Koirien joulurauha

Koirien joulurauha on taattu. He viettävät joulun ystäviemme luona. Lanzaroten matkamme jälkeen Herra Koira vietti kaksi viikkoa kotona, mutta palasi hoitoon jo joulukuun alussa. Voi kyllä sanoa, että ystäviemme luona koirilla on toinen koti. Ne kaksi viikkoa meillä toki sujuivat, mutta Hänen Aurinkoinen Korkeutensa ja Herra Koira olivat toistuvasti törmäyskurssilla. Hakkia koira kiinnostaa ja hän pyrkii sen luokse, toisinaan vain katsomaan, mutta myös taputtamaan tai koirasohvalle viereen oleilemaan. Herra Koira murisee. Ja murinan laukaisee jo se, että Hakki konttaa kohti. Ei Herra Koira mikään luonnevikainen ole, hän on vain vanha ja kipeä. Hän ei pidä yllättävästä kosketuksesta eikä lapsen arvaamattomasta käytöksestä. En usko, että Herra Koira koskaan hyökkäisi Hakin kimppuun, mutta näykkääminen on täysin mahdollinen. Ja vaikka cavaljeeri onkin pieni koira, olisi se kuitenkin pienelle lapselle uhkaava tilanne.

Herra Koiran ja Hakin yhdessäoloa piti vahtia. Välillä toinen joutui jäähylle, Hakki leikkikehään tai Herra Koira tuulikaappiin, mitä hän suosi myös viileyden vuoksi. Kahdessa tasossa oleva asuntomme mahdollisti myös oleilun eri kerroksissa, mutta ihmisen lähellä viihtyvälle koiralle tilanne oli ristiriitainen - seurassa olisi kiva olla, mutta ei kenen tahansa seurassa... Kun aloin pakata Herra Koiran tavaroita ja hän ymmärsi lähtevänsä jälleen reissuun, oli hän heti iloisen odottava. Ja jälleennäkeminen ystäviemme luona ei jättänyt epäilyille sijaa, hän viihtyy toisessa kodissaan!

Nyt ennen joulua käytimme koirat eläinlääkärillä terveystarkastuksessa, vähän niinkuin varmuuden vuoksi. Odotushuoneessa Neiti Koira oli oma ystävällinen itsensä ja nuolaisi jopa Hakkia, ei kaunoja riiviötä kohtaan. Mutta Herra Koira istui mielenosoituksellisesti selkä Hakkiin päin eikä toden totta halunnut tervehtiä mokomaa. Nyt koirat valmistautuvat "eläinlääkärin tarkastamina" rauhaisan joulun viettoon. Jätin heille ystäviemme luokse joulupaketit. Tässä uskallan kertoa, että niissa on krokotiilipuruluu ja pari purutikkua kummallekin.. hys hys.

Tämän postauksen "satukuvat" koirista ovat ystäviemme käsialaa. Kiitos heille niistä!

Hakilla kävi tässä onneksi kylässä koira, joka ei karttanut lapsiseuraa. Ystäväni poikkesi meillä suursnautserinsa kanssa, ja terve, hyväkuntoinen narttukoira sieti lapsen uteliaisuuden. Valvotusti tutkittiin koiran häntää ja turkkia. Hakkia ei koiran koko tai musta olemus hätkähdyttänyt, mieluusti olisi koiralle myös tarjottu omia herkkuja kuten maissinaksuja. Pidän tärkeänä, että Hakki oppisi olemaan myös eläinten kanssa ja kohtelemaan niitä hyvin. Ihmisestä kertoo paljon se, kuinka hän kohtelee eläimiä.