Hyrskyn myrskyn

Järjestelmällistä sotkemista harrastava 1-vuotias ja velmu 3-vuotias - varma kokoonpano sille, että kotona ei ole koskaan siistiä. Tilanne ei olisi niin paha, ellei olisi vielä niin, ettei kumpikaan vanhemmista erityisemmin pidä siivoamisesta. Vaikka en olekaan mikään järjestysintoilija muutenkaan, niin jokin raja on ylitetty, kun kaikki tavarat ovat koko ajan lattialla. Ja kun yritän laittaa niitä paikoilleen, Pampula riehuu ja purkaa toisaalla aiheuttaen entistä suurempaa kaaosta.

Niinkin yksinkertainen asia kuin lavuaarin putsaus on hankalaa, koska se edellyttää lavuaarin päällä olevien tavaroiden siirtämistä väliaikaisesti lattialle. Ja Pampula on haukkana paikalla.. Eikä wc:nkään pesu ole enää helppoa. Tyrskyihin mieltynyt Pampula ei tyydy enää vain katselemaan, vaan haluaa huljutella käsiään pöntössä.

Hakkia täytyy tosin tämän aiheen tiimoilta kiitellä. Hänkin kyllä tapaa jättää vaatteensa möykyksi lattialle, mutta suostuu toisaalta välillä siivoamaan siskonsa levittämiä tavaroita paikoilleen. Ja eihän lapsia voi kaikesta syyttää. Oman lisänsä sotkuun antaa homeongelmaan liittyvä remontointi. Jotain on jo tehty, mutta vielä on epäselvää, onko ongelma kokonaisuudessaan ratkaistu. Pelkään pahoin, ettei.

Kirjatorni: Meomi, Oktonautit ja mököttäjäkala & Oktonautit ja suuri aaveriutta
Vaukirjan kerhopaketissa tuli oktonauttifanille varsinainen jymy-yllätys: kaksi Oktonautit -kirjaa! Hakki on ollut ihan onnessaan, ja kirjoja on luettu nyt joka päivä. Yllättävän hyvin oktonautit toimivat kirjanakin, vaikka tv-sarja onkin se tutumpi kanava oktonauttien kanssa viihtymiseen. Kirjaa lukiessa on helpompi tutustua hauskoihin oktonauttihahmoihin, ja oktohälytykset ja käskyt siirtyä komentosillalle kalskahtavat komealle iltasadussakin. Äitikin tykkää..!

Tyrskyjä

Nykyään tuntuu, että on koko ajan kiire ja koko ajan pinna kireällä. Mutta onneksi sentään välillä naurattaa. Minulla on onni omata loistavat työkaverit, joiden kanssa on hauskaa, ja kyllähän nämä omat muksut ovat ihan ässiä huvittamisen taidossa.

Hakki puhui tässä mummunsa kanssa puhelimessa. Keskustelussa Hakki kommentoi kaikkea ympärillään olevaa, ja voin vain kuvitella, miten vaikeaa toisessa päässä oli välillä ymmärtää, mikä juttu oli menossa. Yhtäkkiä Hakki keksi, että mummu varmasti haluaa jutella hänen taisteluhamsterinsa kanssa (Zhu zhu pets..). Hakki otti hamsterin viereensä, muutti ääntään ja alkoi puhua mummulleen kehittämällään hamsteriäänellä. Ikävä kyllä hamsteri ei älynnyt kohdistaa puhettaan mummulle, vaan mongersi puhelimessa tyyliin "Moi Hakki!"... Taustalla ei itse voinut kuin hihittää hervottomasti.

Hakin kanssa kyllä voi jo keskustellakin kaikenlaista ja nauraa yhdessä. Tällä hetkellä pissa-kakka -jutut tuotantopaikkoineen ovat vain valitettavan paljon tapetilla, ja siinä oma huumori on koetuksella. Mutta yksi aamu keskustelimme työkavereistani. Hakki halusi, että luettelen työkavereideni nimiä. Listasin nimiä, ja kun pääsin Pipsaan, totesi Hakki, että hän on nähnyt tämän. "Missä sinä Pipsan olet nähnyt?" kysyin. "Telkkarissa. Pipsa-possun." vastasi Hakki. "Ei minun työkaverini ole Pipsa-possu!" oikaisin, ja sitten meitä nauratti kauheasti..!

Yksivuotiasta ei voi seurata hymyilemättä. Se ilo, mikä välittyy haparoivista askeleista ja vähemmän haparoivista kiipeilyesityksistä, on niin aitoa. Ihmettelen kyllä jo toisaalta taipumusta nauttia kiusanteosta. Tai sitten se vain on niin naurettavaa, kun äiti tai isä laukkaa täyttä höyryä hakemaan luvattomaan paikkaan kiivennyttä Pampulaa.

Pampulalle on hyvin tärkeää olla todistamassa, kun hänen kakkavaippaansa huuhdellaan käsisuihkulla wc-pöntössä. Suihkuttelun jälkeen on nimittäin vuorossa loppuhuipennus: wc-huuhtelu! Pampula nauraa ja hihkuu ääneen, kun vesi ryöppyää pönttöön. Niin, kukapa tässä ei nauttisi tyrskyjen katselemisesta!

Kirjallinen yöpöytä: Kate Jacobs, Lankakaupan talvi
Tämä tuntui kyllä aikamoisen turhalta kirjalta. Kyseessä oli jatko Pieni lankakauppa ja Lankakaupan tyttö -romaaneille, ja sisältö oli pitkitettyä muistelua. Tuntui lähinnä siltä, että kirjailija ei ole malttanut luopua luomistaan hahmoista. Mutta ehkä ne langan päät ovat nyt viimeinkin solmittu. Jos sarja vielä jatkuu, pitäisi jo keksiä jotain oikeasti uutta. Eihän tämä nyt varsinaisesti huono kirja ollut, mutta kuten sanottu - turha.