Majakalle

Viime kesänä tuli käytyä Bengtskärin majakalla, ja siellä minua puraisi jonkinmoinen "majakkakärpänen".  Haluaisin käydä mahdollisimman monessa. Minähän pidän torneista, joten majakat vetoavat siksikin, mutta myös meri ja luonnonvoimat tuntuvat läheisiltä karuilla majakkasaarilla. Sisämaan kasvatille meri on kiehtova suuruus. Tänä vuonna kesälomaan mahdutettiin käynti Söderskärissä.

Laivamatkamme majakalle alkoi Vuosaaren Hiekkajaalanrannasta, ja kesti 1,5 tuntia. Saman verran aikaa oli varattu perillä oloon. Majakkaan tutustujia oli niin paljon, että sisään mentiin kolmessa eri ryhmässä. Hakki ja isänsä olivat ensimmäisessä ryhmässä, minä viimeisessä - Pampula siirtyi vain välillä huoltajalta toiselle, häntä ei otettu mukaan torniin.

Oli se taas vaan hienoa katsella merta ja majakkasaarta majakasta käsin. Haaveissa on edelleen, että joskus voisin yöpyä majakassa (on mahdollista myös Söderskärissä) ja että saisi ihan rauhassa istuskella kalliolla ja katsella merta. Se ei tällaisillä isojen ryhmien käynneillä oikein onnistu. Ja eipä kyllä lasten kanssa yleensäkään. Majakkasaarella saa olla lasten kanssa tarkkana, joskaan ei se mielestäni nyt mikään erityisen vaarallinen paikka ole.

Söderskäristä tykkäävät myös monet linnut, ja nyt heinäkuussa oli lintujen pesinnän vuoksi meno viereiselle kalliosaarelle kielletty. Sinne olisi päässyt riippusiltaa pitkin. Elokuussa kalliosaaren rauhoitus on ohi. Puoliväliin siltaa sai nytkin kävellä, ja kävin toki kokeilemassa. Hakki olisi kauheasti halunnut mukaan, mutta se oli pakko häneltä evätä. Riippusillan kaidenarut olivat neljävuotiaalle vielä turhan korkealla.

 

Hyvinhän se reissu meni. Kukaan ei ollut merisairas, toisin taisi olla Bengtskärissä... Kotona olen jo selannut majakkakirjaani ja miettinyt, mikä majakka olisi seuraava..!

Lakeuksilla

Tänä kesänä minä ja Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä teimme lasten kanssa vain yhden varsinaisen lomamatkan, ja se suuntautui Etelä-Pohjanmaalle. Reissumme kesti vain neljä päivää, mutta kyllä siinäkin ajassa ehti kaikenlaista. Ensimmäinen kohteemme oli Ähtäri, ja siellä yövyimme hotelli Mesikämmenessä ja vierailimme Ähtärin eläinpuistossa. Hotelli Mesikämmenessä oli myös kylpylä, ja poikkesimme myös siellä.

Ähtärin eläinpuisto oli ihan mukava paikka, mutta tänä kesänä tyypilliseksi sääilmiöksi osoittautunut sade häiritsi tätäkin käyntiä. Eläimillä vaikutti olevan eläintarhaksi ihan mukavat oltavat, mutta ainahan se vähän mietityttää, mikä on eläimiä kohtaan oikein ja mikä väärin. Mutta toisaalta nämä tarhassa elävät yksilöt saavat aikaan eläinmyönteisyyttä ja -tietoisuutta, mikä toivon mukaan auttaa ymmärtämään luonnossa elävien eläinten suojelun tärkeyden. Eläimiä katseltiin reilun kolmen kilometrin mittainen lenkki kiertämällä, ja reitti oli hyvin selkeä. Lumileopardi jäi erityisesti mieleen.  Mikään edullinen paikka ei tämäkään eläinpuisto ollut: pääsymaksu oli 15 euroa kaikilta muilta paitsi Pampulalta!

 

Ähtäristä suuntasimme Seinäjoelle, mutta kävimme kyllä matkalla vilkaisemassa, minkä näköinen se Tuurin kauppakylä oikein on. Se oli todellakin suureellista touhua, ja sitä voisi luonnehtia jopa suuruudenhulluksi, ellei se menestyisi niin tolkuttoman hyvin. Asiakkaita riitti. Me ei lähdetty kauppoihin sisälle lainkaan. Vaikuttaa, että kyläkaupassa ei niin vain piipahdetakaan, vaan siihen on varattava aikaa!

Seinäjoella yövyimme kaksi yötä, ensimmäisen hotelli Sorsanpesässä Törnävän kaupunginosassa, ja toisen Seinäjoen keskustassa Cumuluksessa. Törnävä sopi suunnitelmiimme, sillä meillä oli liput varattuna Törnävän kesäteatteriin. Siellä esitetään tänä kesänä sekä Peppiä että Häjyjä, ja ensiksi mainittu oli luonnollisesti meidän valintamme.

Kesäteatterikäynti sujui oikein hyvin. Hakki ja Pampula kyllä juoksentelivat katsomon portaissa ennen esityksen alkua (me olimme ehkä vähän liian ajoissa..), ja minulla pääsi hetkeksi myös tarkkaavaisuus herpaantumaan.. Ja Pampulahan käytti tilaisuutta hyväkseen ja kipitti salamana Huvikumpu-lavasteisiin, ja oli jo sitten kiipeämässä kuvassa oikeassa reunassa näkyviä tikkaita pitkin kattoa kohti. Sain onneksi neitokaisen kainalooni jo alkumatkasta!

Hakki jaksoi seurata koko esityksen todella hyvin, ja Pampulakin nukahti vasta puoliajan jälkeen. Esitys nyt olikin hänen päiväuniaikaansa. Peppi miellytti meitä kaikkia - esitys oli hauska ja siitä tuli hyvä mieli! Hakki meni esityksen jälkeen jopa jonottamaan Pepiltä nimmaria ja sen hän saikin. Nyt on ihan mielessä, että kesäteatteri pitäisi ottaa jokakesäiseksi perinteeksi, niin mukavaa se oli!

Seinäjoelta käsin tutustuimme myös lakeusmaisemiin, jotka kyllä minua kovasti miellyttävät. Kävimme Saarimaan (Kauhava) ja Santavuoren (Ilmajoki) näköalatorneissa, ja minä kävin vielä yksin Lakeuden Ristissä (Seinäjoki). Hermannikin oli äitinsä lailla innokas kiipeämään torneihin, ja hienosti hän suoriutuikin. Korkealla oleminen selvittää ajatuksia ja antaa uutta näkökulmaa, ja sellaista minä nyt toden totta kaipaan. En vain tiedä, kuinka korkealle pitäisi lähteä nököttämään, että jonkinmoinen "valaistuminen" tapahtuisi. No, onhan tämä kotikin sentään 5. kerroksessa! Lomanen lakeuksilla oli lyhyt, ja moneen paikkaan olisi sielläkin vielä halunnut. Mutta joku toinen kerta sitten!

Kirjallinen yöpöytä: Marianne Cederwall, Ajattelen sinua kuolemaasi saakka

Marianne Cederwallin Ajattelen sinua kuolemaasi saakka sijoittuu Gotlantiin, joka on sekin vielä itsellä käymätön paikka. Luin kuvauksen tästä kirjasta, ja minun oli sen jälkeen haettava se kirjastosta, koska kirjan teema kiinnosti niin kovasti. Harvoin sitä vihaa ketään niin paljon, että haluaisi tätä tai näitä vahingoittaa. Mutta tänä kesänä en ole voinut välttyä toivomasta pahaa muutamille henkilöille. Kirjassa päähenkilö kostaa kokemiaan vääryksiä ryhtymällä käyttämään ajatusvoimaa. Seuraus ovat kolmet hautajaiset. Kirja on hauska, ja siinä on positiivisena sanomana se, että rankoista (taloudellisista) vaikeuksistakin voi selvitä. Negatiivisena voi tietysti pitää sitä, että henkilö ei koe olevansa menneisyyden kanssa sujut ennen kuin paha on saanut palkkansa. Koska vahingoittaminen ajatuksen voimalla ei kuitenkaan yleensä ole mahdollista, ei liene niin väärin, jos tietyissä tilanteissa muutaman manauksen heittääkin.. Jos siitä tulee parempi olo ja se käy kostosta, niin aika turvallinen keino se on, sanoisin. Pitäisiköhän kokeilla.. Kirja oli hyvä, mutta se olisi ollut vielä parempi, jos se olisi ollut tunnelmaltaan intensiivisempi. Nyt siinä oli hieman tyhjäkäyntiä. Mutta suosittelen. Hyvää pahaa naisenergiaa!

Laivalla

Mikä oli lapsista parasta Tukholman risteilyllä? Epäilen vahvasti, että ykkösjuttu sekä Hakista että Pampulasta oli pallomeri. Joskin tavallisuudesta poikkeavan runsas karkinsyönti miellytti varmasti myös näitä risteilymatkustajia. Itselleni laivan leikkitilat olivat pieni pettymys. Lapsiperheiden kansoittamalla Mariella-aluksella mukuloita riitti, ja leikkitilat olivat tähän nähden pienet ja ahtaat. Ikähaitari pallomeressä ja pomppulinnassa oli molemmissa 0 - 9 vuotta, ja se tarkoitti käytännössä sitä, että Pampulaa ei voinut päästää pomppulinnaan. Meno oli siellä niin hurjaa. Hakki pärjäsi siinäkin mäiskeessä. Pallomerenkin katselu hirvitti välillä, mutta se nyt sujui loppujen lopuksi kohtuullisen hyvin, etenkin aamuisin, jolloin lapsia oli vähemmän. Henkilökuntaa ei ollut lainkaan valvomassa sitä, kuinka paljon lapsia on kerralla pallomeressä tai pomppulinnassa tai millaista meno on - kaikki valvonta oli vanhempien vastuulla. Selvää on, että jokainen katsoo omien lastensa perään, mutta kieltämättä jonkinmoinen valvonta henkilökunnankin toimesta olisi ollut paikallaan.

 

Lasten ruokailu oli laivalla mietitty hyvin. Lasten ruokailu oli joko ilmaista (buffet-aamiainen ja seisova pöytä) tai hyvin edullista (ala carte -ravintola), ja lapsille löytyi riittävästi sopivaa syötävää. Ja itsellehän lautasen täytettä löytyi ihan liikaakin, mutta onneksi ihan tolkuttomaan ähkyyn asti ei tullut syötyä. Laivan "yöelämä" oli luonnollisesti seurueemme aikuisilla eli minulla ja Hakin kummitädillä  hyvin rajoitettua. Piipahdimme vuorotellen laivan ravintolakannella pienellä yömyssyllä ja se oli siinä. Mutta riitti hyvin. Joskus aikaan ennen lapsia on ollut toisinkin, mutta nyt on erinomaisen hyvä näin.

Itse Tukholmassa kävimme ihailemassa Ruotsin pääkaupunkia Globenin seinustalta käsin Skyview-lasikonsolissa. Sillä pääsi 130 metrin korkeuteen. Ihan mukava kokemus, mutta ei siinä jotenkin tuntenut tuntenut olevansa niin korkealla. Globeniin menimme metrolla. Näköalojen ihailun jälkeen tarkoituksenamme oli hieman palloilla vanhassa kaupungissa, mutta se jäi rankkasateen vuoksi vähän tynkä-kävelyksi. Pidimme sadetta matkamuistomyymälän seinustalla, ja siirryimme sitten myös sisätiloihin.. Pampula sai Pepin! Hieman laantuneessa sateessa palasimme laivaan. Hakilla oli tälläkin reissulla mukana potkulauta, ja se oli kyllä jälleen kerran paikallaan. Ei mitään "en jaksa" -kitinää vaan mukavaa liikkumista paikasta toiseen! Kokonaisuutena laivaristeily oli kyllä oikein hauska, vaikka ei tuollaisia kovin usein jaksaisi tehdä. Lapsetkin olivat risteilyn jälkeen yllättävän väsyneitä. Tuliaiskarkkejakin on vielä jäljellä..

Kirjallinen yöpöytä: Tuomas Kyrö, Mielensäpahoittaja

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun tajusin, että niin monet muut ovat tutustuneet tähän mielenkiintoiseen vanhaan herraan, Tuomas Kyrön luomaan Mielensäpahoittajaan, paljon aikaisemmin. Minä olen jälkeen kerran jälkijunassa. Kyllä ei kirja oli hyvä. Hetken kesti, ennen kuin Mielensäpahoittajan maailmankuvaan pääsi sisälle, mutta kyllä se minullekin aukeni, ja oli monella tapaa yllättävän tuttu. Suomessa on varmasti herran esikuvia siellä sun täällä. Kirja nauratti ja mietitytti - ja toki vähän mieltäkin pahoitti!

Lomailua

Kun loman alkuun pääsi, on se alkanut maistua vallan mukavalle! Helsingin kaupungin järjestämää puistoruokailua on tullut hyödynnettyä, ja nyt on myös ehtinyt tavata ystäviä ja jopa tehdä pienimuotoisia retkiä. Ensimmäisellä lomaviikolla poikkesimme Fallkullan kotieläintilalla, ja mukana olivat myös työkaverini / ystäväni ja hänen kaksi poikaansa. Kun seurueessa on kolme vilkasta poikaa, on myös meno sen mukainen.. Eläimet eivät niinkään kiinnostaneet vaan muu ulkoilu kotieläintilan pihamaalla. Itselläkin oli tosi mukava päivä.

Kotieläintila onkin kyllä miljööltään miellyttävä, vähän kuin suomalaista maalaismaisemaa kaupungin keskellä. Eikä se edes maksa mitään. Tällä lomalla on tehty myös jo risteily Ruotsiin, josta kirjoitan myöhemmin, ja pian lähdetään pienelle kotimaan reissulle. Työasiat ovat käyneet mielessä varsin vähän, mutta sitä kaikkea muuta on kyllä edelleen huolena. Mutta lomasta osaa silti nyt nauttia!

Kirjallinen yöpöytä: Sidney Sheldon, Jos huominen tulee

Omasta kirjahyllystä otin kesälukemiseksi Sidney Sheldonin Jos huominen tulee. Olen lukenut kirjan ainakin kaksi kertaa aikaisemmin, ja lukiessani huomasin muistavani käytännössä kaikki juonenkäänteet. Se toki vähensi jännitystä, mutta hyvähän kirja silti oli. Mielestäni ehkä Sheldonin paras. Mafian petos tuhoaa Tracy Whitneyn perheen ja tulevaisuuden suunnitelmat. Hän suunnittelee koston, ja sitä kautta aukeaa Tracylle myös uusi elämä. Jos tätä kirjaa ei ole vielä lukenut, kannattaa se ilman muuta tehdä!

Kirjatorni: Judith Drews, Aapon maailma ja Aapo sairastaa

Kun miettii, mistä kirjoista pieni lapsi, joka ei vielä paljon edes puhu, pitää, on vähän vaikean tehtävän edessä. Aikuisen silmin useat kuvakirjat ovat sitä samaa, eikä aikuisena osaa aina hahmottaa, mikä herättää kiinnostuksen. Onneksi tässäkin voi luottaa asiantuntijoihin, ja tällä voi perustella kuulumisensa lukuisiin lastenkirjakerhoihin..! Vaukirjan kerhopaketissa Pampula sai kaksi kuvakirjaa, Judith Drewsin Aapon maailma ja Aapo sairastaa. Ja nämä ovat nyt erityisesti Pampulan mieleen. Illalla Pampula tuo kirjaa mukanaan sänkyyn, ja hokee "Aapu, Aapu". Äitikin ymmärtää, että nyt on luettava iltasaduksi Aapoa. Kirjoissa on simppelit piirrokset Aapo-pupusta ja hänen perheestään ja tekemisistään, ja sivuilla toistuvat samat kohteet, joita pieni kuuntelija mielellään etsii kuvista. Tekstiä on vähän. Pampulakin tietää ja ymmmärtää paljon sanoja, vaikka ei vielä haluakaan isommin puhua. Joskin puhe on viime aikoina selvästi lisääntynyt, ja Aapo-kirjoja tutkiessa Pampula innostuukin juttelemaan tosi paljon! Aapon maailma on nyt sitten ilman muuta matkalaukussa, kun lähdemme reissuun!

Lomamieli

Olen nyt lomalla. Minun piti aloittaa lomani jo viikkoa aikaisemmin, mutta pyynnöstäni onnistui loman siirto viikolla eteenpäin. Avokki vastaavasti aikaisti lomaansa viikolla, jotta lastenhoito järjestyi. On omituinen tunne, kun ei oikeastaan halua jäädä lomalle. Minulta puuttui lomamieli. 

Lomamielen puuttumiseen oli syynsä. Nyt on ollut liikaa kaikkea ikävää, ja lomailu ei välttämättä auta kehää kiertäviä ajatuksia pysähtymään. Töissä sen sijaan on pakko ajatella muutakin. Kotona lapset pitävät toki kiireisenä, mutta ehkä kaikki ikävä on heijastunut lapsiinkin, kun käytöksessä on ollut viime aikoina runsaasti toivomisen varaa. Huutoa, karjumista, kirkumista, kohellusta, uhittelua, öykkäröintiä.. ja minun roolini täyttää kurinpito, ja välillä on sitten jo huono omatunto, kun on itsekin joutunut toteamaan olevansa tosi huono äiti.

Lomamielen puuttuessa pelastus lomailuun olisi Ohjelma. Mutta nyt on taloudellisista ja muistakin syistä johtuen senkin suhteen puutetta. Neljän viikon loma Espanjassa tai vaikka Italiassa olisi taannut varman lomamielen, mutta nyt täytyy tyytyä muihin vaihtoehtoihin... Onneksi heti loman alkajaisiksi kylään tuli Pampulan kummitäti poikansa kanssa. Laivaristeilykin on jo varattu, ja majakkaakin pitäisi mennä katsomaan (viime kesänä Bengtskär, tänä kesänä ehkä Söderskär). Eli ehkä tästä vielä loma tulee! Ja pääsenhän minä taas elokuussa töihin. Ha-ha.

Loman ensimmäinen käyntikohde oli muuten Eläinmuseo. Siellä on meneillään Afrikka-aiheinen näyttely, joka oli ihan hauska, mutta museon perusnäyttelyt luista, elämän synnystä ja Suomen luonnosta olivat kyllä vieläkin hienompia. Eläinmuseo oli ihan yllättävänkin mukava käyntikohde, jonne on tarkoitus mennä vielä uudestaankin. Alta löytyvät kuvat on otettu museosta.

Kirjallinen yöpöytä

Harri Nykänen, Ariel

Vaikka en pidäkään isommin terroristitarinoista saatikka poliittisista koukeroista, joita Harri Nykäsen Ariel-dekkari myös sivuaa, pidin kuitenkin hänen päähenkilöstään komisario Ariel Kafkasta. Ariel on sympaattinen juutalainen poliisi, jonka työskentelystä ilolla lukee. Kirja oli erittäin hyvin kirjoitettu, ja sisälsi ajatuksia, joita mielellään lainaa. Kirja sijoittui Helsinkiin, mikä lisäsi tuttuuden kautta kiinnostavuutta. Tämä dekkari toimi, vaikka aihepiiri olikin välillä turhan suurellinen.

Lainaus kirjan Ariel Kafkan ajatuksista:
"Olin sitä mieltä, että maailma ei ollut vielä tarpeeks valmis kilttejä ihmisiä varten. Kiltti ihminen ei puuttunut vaimoaan ja lapsiaan pahoinpitelevän naapurin tekemisiin, kiltti valtionpäämies ei hyökännyt naapurimaahan, vaikka sen diktaattori olisi teurastanut miljoonia kansalaisiaan. Kiltin ihmisen perusluontoon kuului hankaluuksien välttely. Siksi hän antoi ikävien asioiden mieluummin olla kuin puuttui niihin."

Annakaisa Iivari, Juhannus italialaiseen tapaan

Ulkoasullaan ja takakansitekstillään houkutellut kirja "Juhannus italaiseen tapaan" alkoi niin tympeästi, että harkitsin jo kirjan lukemisen lopettamista heti alkulehtien jälkeen. Päähenkilö vaikutti todella ärsyttävältä, ja epäilytti, tunteeko kirjoittajakaan tätä kohtaan sympatiaa vai onko kyse silkasta ironiasta. Ja sen tyyppinen kirja ei välttämättä ole minua varten. Myös kirjan rakenne oli omituinen, periaatteessa päähenkilö on kertoja ja kirja näin ollen minä-muodossa, mutta toisaalta siinä on pitkiä toisten henkilöiden vuorosanoja ja sen tyyppisiä kuvauksia, jotka eivät täysin rakenteeseen sovi. Mutta; kun jatkoin kirjaa pitemmälle, kirjan rakenne tuli tutuksi ja näin myös toimivammaksi ja päähenkilökin muuttui moniulotteisemmaksi. Loppujen lopuksi täytyy sanoa, että pidin kirjasta paljon. Espoolainen naapurusto vuokrasi talon ja lomaili siellä kaksi viikkoa. Se oli kirjan pääjuoni, ja yllättävän paljon kaikki sitten sisälsikin!

Ja sitten lomailevaa virkamiestä suuresti huvittanut lainaus kirjasta (kirjailijakin on muuten virkamies):
"- Arton täytyy olla hullu, kuiskasin Karitalle. - Mies kihnuttaa vuodesta toiseen vaivaisella valtion liksallaan, istuu pikkuruisessa toimistohuoneesssaan virastotalossa kaiket päivät ja käyttää lomansakin jonninjoutavien spekulointien tavaamiseen."

Muistoja matkalta: Nerja, Espanja