Mietin vuosia, haluanko koskaan äidiksi tai onko minusta siihen. Jahkasin, pohdin ja spekuloin. Lopulta päätin rohkeasti yrittää, ja 39-vuotiaana sain Hänen Aurinkoisen Korkeutensa, maailman ihanimman vauvan! Äitiys vei mukanaan, ja 41-vuotiaana sain vielä Hänen Aurinkoiselle Korkeudelleen ihanista ihanimman pikkusiskon! Kahden lapsen kera jatkan jahkaamista, pohtimista ja spekulointia, aiheina lasten kasvu, edesottamukset ja äitiys.
keskiviikko 29. kesäkuuta 2011
Suuri päivä
Potkulauta. Pitkään siitä on puhuttu, sitten kun... Kaksikymmentä tarraa piti saada vihkoon, ja nyt ne on saatu. Hakin kulkupeli on näppärä Minimicro.
Potkulautailijamme ei käytä enää vaippaa saatikka harkkahousuja. Hän käyttää tavallisia poikien pikkukalsareita. Niin kuin isot pojat tekevät, kun he osaavat käydä jo potalla tai pöntöllä.
Hakki on onnellinen, ja äitinsä on sekä onnellinen että helpottunut. Helppoa tämä ei ole meillä ollut, mutta kaikki ottaa aikansa. Ja tästä asiasta ei kukaan meitä enää painosta. Vahinkoja voi tapahtua, mutta kyllä ne on nyt opittu. Nämä vessa-asiat!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti