Molemmat koirat kotona

Meillä on nyt harvinaiseksi käynyt tilanne: molemmat koirat ovat kotona! Neiti Koira olikin vasta kolmen viikon jakson meillä, meni sitten taas viikoksi ystävillemme, ja saapui uudestaan Herra Koiran seurassa. Jännitin etukäteen Herra Koiran ja Hänen Aurinkoisen Korkeutensa kohtaamista, ja pelot tuntuivat osoittautuvan aiheellisiksi, kun noin kymmenen minuutin kuluessa yhteiselon alkamisesta alkoi myös murina. Hakki tuli liian lähelle. Mutta päivien kuluessa tilanne on helpottunut, ja Herra Koirakin on tullut kärsivällisemmäksi. Hakillekaan koirat eivät ole enää niin uusi ja jännittävä juttu, jotta näiden kimpussa täytyisi olla koko ajan. Voimme jopa puhua jonkinmoisesta rauhanomaisesta rinnakkaiselosta..!

Hakkia kiinnostaa koirien ulkoiluttaminen. Hän hakee usein tuulikaapista koirien hihnat, ja yrittää pujottaa niitä koirien ylle. Tämä ei kyllä suoraan sanoen vielä onnistu. Pihalla annoin hänen hetken "ulkoiluttaa" Neiti Koiraa, ja Hakki saapasteli polleana hihnan kanssa Neiti Koiran kulkiessa kuuliaisena mukana. Naapuria nauratti. Neiti Koiran kanssa tällainen onnistuu, mutta Herra Koiran arvolle ei sovi Hakin leikit.

Koirien vesikuppi ei ole vieläkään menettänyt viehätystään, ja sen kimpussa ollaan aina tilanteen tullen. Tänä aamuna Hakki löysi oman lapasensa ja pujotti sen käteensä, ja uitti sitten lapaskättä kupissa. Kun aina tietäisi, mikä on homman idea! Unohdinpa tässä myös hetkeksi koirien kupit pöydän reunalle kaadettuani niihin jälkiruokapiimät. Havahduin kyllä nopeasti siinä vaiheessa, kun vasta yksi kupillinen piimää oli valutettu lattialle ja omille housuille....

Pian koirat palaavat ystäviemme luo, toivon mukaan henkisesti ja fyysisesti hyvissä voimissa. Edellinen Neiti Koiran oleilu meillä kirvoitti kyllä ystävältäni kommentit koiran pyöristyneestä ulkomuodosta, ja lihomiseen on meillä kieltämättä aikamoinen riski. Hakki osaa vallan mainiosti mennä koiranruokatynnyrille, nostaa kannen pois ja kylvää nappuloita pitkin lattiaa. Ja etenkin Neiti Koira kyllä syö! Hakki myös nykyään ruokaillessaan kurkkii pöydän alle ja ilahduttaa mieluusti siellä odottavasti tuijottavaa Neiti Koiraa mm. leipäpalasilla.

Oheiset kuvat ovat pari suosikkiani ystäviemme kuvavalikoimasta. Kahden kodin koirat ovat melkoisia valokuvamalleja!

Kirjallinen yöpöytä: Jo Nesbo, Veritimantit

Jo Nesbon Harry Hole -dekkarit kannattaa lukea ehdottomasti järjestyksessä, ja tämä on neljäs. Aihepiiri liikkuu tällä kertaa sarjamurhaajan jäljittämisessä ja salakuljetuksessa Nämä ovat todellakin äärimmäisen hienoja dekkareita, mutta silti kirjan aloittamiseen on minulla aina tietty kynnys. Alkoholisoituneen poliisin Harry Holen matkaan lähteminen on rankka kokemus, ja kirjoista saa käsityksen siitä, millaista on jatkuva taistelu viinan kanssa. Harry on kaikesta huolimatta loistava poliisi, ja tässä kirjassa eräs pitkään jatkunut paha saa vihdoin palkkansa. Viiden tähden kirja, minun mielestäni!