Yksi iso asia minulle on se, että Pampula lopettaa nyt kesällä ryhmäperhepäiväkodissa, jossa hän on käynyt 1-vuotiaasta saakka, ja siirtyy kesäloman jälkeen elokuussa eskariin. Hakkikin oli tässä samassa hoitopaikassa kaksi vuotta. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että lapsillani on ollut niin valtavan hyvä hoitopaikka. Hoitajat ovat pysyneet käytännössä samoina, ja kaikki on aina sujunut. Työssä ollessa ei ole todellakaan tarvinnut miettiä, kuinka lapset hoidossa pärjäävät. Pampula itse odottaa jo eskariaikaa, mutta minua hirvittää hyvästien jättö hoitajiin, jotka ovat monen vuoden ajan kuuluneet olennaisesti arkeemme. Kiitos tuntuu laimealta sanalta kaikkien näiden vuosien jälkeen, mutta toisaalta - siihen sisältyy kaikki. Pampulan kohdalla voisi tietysti surra myös pudonneita maitohampaita.
Hakki menee syksyllä jo 3. luokalle. Hän on ollut nämä kaksi ensimmäistä kouluvuottaan yhdistetyllä 1-2 -luokalla, jolla on ollut erittäin hyvä opettaja. Luokassa on ollut kuria, mutta myös ymmärtämystä pieniä koululaisia kohtaan, ja kirjallisuuden pariin on kannustettu kovasti. Myös tässä äiti kokee surunsekaista kiitollisuutta. Hakin eskarivuosi oli vähän hankala, mutta koululaisena Hakista on tullut vastuuntuntoinen ja fiksu poika, joka välittää muista ja hölmöilee hyvin kohtuullisessa määrin..!
Töissä työkuvioni ovat organisaatiomuutoksen johdosta muuttuneet niin, että ne yhteistyötahot, joiden kanssa tein vuosia läheisesti töitä, eivät kuulu enää keskeisiin kumppaneihin. Itse muutos on myös sellainen, että en usko muutoksen tarpeellisuuden perusteluihin enkä oikein muutoksen onnistumiseenkaan. Motivaation kanssa on ollut ongelmia, vaikka yritänkin innostua työtehtävistäni omina osinaan miettimättä sen enempää kontekstia, johon ne kuuluvat. Haluaisin saada uuden työpaikan, mutta sehän ei ole nykytilanteessa erityisen helppoa. Hetkittäin ahdistaa aika paljonkin, mutta kuukausipalkka auttaa porskuttamaan.
Alakulo-olo tekee välillä ihan hyvää. On mukavaa ottaa alakulosta "kaikki irti", surra ja kuunnella alakuloista musiikkia. Kaikelle on aikansa, niin myös alakulolle.
Piristykseksi pari osuvaa lausahdusta lapsilta:
Pampula kärsii usein laktoosi-intoleranssinsa takia ilmavaivoista. Hän myös raportoi ahkerasti niiden tulemisesta. Olin jo useamman kerran huomauttanut, että niistä pieruista ei kannata tehdä numeroa, kun tyttö keksi: "Taas tuli pieru! Ja teen tästä numeron. Tämä oli numero kaksi!"
Hakki oli kuumeessa ja olin hänen kanssaan kotona. Totesin, että minun on kuitenkin tehtävä tässä vähän myös töitä. Jossain vaiheessa Hakki tuli Uno-pelikorttien kanssa sanomaan, että "Jos et pelaa minun kanssa, et ole kulta etkä rakas." Tässä vaiheessa ymmärsin oman parhaani ja siirryin pelaamaan!
