Äiti asustaa puistossa?

Virallinen äitiysloma alkoi vähän toisin kuin kuvittelin. Tuona päivänä minulla oli neuvolakäynti, ja menimme sinne Hakin kanssa yhdessä. Entinen työkaverini oli lukenut pojalleen toisen lapsen odotusaikana Sanna Pelliccionin kirjaa "Onni-pojasta tulee isoveli" ja kokenut sen hyväksi, ja minäkin hankin meille saman kirjan. Tässä kirjassa Onni otetaan mukaan äidin neuvolakäynnille, ja Hakki pääsi nyt kokemaan saman. Se meni hyvin, ei siinä mitään, vaikka sydänäänet vähän Hakkia pelottivatkin, mutta äitiä järkytti enemmän käynniltä saatu lähete Naistenklinikalle. NKL:lle menin saatuani Hakin isänsä hoiviin, ja käynti päivystyksessä johtikin sitten siihen, että jouduin jäämään osastolle. Raskausmyrkytys. RASKAUSMYRKYTYS! Voi itku - ei tämän näin pitänyt mennä!

Olin osastolla neljä yötä. Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isällä oli apujoukkoina tyttärensä, ja Hakin siskoista olikin paljon apua. Ja Hakille mieluista seuraa! Epäilen, että äidin ikävöinti ilman siskoja olisi ollut pahempaa. Hakki tuotiin kolme kertaa minua tapaamaan, ja tapasimme mukavasti (?) sairaalan puistossa. Osasto kun ei nyt ole kovin mieltä ylentävä paikka. Kolmannella kerralla mielenosoitus äitiä kohtaan oli hyvin selvää. Hakin oli varmaankin vaikea käsittää, miksi äiti on muuttanut sairaalan puistoon eikä tule kotiin, toki asiaa hänelle jotenkin yritettiin selvittää. Oli itselle aika tuskallista huomata, kuinka lapsi murjotti, väisteli ja oli etäinen.

Kotona tilanne helpottui, mutta en minä mitenkään erityisessä suosiossa ole. Tilannetta hankaloittaa kuitenkin se tosiasia, että enhän minä kunnossa ole. Raskausmyrkytys paranee vasta synnytyksen myötä, ja siihen asti olen seurannassa, mikä tarkoittaa päivittäisiä käyntejä sairaalassa näytteiden toimituksineen (käsittää kyseisen vuorokauden pissalastin..) Ja kotona en isommin saa enkä jaksa tehdä juuri mitään. Tarpeetonta lienee sanoakaan, että tämä järkyttävä helle lisää tuskaa. Mutta päivä kerrallaan, näin se nyt vaan menee. Käytännön asioiden järjestely Hänen Aurinkoisen Isän kesäloman loppumisen myötä tulee todennäköisesti lisäämään haasteita, mutta eiköhän kaikki järjesty. Tavalla tai toisella.

Kirjallinen yöpöytä Kate Jacobs, Lankakaupan tyttö
Kirja oli ihan mukavaa sairaalaluettavaa, ja oli mielenkiintoista saada tietää, mitä Pieni lankakauppa -kirjan henkilöille nyt kuului. Vaikka pidänkin myös viihteellisistä ihmissuhdekirjoista, niin ykköskategoriaan en tätä sijoittaisi. Ehkä se on tuo ihmisten "amerikkalaisuus", mikä tekee heistä henkilöinä vieraampia. Ei tule samaistumisen tunteita. Suurelta osin tämä kirja käsitteli myös surutyötä, mitä Pieni lankakauppa -kirjan Georgian kuolemasta seurasi.

Kajsa Ingemarsson, Kohtalonpyörä
Keltaisten sitruunoiden ravintola -kirjan kirjoittajan Kohtalonpyörä ei ole niiiin hyvä kuin hänet tunnetuksi tehnyt kirja, mutta erinomaista luettavaa kuitenkin. Kolmen naisen elämänkohtalot olivat hyvin tutun oloisia ja valinnat helppo käsittää, ja kirjassa on positiivinen usko siihen, että elämä tapaa järjestyä - kunhan vain uskaltaa tarttua asioihin ja tehdä ne oikeat ratkaisut..! Kaikki lähtee kolmen naapuruksen epäluulosta asuinalueen uutta tulokasta kohtaan, ja epäluuloisista naisista tulee keskenään ystävykset, heidän erilaisuuksistaan huolimatta. Minä pidin tästä kirjasta tosi paljon!