Luistimilla

Hakki sai joululahjaksi luistimet ja kypärän. Kypärä oli heti niin tärkeä, että se pyrittiin ottamaan mukaan jopa sänkyyn. Nyt kun on kunnon talvi, pääsi luistimiakin pian kokeilemaan. Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä vei pojan luistelemaan ensimmäistä kertaa, ja toisella kertaa oli mukana myös Tampereelta käymään tullut, jääkiekkoa harrastava puoliveli. Minäkin olin tällöin todistamassa Hakin luistelua kentän laidalla Pampulan nukkuessa vaunuissa.

Kyllähän Hakki pyllähteli, ja luistelu oli vielä vain hyvin pientä kävelyä jäällä. Pelaaminen kiinnosti kovasti, joten luistelija seisoi mielellään paikallaan, ja odotti, että sai kiekon mailansa lapaan. Ihan hyviä vetoja hän jo lähetti.. Todettakoon, että en ole itse erityisen kiinnostunut jääkiekosta, mutta hyvää liikuntaahan se on. Ja tässä muodossa vielä ihan hauskaakin!

Ei jäällä vältytty myöskään itkulta. Välillä tuli luistelijalle paha mieli. Mutta hyvin hän aina itse nousi jäältä ylös, ja peli jatkui...

Kirjallinen yöpöytä: Stephenie Meyer, Epäilys
Vampyyrisaagan kolmas osa ei ollut edellisen veroinen. Tämän kirjan parasta antia olivat vampyyrien ja ihmissusien historian kuvaukset ja heidän elämänsä erityispiirteiden selvittäminen. Bella haluaa edelleen palavasti kuolemattomaksi vampyyriksi vampyyripoikaystävänsä rinnalle, mutta jotkut vampyyrielämän tosiasiat saavat sentään vähän miettimään. Syytä onkin! Mutta ei ole helppoa ihmissusillakaan. Kyllä se on vielä se neljäskin osa jossain vaiheessa luettava.

Kiekuva kaiku

Ukki ja mummu Kajaanista olivat viettämässä joulua kanssamme. Pakkaset pitivät meidät suurimmaksi osaksi sisällä, joten myös kaikki ylimääräinen energia pakkaantui sisätiloihin. Kun tässä vielä huomioidaan lisäbonuksena korvatulehdus, johon Hakille haettiin lääkkeet keskiviikkona ennen joulua, niin kyllä joulumieli meinasi hetkittäin hieman notkahtaa... Hakki oli kovaääninen, kärttyisä, negatiivinen ja toisteli soveltavan kaiun lailla kaikki saamansa käskyt uusille kohteille. Välillä hän oli suorastaan pikku hirviö.

Joulunajan sanavarastoa Hakin tyyliin:

- Ihan kohta. (ajanmääreenä samaa tasoa VR:n talviaikataulujen kanssa)
- Olen jo tulossa. (toivossa on hyvä elää)
- Soitanko joulupukille - et saa mitään lahjoja!
- Koska olet tuhma, joulupukki ei tuo sinulle MITÄÄN lahjoja!
- Jos et tottele, sinun pitää mennä jäähylle. Onko se sitten kiva, onko?
- Katso mun silmiini. Osaatko olla kiltti?
- Mummu komensi mua. Sano mummulle "EI"! Mummun pitää mennä jäähylle. (kantelua)
- Ei miehiä saa komentaa. Miehelle voi tulla PAHA MIELI! (ja mehän tiedämme, että Hakki on Mies)
- Sä komensit mua. Pyydäpä anteeksi!

Välillä tuntuu raskaalta, ja välillä naurattaakin jo ihan hillittömästi. Kunpa vain kärsivällisyys riittäisi ja osaisi olla hyvä kasvattaja. Joskus sitä onnistuu paremmin, joskus huomattavasti huonommin!

Joulukorttiprojekti

Minä pidän joulukorteista. Ja pidän kovasti myös niiden tekemisestä. En ole mikään askartelija, mutta jollain lailla persoonallisen kortin pyrin vuosittain lähettämään. Suurimmassa roolissa ovat valokuvat. Tänä vuonna minä luonnollisesti halusin lähettää iloisen tonttukuvan molemmista lapsista yhdessä.. Ne, jotka ovat meiltä joulukortin saaneet, tietävätkin, ettei sellaista tullut! Yllä olevassa kollaasissa on kokoelma epäonnistuneita tonttukuvayritelmiä. On vaikea saada toimiva kuva kummankin lapsen osalta, ja tässä nyt vielä viimeisen virheen teki valaistus, joka oli tunnelmallisen asemasta tunkkainen ja hämärä.

Luovuin yhteiskuva-ajatuksesta kokonaan ja päätin liimata joulukortteihin kaksi valokuvaa, molemmista lapsista omansa. Hakki esiintyy valokuvissa Tampereen mummun tekemässä pingviinipuvussa. Puku tehtiin ryhmiksen halloween-juhlia varten, joissa oli "eläinasupakko". Eli niin minä sitten palellutin poikaparkaa hetken pihalla pingviiniasuisena, alle kun ei mahtunut kovin paljon lämmikettä. Pampulan kohdalla pysyin tonttukuvateemassa. Joulukorteissa eivät ole juuri nämä tässä postauksessa olevat kaksi kuvaa, mutta hyvin vastaavat.


Näiden kuvien kera toivotan teille kaikille, jotka tämä blogi tavoittaa, OIKEIN ILOISTA JA TUNNELMALLISTA JOULUA! Kiitos, että olette olleet kiinnostuneita elämästämme. Tapaamisiin!

Kolmevuotias

Hakki on täyttänyt kolme vuotta! Syntymäpäiviä vietettiin kolmeen kertaan, ja Tampereella mummun järjestämissä syntymäpäivissä oli oikea täytekakkukin kolmen kynttilän kera. Lahjat olivat hyvin mieleisiä, joten antajat olivat perillä tämän kolmivuotiaan mieltymyksistä: Vilkkuva Salama McQueen -pipo! Dublo-mönkijä! Mursu-liukuri!

Kotona järjestetyillä syntymäpäivillä oli tarjoilu huomattavasti heikommalla tasolla eikä täytekakkuakaan ollut. Hakille leipomuksia mieleisempää ovat tällä hetkellä keksit ja mehu. Villeimmät synttärit meillä oli, kun vieraaksi saapui eno perheineen. Enon avovaimon 5- ja 7-vuotiaat tyttäret olivat Hakille mieleistä seuraa, ja aikuisia alkoi välillä meno suorastaan pyörryttää, etenkin kun oli kyse pyörivän tv-tuolin muuttumisesta karuselliksi..! Miten noille lapsille itselleen ei tullut edes paha olo! Toinen suosikkiharrastus oli hyppiä sohvalta säkkituolin päälle. Hauskaa oli! Rauhoittava palapeli olikin sitten hyvä synttärilahja!

Ihan oikeana synttäripäivänä saapui kylään kummitäti avomiehensä kanssa. Hakki sai seuraa muistipelin pelaamiseen ja lahjaksi dublo-traktorin. Sankari oli jälleen hyvin onnellinen.

Synttäriviikonloppuna Hakki sai myös sukset ja pääsi niitä pihalle kokeilemaan. Hiihtäminen sujui heti, ja oli myös varsin mieluista puuhaa. Vieläköhän tässä joutuu itsellekin sukset hankkimaan, jotta päästään yhdessä hangille.. No, ei (onneksi) liene vielä tänä talvena välttämätöntä. Olen itse hiihtänyt viimeksi noin kaksikymmentä vuotta sitten...

Neuvolassa
Kolmivuotiaan elämään on jo kuulunut myös kolmivuotisneuvola! Pikkusisko oli samaan aikaan neljäkuukautisneuvolassa. Hakki mitattiin 98,5 cm:n pituiseksi ja punnittiin 15,3 kg:n painoiseksi. Pampulan mitat olivat 61 cm ja 6140 g. Vähän hoikkanen Hakki on, mutta ei liikaa.

Hieman ikävää oli, että Hakkia alkoi vauvattaa juuri tuolla neuvolassa. Ryhmiksen hoitajat olivat kirjoittaneet omaan neuvolaan toimitettavaan arvioonsa, että puhe on vielä välillä epäselvää. Näin toki onkin, mutta "vauva-Hakin" puhe se vasta soperrusta on. Hakki alkoi piipittää ja kimittää, sanoi kaiken äärettömän hiljaisella äänellä, ja jos tämä ei vielä tehnyt ymmärtämistä haasteelliseksi, niin sen teki viimeistään huulien päällä jähmeänä perunana pyörivä kieli. Terveydenhoitajan lepertelevä tyyli ei ainakaan helpottanut asiaa. Ohhoijaa... Yritin hieman vihjaista, että kyllä puhe yleensä paremmin sujuu, mutta en tiedä, uskottiinko minua.

Toki puheeksi tulivat myös nämä pissa- ja kakka-asiat. Olin aluksi aika ylpeä, sillä juuri edellisenä iltana Hakki oli tehnyt pitkästä aikaa kakan pottaan ja saanut tarran. Mutta tottakai Hakki sitten lorautti siellä neuvolassa pissat housuun, ja oli märkä harkkahousuja, kalsareita ja collegehousuja myöten... Varavaippa löytyi, mutta ei minulla Hakille varavaatteita mukana ollut. Kotimatkalle Hakki sai vaipan päälle suoraan talvihaalarin - onneksi ei ollut ihan älytön pakkanen!

Terveydenhoitaja otti puheeksi myös minun jaksamisen. Vakuutin jaksavani ihan mukavasti. Tässä taisi uskottavuuttani heikentää nykyään jokapäiväiseksi muodostunut "bad hair day" - olen kipeästi kampaajan tarpeessa, väsynyt olemus (edellisenä yönä minua valvottivat kehää kiertävät ajatukset syöpöttelevän Pampulan lisäksi ) ja kakkatahrat puserossa. Nuo tahrat huomasin vasta kotona... Aamukiireissä Pampula roiskaisi kainalossani kakat lattialle, ja enhän minä muistanut tarkistaa, saiko paitakin osumia! Loppujen lopuksi heikoimman esityksen neuvolassa taisikin tarjoilla Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Äiti..!

Kirjallinen yöpöytä: Anne B Ragde, Erakkoravut
Tämä on norjalaisen kolmiosaisen sukutarinan toinen osa. Mikähän tässä kirjassa viehätti niin kovasti? Ihmiset ovat kaikkine puutteineen aitoja persoonallisuuksia, joita elämä kolhii, ravistelee ja välillä helliikin. Heitä ymmärtää silloinkin, kun he ärsyttävät. Köyhän maatilan arjen kuvauksessa on myös jotain sellaista pelottavan tuttua jokaiselle, joka on vähintäänkin kuullut sota-ajan ja sitä seuranneiden vuosien puutteesta ja nuukuuden pakosta. Kirjassa tapahtuu paljon ikäviä asioita, mutta silti se ei ole ahdistava. Kolmas osa on ilman muuta luettava!

Ei tarraa

Me olemme kovasti koettaneet kannustaa Hakkia tekemään kakat pottaan tai pönttöön. Tarra tulisi jokaisesta suorituksesta, ja kymmenestä tarrasta lisää dubloja, mutta tämä ei kannusta riittävästi. Kakat tehdään harkkahousuun. Piste. Tarravihko pölyyntyy nyt käyttämättömänä, kun kahden dublopaketin jälkeen kuivista päivistä pissojen suhteen ei enää tarroja myönnetä. Joskin taantumaa on alkanut tulla tässäkin asiassa, ja housut ovat kastuneet useammankin kerran.

Tänään oli taas vaikea aamu, kuten useimmat aamut viime aikoina. Hakki ei halua nousta sängystä. Hakki ei halua käydä pissalla. Hakki ei halua pestä hampaita. Hakki ei halua riisua pyjamaa. Hakki ei halua pukea. Ryhmikseen hän toki haluaa lähteä, vaikka toiminta ei siltä vaikuta.

Mutta tulipa sitten kohokohta tällekin aamulle. Hakki pyysi isänsä toiseen huoneeseen.
- Isä, tuu kattomaan!
Isä meni ja näki. Äiti ei nähnyt. Sitä kakkaa matolla. Äiti näki vain sen tahran, mikä siitä jäi jäljelle. Kakasta seuranneen hässäkän jälkeen Hakki vielä tarkisti minulta:
- Ei tuu tarraa?
Ei tullut. Ei tosiaankaan tullut.

Kirjallinen yöpöytä: Jane Stanton Hitchcock, Seurapiirimurhia
Tämä kirja oli siis dekkarihyllyssä. DEKKARIhyllyssä. Amerikkalainen kirjailija on ollut ehdolla ensimmäisestä (ei tästä) kirjastaan jopa jännäreille myönnettävän palkinnon saajaksi, joten minä odotin tältä kyllä jotain muuta. Mutta kirja oli suurimmaksi osaksi New Yorkin seurapiirien kuvausta, eikä aihe jaksanut ainakaan minua erityisemmin kiehtoa. Kuuluminen seurapiireihin ja joutuminen niiden ulkopuolelle voi kuitenkin olla elämän ja kuoleman kysymys. Mutta kyllä tämä oli enemmän hömppäromaani, ja aika pitkäveteinen sellainen, kuin jännäri.