, voi pitää tässä tilanteessa aikamoisena saavutuksena... Hakki myös oppi hienosti toimittamaan asioita, esim. äitienpäiväkortin ojentaminen mummulle sujui suorastaan mallikkaasti.
Olen jo vuosikausia karttanut dekkareitten kohdalla takakansitekstien lukemista. Tai yritän ne lukea ne vain niin pintapuolisesti, että saan tarvittaessa selville, olenko lukenut kirjan aiemmin ja ylimalkaisen aihepiirin. On niin idioottimaisen ikävää, että kirjan takakannesta voi toisinaan lukea juonenkehittelyn kannalta olennaiset käänteet, ja näin suuri osa siitä taitavasti rakennetusta jännityksestä, joka tekee dekkarien lukemisesta niin nautittavaa, on kerralla pilattu. Nyt minä tein sen virheen, että luin Higgins Clarkin Kaksosista takakansitekstin ihan kokonaisuudessaan. Ja suurelta osin tästä syystä on todettava, että eipä ollut kovinkaan jännittävä kirja. Ei tämä muutenkaan mielestäni kuuluisi kirjailijan parhaimmistoon, mutta Higgins Clarkin kirjaksi tämä oli jo suorastaan pettymys. Hän on kuitenkin yksi suosikkikirjailijoistani, joten onhan se silti sanottava, että ei tämä huono ollut. Mutta sisällöstä minä en kerro enää mitään. Lukekaa takakannesta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti