Laulujen yö

Oli tässä taas "Laulujen yö". Osaan valitettavan vähän tuutulauluiksi sopivia kappaleita, joten täytyy veivata aina näitä samoja; Hämä-hämähäkki, Jänis istui maassa ja Keltainen laulu. Nyt tuli jo pakottava saada hämä-hämähäkille kolmaskin säkeistö, kun muura-muurahainenkin on niin loppuunkulunut. Ta-daa, tässä se on, ihan itse yöllä sanoitettu..

Leppä-leppäkerttu mustapilkkuinen,
kirvat napsii suuhun,
tuholaiset nuo.
Pian on puhdas
koko tomaatti,
leppä-leppäkerttu mustapilkkuinen.

Täytyy kyllä tunnustaa, että tuo vaikutti öiseen aikaan paremmalta. Mutta tärkein tavoite täyttyi, Hakki uuvahti. Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä on sitä mieltä, että olen opettanut Hakin näille öisille lauluhetkille, että hän heräisi jo niitä varten, mutta itselläni on asiasta aivan toinen käsitys. Hakilla on vielä nukahtamisen kanssa vaikeuksia. Ja sen hän on oppinut, että aamuyöstä hän saa siirtyä pinnasängystä isoon sänkyyn nukkumaan, jolloin myös hieman maidotellaan... Tätä aikataulua Hakki pyrkii välillä aikaistamaan, ja nostaa aivan kamalan metelin, kun hänen tahtonsa ei toteudu. Kyseessä ei toden totta ole mikään pieni itkuntuherrus, vaan raivostunut, läpitunkeva karjunta. Jos itku ei muuten tule riittävän äänekkäänä, napautetaan otsaa pinnoihin, ja jo saadaan lisää AITOA TUNNETTA..! Raivoajan rauhoitteluun ei tehoa silittely, koska se suututtaa vain lisää. Tiettyyn pisteeseen asti voi koittaa olla huomaamatta elämöintiä, mutta äärimmäisissä desipeleissä kuuron näyttely ei jotenkin vaan ole uskottavaa. Laulamisessa on näissä tilanteissa se teho, että Hänen Aurinkoinen Korkeutensa jossain vaiheessa jää kuuntelemaan laulua ja unohtaa yhden miehen performanssinsa.

Nyt viime öinä ongelma on ollut Hakin nuha. Hakki on ollut onnellisen vähän sairaana, ja tästä syystä nuhainen olo on Hakille henkilökohtainen järkytys. Hän on erittäin loukkaantunut siitä, että limaa on kurkussa ja nenä tukkoinen, ja tällöinhän nostetaan älämölö. Olen helpottanut ystäväisen oloa nenätipoilla, mutta nuhassa on kuitenkin niitäkin hetkiä, jolloin epämukavuutta on vain siedettävä. Ja näissä tilanteissa laulaminen auttaa. Jälleen kerran laulun avulla unohdetaan oma ikävä olo ja rauhoitutaan, annetaan unelle mahdollisuus tulla.

Totta kyllä on sekin, että ei nämä meidän yöt vieläkään niin erinomaisesti suju ilman nuhaakaan. Oli operaatio "Tissi ei ole unihissi", joka auttoi vähän, mutta kyllä meillä vieläkin voidaan rinnalle nukahtaa. Riittävä johdonmukaisuus ja tiukkuus on ollut hukassa. Tarkoitus olisi tässä vähitellen lopettaa imetys, mutta hissun kissun. Päivisin ei enää juurikaan tissutella. Mutta kyllä minä edelleen väitän, että tässä kaikessa on Systeemi. Ei tämä ole täyttä kaaosta, vaikka minä rimpuilen meidän venyvien yösääntöjen kanssa ja odottelen yörauhaa. Kyllä se sieltä vielä löytyy. Kun on Systeemi...

Kirjallinen yöpöytä

Tuija Lehtinen, Franseska
Tämä oli vähän erilainen Tuija Lehtisen kirja, olihan päähenkilö selvänäkijä, mutta jotenkin minulle tuli silti sellainen tunne, että taitaa olla aika pitää taukoa tämän kirjailijan suhteen. Kirja oli helppoa luettavaa, mutta ei se toisaalta kovin paljon antanutkaan. Kirjan parasta antia olivat sen henkilöt, joiden kaikkien luonteissa oli jotain hyvin selvästi heitä leimaavaa, oli se sitten pahuutta, tyhmyyttä, laiskuutta tai vastuuntuntoa.

Anna-Leena Härkönen, Palele porvari ja muita kirjoituksia
Minä pidän näistä Anna-Leena Härkösen kolumnikirjoituksista. Kaikesta ei suinkaan tarvitse olla samaa mieltä, mutta ennemmin tai myöhemmin saa varmasti hyvät naurut. Ja jopa vähän ajattelemisen aihettakin.