Tulipa sitten juteltua puhelimessa pitkään oman äitini kanssa. Puheripuli iski pahasti päälle, kun Hakkikin vielä tuntui viihtyvän omissa puuhissaan. Niin, viihtyihän hän. Tovi meni, ennen kuin tajusin, että nyt on liian hiljaista, EPÄILYTTÄVÄN HILJAISTA..!Hiljaisuuden lopputulos päätti puhelun tehokkaasti. Katsoin Hakkia, joka oli maalannut puolinaamaa punaiseksi työlaukustani löytämällään huulipunalla. Kädet olivat myös punaiset, ja meneillään oli vaihe, jossa huulipunakäsillä tehtiin jälkiä lattiaan.
Mitä tästä opimme? - Liika kommunikointi on pahasta, hiljaisuudessa tapahtuu yllättävän paljon!?
3 kommenttia:
Ihana kuva :D toinen mahtoi olla aika ylpeä tekosistaan, komeata jälkeä näyttäisi olevan :)
Ja äiti sai hyvän opetuksen puhelimeen juuttumisesta :D Nauroitko vai itkitkö vai suutuitko kun näit pojan?
Ei siinä voinut kuin nauraa. Oli niin oma vika, kun tarkkaavaisuus oli suuntautunut täysin toisaalle!
Hakki on kyllä kekseliäs nuori mies! :oD Loistavaa!
Lähetä kommentti