Kummiudesta

Hakilla ei ole yhtään virallista kummia. Hänen Aurinkoista Korkeuttaan ei liitetty kasteella kirkkoon, sillä päätimme, että hän saa aikanaan tehdä omat ratkaisunsa itse. Nimi ilmoitettiin ilman seremonioita maistraattiin, sukulaisille ja ystäville. Tätä eivät tuntuneet pistävän pahakseen myöskään sukulaiset, sillä ristiäisiin / nimiäisiin kokoontuminen olisi ollut työlästä kaikkien asuessa eri paikkakunnilla.

Mutta mitenkäs Hakki? Hänellä ei ole papereihin nimettynä kummitätiä eikä kummisetää. Kuka muistaa Hakkia ja on hänelle aikuisystävä? - Minä luotan siihen, että Hakilla on aina välittäviä ihmisiä ympärillään. Ihmisiä, jotka pitävät hänestä ja muistavat häntä siksi, että haluavat - eivät papereihin kirjatun velvollisuuden johdosta. En toki väitä, että kummius olisi kaikille vain ikävä velvollisuus, josta ei ole iletty kieltäytyä, mutta pahimmillaan se voi olla niin. Jos luonteva kanssakäyminen lapsen perheen kanssa puuttuu, yritetään kummius hoitaa "pakollisilla" joulu- ja syntymäpäivälahjoilla. Ja näiden lahjojenkin ostaminen on tuskaa, koska lapsi mieltymyksineen ja tarpeineen on vieras. Tämänkaltaisesta väkinäisestä kummiudesta nauttii tuskin kukaan.

Joskus on vain niin, että ne ihmiset, jotka kuuluvat lähipiiriin lapsen syntyessä, eivät siinä enää vuosien päästä olekaan. Muutetaan, erotaan tai yhteydenpito hiipuu muuten vain. On ihmisistä kiinni, kuinka vahva side kummius on, ja kuinka se koetaan, jos etääntymistä tapahtuu. En näe Hakin elämässä puutteena sitä, että viralliset kummit puuttuvat. Kukaan Hakin elämän tärkeistä ihmisistä ei tule aikojen saatossa olemaan muita tärkeämpi siksi, että hän on Hakin kummi. Tai vähäarvoisempi, koska hän ei ole. Toivon Hakille vapaaehtoista ystävyyttä ja välittämistä, ihmisiltä hänen ympäriltään, koko hänen elämänsä ajalle. Jos näin käy, on hän saanut paljon.

Hänen Aurinkoisella Korkeudellaan on tällä hetkellä leikisti kummitäti. Tämä "kummitäti" tuli miehensä kanssa ensimmäisinä vieraina synnytyslaitokselle Hakkia tervehtimään, hän on paikannut Hakin isän poissaoloja vauvauinneissa, hän on muistanut ja tukenut sekä äitiä että vauvaa. Koska ystävyytemme on kestänyt jo parikymmentä vuotta, ei sitä enää pienet asiat heittele. On mukavaa, että häntä kiinnostavat Hakin ja minun kuulumiset, hän jaksaa kuunnella, hän pitää Hakkia sylissä ja tukee välillä myös arjen organisointiongelmissa tarjoamalla käytännön apua. Ei pakollisia lahjoja vaan aikaa yhdessä. Ja minulla pysyy myös mieli virkeänä, kun seuraan läheltä tämän ystäväni värikkäitä elämänvaiheita..

Tämä leikkikummius voi välillä unohtua, jos olemme liian kiireisiä tahollamme. Mutta silloin kukaan ei ole laiminlyönyt velvollisuuksiaan eikä huonoa omatuntoa tai pahaa mieltä tarvitse pitää. Todellinen yhteys ihmisten välillä ei katoa, vaikka välillä olisi taukoakin. Se on ystävyyttä, virallista kummiutta aidompaa elämää.