Enää kolme päivää töitä. Aloitan ensin pienellä kesälomalla, mutta heinäkuun alkupuolella alkaa jo virallinen äitiysvapaakin. Olen leiponut työpaikkani kahvipöytään kaksi kuivakakkua, aprikooseilla, suklaalla ja rommilla maustettuja, ja työt ovat kohtuullisen hyvällä mallilla. Enempi olisin toki halunnut ehtiä, mutta minkäs teet. Ja kieltämättä on ollut jo pakko ottaa vähän rauhallisemmin, että vointi pysyy hyvänä - sairasloma ei olisi edistänyt töitä senkään vertaa!Olo on vähän haikea. Tuota työhuoneeni ikkunasta kuvattua "maisemaa" ei toden totta tule ikävä, mutta työkavereita sen sijaan kyllä. Töissä virtahevon kaltainen työkaveri on saanut mukavaa ekstrahuomiota, ja sitä jää kaipaamaan. Ja samanhenkistä juttuseuraa on ollut, kotiin jäädessä sosiaalinen elämä kutistuu huomattavasti. Tiedän, että sopeudun kyllä taas kotiinkin. Viime syksynä oli todella hankalaa jättää koti, viedä Hakki hoitoon ja aloittaa työt. Mutta nyt en voi olla tuntematta hienoista kaihoa miettiessäni myös joitakin työtehtäviä, jotka olen laittanut alulle, mutta jotka muut viimeistelevät. Mutta kun Syysomena syntyy, enpä taida enää noita muistella. Töitä kyllä ehdin vielä tehdä, vauvan suhteen oli suurempi kiire!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti