Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Äiti

Hyrskyn myrskyn

2011-11-27T16:49:00.006+02:00

Järjestelmällistä sotkemista harrastava 1-vuotias ja velmu 3-vuotias - varma kokoonpano sille, että kotona ei ole koskaan siistiä. Tilanne ei olisi niin paha, ellei olisi vielä niin, ettei kumpikaan vanhemmista erityisemmin pidä siivoamisesta. Vaikka en olekaan mikään järjestysintoilija muutenkaan, niin jokin raja on ylitetty, kun kaikki tavarat ovat koko ajan lattialla. Ja kun yritän laittaa niitä paikoilleen, Pampula riehuu ja purkaa toisaalla aiheuttaen entistä suurempaa kaaosta.

Niinkin yksinkertainen asia kuin lavuaarin putsaus on hankalaa, koska se edellyttää lavuaarin päällä olevien tavaroiden siirtämistä väliaikaisesti lattialle. Ja Pampula on haukkana paikalla.. Eikä wc:nkään pesu ole enää helppoa. Tyrskyihin mieltynyt Pampula ei tyydy enää vain katselemaan, vaan haluaa huljutella käsiään pöntössä.

Hakkia täytyy tosin tämän aiheen tiimoilta kiitellä. Hänkin kyllä tapaa jättää vaatteensa möykyksi lattialle, mutta suostuu toisaalta välillä siivoamaan siskonsa levittämiä tavaroita paikoilleen. Ja eihän lapsia voi kaikesta syyttää. Oman lisänsä sotkuun antaa homeongelmaan liittyvä remontointi. Jotain on jo tehty, mutta vielä on epäselvää, onko ongelma kokonaisuudessaan ratkaistu. Pelkään pahoin, ettei.

Kirjatorni: Meomi, Oktonautit ja mököttäjäkala & Oktonautit ja suuri aaveriutta
Vaukirjan kerhopaketissa tuli oktonauttifanille varsinainen jymy-yllätys: kaksi Oktonautit -kirjaa! Hakki on ollut ihan onnessaan, ja kirjoja on luettu nyt joka päivä. Yllättävän hyvin oktonautit toimivat kirjanakin, vaikka tv-sarja onkin se tutumpi kanava oktonauttien kanssa viihtymiseen. Kirjaa lukiessa on helpompi tutustua hauskoihin oktonauttihahmoihin, ja oktohälytykset ja käskyt siirtyä komentosillalle kalskahtavat komealle iltasadussakin. Äitikin tykkää..!

Tyrskyjä

2011-11-04T14:50:00.004+02:00

Nykyään tuntuu, että on koko ajan kiire ja koko ajan pinna kireällä. Mutta onneksi sentään välillä naurattaa. Minulla on onni omata loistavat työkaverit, joiden kanssa on hauskaa, ja kyllähän nämä omat muksut ovat ihan ässiä huvittamisen taidossa.

Hakki puhui tässä mummunsa kanssa puhelimessa. Keskustelussa Hakki kommentoi kaikkea ympärillään olevaa, ja voin vain kuvitella, miten vaikeaa toisessa päässä oli välillä ymmärtää, mikä juttu oli menossa. Yhtäkkiä Hakki keksi, että mummu varmasti haluaa jutella hänen taisteluhamsterinsa kanssa (Zhu zhu pets..). Hakki otti hamsterin viereensä, muutti ääntään ja alkoi puhua mummulleen kehittämällään hamsteriäänellä. Ikävä kyllä hamsteri ei älynnyt kohdistaa puhettaan mummulle, vaan mongersi puhelimessa tyyliin "Moi Hakki!"... Taustalla ei itse voinut kuin hihittää hervottomasti.

Hakin kanssa kyllä voi jo keskustellakin kaikenlaista ja nauraa yhdessä. Tällä hetkellä pissa-kakka -jutut tuotantopaikkoineen ovat vain valitettavan paljon tapetilla, ja siinä oma huumori on koetuksella. Mutta yksi aamu keskustelimme työkavereistani. Hakki halusi, että luettelen työkavereideni nimiä. Listasin nimiä, ja kun pääsin Pipsaan, totesi Hakki, että hän on nähnyt tämän. "Missä sinä Pipsan olet nähnyt?" kysyin. "Telkkarissa. Pipsa-possun." vastasi Hakki. "Ei minun työkaverini ole Pipsa-possu!" oikaisin, ja sitten meitä nauratti kauheasti..!

Yksivuotiasta ei voi seurata hymyilemättä. Se ilo, mikä välittyy haparoivista askeleista ja vähemmän haparoivista kiipeilyesityksistä, on niin aitoa. Ihmettelen kyllä jo toisaalta taipumusta nauttia kiusanteosta. Tai sitten se vain on niin naurettavaa, kun äiti tai isä laukkaa täyttä höyryä hakemaan luvattomaan paikkaan kiivennyttä Pampulaa.

Pampulalle on hyvin tärkeää olla todistamassa, kun hänen kakkavaippaansa huuhdellaan käsisuihkulla wc-pöntössä. Suihkuttelun jälkeen on nimittäin vuorossa loppuhuipennus: wc-huuhtelu! Pampula nauraa ja hihkuu ääneen, kun vesi ryöppyää pönttöön. Niin, kukapa tässä ei nauttisi tyrskyjen katselemisesta!

Kirjallinen yöpöytä: Kate Jacobs, Lankakaupan talvi
Tämä tuntui kyllä aikamoisen turhalta kirjalta. Kyseessä oli jatko Pieni lankakauppa ja Lankakaupan tyttö -romaaneille, ja sisältö oli pitkitettyä muistelua. Tuntui lähinnä siltä, että kirjailija ei ole malttanut luopua luomistaan hahmoista. Mutta ehkä ne langan päät ovat nyt viimeinkin solmittu. Jos sarja vielä jatkuu, pitäisi jo keksiä jotain oikeasti uutta. Eihän tämä nyt varsinaisesti huono kirja ollut, mutta kuten sanottu - turha.

Sisarukset

2011-10-23T13:38:00.002+03:00

On kyllä tosi mukavaa, että Hakki ja Pampula ovat jo välillä oikein kavereita keskenään. He leikkivät matkimisleikkejä, joissa he jäljittelevät toistensa tekemiä ääniä, ahtautuvat yhdessä piiloon vaatehuoneeseen tai nojatuolin taakse, ja Hakki sietää yllättävän hyvin Pampulan kovakouraista puristelua, veljeä kun on tutkittava. Mutta tuleehan sitä riitaakin. Leluista ja junaradan tai dublorakennelman rikkomisesta. Ja Pampula on hyvin mustasukkainen, jos sylissä onkin hänen asemastaan Hakki!

Hoitopaikassa Hakki valisti sijaisena toiminutta hoitajaa Pampulasta: "Tämä on mun vauva, ja minä otan sen kotiin. Mutta sinä saat kyllä pitää sitä sylissä."

Kiinnostava koulu

2011-10-15T11:29:00.006+03:00

Hakkia kiinnostaa koulu. Hän on kuullut monen tutun lapsen aloittaneen koulun, ja merkittävintä lienee, että juuri naapurin Allu, pihapiirin ainoa leikkikaveri, lähti ekaluokalle. Hakki ei halua olla pekkaa pahempi, ja hänkin kertoo nyt runsaasti koulutarinoita.
- "Kun minä olin iso, ja olin koulussa..." alkavat nykyään usein Hakin mielikuvitustarinat omista seikkailuistaan.

Pidin tässä pienen syysloman lapsien kanssa käväisemällä Kainuun mummolassa, kun minulla sattui mukavasti työkeikka sinne suunnalle. Kävimme entisessä kotikaupungissani monessa eri puistossa, mm. yhden koulun pihalla, josta ovat tämän postauksen kuvat. Mukavahan se oli mummulassa poiketa, mutta erityisen mukavaa mummulle ja ukille taisi olla, kun lähdimme pois..! Rauhaa ja hiljaisuutta rakastaville vanhemmilleni Pikkuherra Uhmakas itkuraivareineen ja Pikkuneiti Kirkujainen voimakkaine sopraanoineen olivat vähän liikaa. Ja saattoivathan ne naapuritkin kerrostalossa olla lähdöstämme ihan yhtä riemuissaan...

Kirjallinen yöpöytä: Leena Lehtolainen, Henkivartija
En aluksi oikein tiennyt, pidänkö Leena Lehtolaisen uudesta sankarittaresta, henkivartija Hilja Ilveskerosta. Kirjassa oli myös paljon uuden hahmon vähän tylsähköäkin "sisäänajoa"; taustatietoa ja muistoja. Dekkarin tarina oli kuitenkin mielenkiintoinen, ja henkivartijan työn kuvaus kiinnostavaa. Vähitellen sitä alkoi tykkäämään Hiljastakin. Ja Hiljan poikaystävästä. Onhan se Oikeuden jalopeurakin, seuraava Hilja Ilveskero -dekkari, aikanaan luettava! Räväkkä kirja.

Kirjatorni

Gunilla Bergström, Mikko Mallikas menee kouluun
Sitä jotenkin toivoo, että kirjoista tulisi sitä hyvää esimerkkiä lapselle, ei huonoa. Tämän kirja henki ei nyt sitten tue ollenkaan näitä pyrkimyksiä. Mikko Mallikasta jännittää kouluun meno, ja se ilmenee siten, että tämä tottelee, tekee kaiken minkä isä pyytää. Ensimmäisen koulupäivän jälkeen, kun on käynyt ilmi, ettei kaikkia on pelottanut uuden alku ja koulu onkin ihan mukava paikka, tilanne palaa ennalleen. Mikko Mallikas ei mene koulusta suoraan kotiin, vaikka on luvannut tehdä niin, väittää kotona pesseensä kätensä ennen ruokaa, vaikka ei ole tehnytkään niin (ja menee likaisin käsin ruokapöytään), jättää vaatteensa kasaksi lattialle... Ja tämä on ihan ok, paluu normaaliin. Kyllä nyt vaan tekee mieli vetää iso raksi jutun päälle: "Ei näin!"

Annette Tison ja Talus Taylor, Barbapapan koulu
Tässä kuvakirjassa Barpapapa tarjoaa ratkaisun tilanteeseen, jossa koululaiset ovat tunneilla täysin vallattomia, tappelevat ja melskaavat kaiken aikaa. Barbapapa perustaa uuden koulun, jossa kaikilla on mahdollisuus opiskella heitä kiinnostavia asioita. Vaihtoehtona uudelle koululle oli myös kaavailtu ankaria rangaistustoimenpiteitä, ja kuvissa näkyy oppilaita vankilassa ja pakkotyössä pallo jalassa! Nämä kuvat kiinnostavat kyllä Hakkia.. Onneksi hauskempaa on kuitenkin tutkia Barpapapan koulun hauskoja tilanteita ja ihmetellä numeroiksi muuttuneita barpapieniä! Barpapapat ovat meillä ikisuosikkeja.

Suuret asiat tapahtuvat kotona

2011-09-30T17:41:00.004+03:00

Takana on kaksi työviikkoa, mikä tarkoittaa lyhennetyn työviikkoni tapauksessa kahdeksaa työpäivää. Yhtenä työpäivänä piipahdin jo päiväseltään Oulussa, ja kaksi työpäivää on ollut vain puolikkaita, sillä Pampula sairastui kuumeeseen, ja hoidimme Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isän kanssa Pampulaa kotona tehden vahdin vaihdon puolessa välissä päivää. Kahdessa viikossa on selvinnyt se, että työaikani ei riitä työtehtävieni tekemiseen, ei riittäisi edes ilman tuota osittaista hoitovapaata. Mutta tämähän on tuttua nykyään useimmille työssä kävijöille.

Päivähoidossa lapsilla on mennyt hyvin. Myös Pampulalla. Hänestä on jo tullut sosiaalisempi, ja hän on oppinut enemmän leikkimään. Oli yksikin päivä hauska mennä hakemaan lapsia kotiin ja nähdä, kuinka Pampula ja vähän isompi poika istuivat yhdessä maassa ja pudottelivat tammenterhoja sankoon. Kotona on ollut iltaisin selvästi enemmän parkua kuin muulloin, eli ei se erossa olo vanhemmista täysin oireitta ole alkanut. Ja kuumeen aikana takertuminen olikin aikamoista. Hakki puolestaan on nyt selättänyt ryhmiksen vaihtamisesta aiheutuneen epävarmuuden.

Itse olen vielä hyvin kaksijakoisella mielellä. Töissä tapaa työkavereita, mikä on mukavaa. Eivätkä työtehtävänikään ole pöllöimmästä päästä, mutta niitä on liikaa. Jatkuva aikapula ja riittämättömyyden tunne, joista ei välty kotonakaan, rassaavat. Ja vaikka työssä on oma imunsa, ei mitään niin merkittävää tapahdu töissä kuin kotona. Hakki on nyt oppinut ajamaan polkupyörällä ilman apurattaita, eikä näin hienoa uutista työ pysty koskaan tarjoilemaan.

Niin. Jos voisin olla enemmän kotona vaarantamatta taloudellista turvallisuutta, tekisin ilman muuta niin.
Kirjallinen yöpöytä: Anne Tyler, Nooan kompassi
Liam saneerataan pois työpaikaltaan. Tämä ei ole ihan helppo asia yksin asuvalle 60-vuotiaalle. Seuraa muutto pienempään asuntoon, ja siellä Liam joutuu alkajaisiksi väkivallanteon kohteeksi. Liamia vaivaa tästä aiheutunut muistikatko, hän tuntee menettäneensä palan elämästään. Vaikka Liamin tilanteeseen ei ole omakohtaista sidettä, on kirja mielenkiintoista luettavaa. Ihmis- ja itsetuntemus nousevat kirjassa merkittävään asemaan.

Treeniä

2011-09-17T19:34:00.005+03:00

Tältä erää on sitten treenit treenattu ja tositoimet edessä. Päivähoidon suhteen siis. Harjoittelimme ryhmiksessä käymistä Hakin ja Pampulan kanssa pari viikkoa, ja nyt maanantaina minulla alkaa työt. Pampula oli kokonaan uuden edessä, kun taas Hakilla totuttelua vaati päivähoitorutiineihin sopeutuminen pitkän kesäloman jälkeen uudessa ryhmiksessä. Uusi ryhmis oli tosin Hakille osin tuttu, sillä tämän uuden ryhmiksen väki ulkoilee Hakin entisen ryhmiksen pihalla, ja yhteisiä retkiä ja tapahtumia on muutenkin ollut paljon. Mutta vaikka hoitajat ja lapset näin olivatkin osin tuttuja, on homma silti vaatinut opettelua. Että kaverisuhteet ja sääntojen noudattaminen onnistuu, siinä menee aina hetki aikaa, ainakin Hakin tapauksessa. Ja onhan Hakki jo istunut ryhmiksestä löytyvällä "Pikku Myyn rauhoittumispenkillä".. Mutta on hän myös erittäin kiltisti ja ansiokkaasti pelannut Kaninloikka-peliä!

Pampula ei ole niin sosiaalinen kuin veljensä, ja vaatii uusien ihmisten kanssa enemmän aikaa tullakseen tutuksi. Pitkä harjoittelujakso mahdollisti rauhassa tutustumisen, ja nyt ryhmiksen hoitajat ovat tuttuja ja turvallisia aikuisia.

Minua vähän huoletti, kun tiesin tämän uuden ryhmiksen alueen varahoitopaikaksi. Kuinka levotonta meno on, kun ryhmiksen pitää aina olla valmiudessa ottamaan hoiviinsa lomailevien, sairastuneiden tai koulutuksessa olevien perhepäivähoitajien hoitolapset? Yhtenä maanantai-aamuna ryhmiksessä oli kolmen hoitajan hoidossa neljätoista lasta, joista vain kuusi oli ns. vakilapsia. Puolilta päivin kaksi lapsista haettiin pois, ja härdelli tasaantui. Ja kyllähän nuo tottuneet hoitajat vaikuttivat osaavan hoitaa kriittisemmänkin tilanteen. Ehkä varahoitopaikka on levottomampi kuin muut hoitopaikat, mutta toisaalta lapset oppivat siellä sosiaalisemmiksi ja sopeutuvimmiksi.

Kotonakin pitäisi nyt pystyä tukemaan ryhmiksen rutiineja noudattamalla myös viikonloppuisin riittävän yhteneväistä päivärytmiä, opettamalla Pampulalle omaan sänkyyn nukahtamisen taitoa, valmistautumalla viikonloppuisin seuraavaan viikkoon mm. vaatehuollon merkeissä, ja iltaisin pitäisi olla selvät sävelet seuraavaa aamua varten, jotta olisi toiveita ennättää sinne työpaikallekin! Onneksi minulla on nelipäiväinen työviikko!

Lapset ovat nyt niin valmiita hoitoon kuin tässä tilanteessa voi toivoa. Aika näyttää, mitä ongelmia tässä vielä tulee ja miten lapset muuttuneeseen arkeen reagoivat. Yritän olla positiivinen, vaikka synkimmällä hetkellä mietinkin, että mikä on sellainen maailma, joka äidin lapsistaan näin erottaa.. Mutta hei, niillä lapsilla on siellä hoidossa oikeasti kivaa!

Kirjallinen yöpöytä: Mary Higgins Clark, Lottovoittaja
Tässä kirjassa on kuusi novellia. Novellimuoto ei minusta ole erityisen hyvä rikostarinoille - kunnon juonenkehittely vaatii enemmän. Mutta novelleiksi nämä olivat oikein mukavaa luettavaa. Alvirah ja Willy ovat ennen elämän mullistanutta lottovoittoaan työskennelleet siivoojana ja putkimiehenä, ja uusi elämä on vienyt heidät tilanteisiin, joissa erityisesti Alvirah päätyy toimimaan salapoliisina. Tarinoiden suurin viehätys on minusta siinä, että Alvirah ja Willy ovat mahdottoman mukavia ihmisiä, jotka toimivat auttaakseen ja joita rikkaus ei ole sokaissut. Ja paha saa palkkansa...

Pysähtymisen paikka

2011-09-09T22:55:00.004+03:00

"Äiti, miksi sinä olet niin vihainen?" kysyi Hakki minulta aamulla.

Hakki oli jättänyt mehumukinsa pöydän reunalle, mistä Pampula huitaisi sen lattialle. Ja Pampulalle juuri vaihdetut puhtaat vaatteet olivat sitten mehussa nekin. Miksi minä huusin? Lapsi oli ollut huolimaton, minun piti sen takia luututa lattiaa ja vaihtaa Pampulalle vaatteet. Ylimääräistä työtä, mutta ei mitään ihmeellistä eikä vaarallista. Reaktioni oli ylimitoitettu, ja jotenkin tuo Hakin kysymys pysähdytti. Minä olen ollut viime ajat hyvin vihainen. Yleensäkin aivan liian vihainen.

Ei tämä vetele näin. Täytyy tehdä jotain. Syitä kiukkuisuudelleni toki on. Töiden aloitus ja päivähoitokuvioiden opettelu hermostuttavat. Eikä homekämpässä asuminen taloyhtiössä, jossa oikeisiin toimenpiteisiin asti eteneminen vaikuttaa kovin kaukaiselta, ainakaan helpota asiaa. Silläkin saralla olen muuttanut koko turhautumiseni tehokkaaksi rähinöinniksi (hyvästi naapurisopu..). Ja sitten on vielä väsymys. Yöunet ovat jääneet Pampulan yösyöntikuvioiden vuoksi aivan liian vähäisiksi. Rutiineja on liikaa, positiivista vaihtelua liian vähän. Mutta tämä ei ole lasten vika eikä heidän tule tästä kärsiä.

Minä olen päättänyt aloittaa muutoksen parempaan. Ensimmäinen vaihe on yöuni. Imetys illan ja aamun välillä on nyt lopetettu. Pampula tosin rähinöi vielä tiukasti vastaan (äitinsä tytär...?). Lenkkeily yhdistettynä musiikin kuunteluun on minulle toimiva henkireikä, mutta eihän sinne lenkille aina pääse. Tarvitsen vielä sellaisen uuden harrastuksen, jota voi harrastaa lasten kanssa, ja sellainenkin on nyt hahmottumassa.

Lapset ovat ehdottomasti parasta elämässäni, enkä halua olla heille jatkuvasti huutava ja kiukkuinen äiti. Elämään on löydettävä balanssia. Ja positiivista voimaa. Sillä kivisellä tiellä nyt, yrityksen ja erehdyksen keinoin..

Haist home!

2011-08-27T22:29:00.006+03:00

Viikko sitten viikonloppuna Turun linnan puistossa esiintyivät Jenni Vartiainen ja Maija Vilkkumaa. Sinne täytyi päästä, ja tämän vuoksi varattiin Turusta oikein hotellikin. Olin lähdössä konserttiin Hakin kummitädin ja hänen miehensä kanssa, mutta mukana reissulla olivat myös lapset ja heidän isänsä - isälle iski näin lapsenvahtivuoro, mutta ei sentään kovin monen tunnin pesti!

Olin suunnitellut valmistautuvani konserttiin pitkällä suihkulla hotellihuoneessa; ihokarvojen poistoa, tuoksuvaa hiustenpesua ja kosteusvoidetta. Hieman toisin kävi - pesin hiuksia lavuaarin päällä, ja kun suihkutin itseäni, lastasin samalla vettä lattiakaivoon, sillä kylpyhuoneessa ei ollut lainkaan kaatoja eikä varsinaista kynnystä, ja halusin välttää tulvan huoneen puolelle. Kosmetiikan tuoksuihin ei ehtinyt keskittyä, mutta homeen haju tunki joka paikkaan. Ja toisin kuin kotona, täällä ei tarvinnut miettiä, onko hometta vai ei. Home nimittäin rehotti kaakeleissa ja kynnyskohdassa selvinä kasvustoina.

Oli jotenkin surkuhupaisaa päätyä Turussa läpimätään hotelliin juuri kun tulokset oman asunnon hometutkimuksesta olivat tulleet ja vahvistaneet epäilymme. Hotelli ei ollut kyllä pelkästään homeinen, siellä oli muitakin ongelmia. Huoneissa ei ollut tietoa hätäpoistumisteistä, liekö siksi, että hätäpoistumistien edusta oli havaittu oivaksi paikaksi säilyttää kaikenmoisia tavaroita... Avotulta poltettiin kuitenkin surutta käytävällä ilman valvontaa - tuikkuja lasiastioissa. Hotellissa ei myöskään ollut hissiä, vaikka se sijaitsi toisessa kerroksessa. Niukka aamupala tarjoiltiin hotellin käytävällä. Eikä hotelli ollut edes halpa, yö kahden hengen huoneessa maksoi 79 euroa!

Olihan tuo taas varsinaista elämysmatkailua. Onneksi Jenni Vartiainen ja Maija Vilkkumaa pitivät huolen positiivisesta elämyksestä. Ja Merikeskus Forum Marinumkin oli hieno paikka, siellä pääsi meritunnelmiin esimerkiksi Suomen Joutsenen kannella.

Jotta muut osaisivat välttyä vaarantamasta terveyttään homeisessa hotellissa, kerrottakoon, että kyseessä oli Turun Hotel Harriet. Hotellin omien nettisivujen materiaali on vähän toisenlaista..! Ei taitaisi oheiset kuvat oikein asiakkaita houkutella. Tämän postauksen kuvista en voi ottaa kunniaa itselleni. Kuvat on ottanut Hakin kummitädin mies.

Läsnä- ja poissaoloa

2011-08-18T12:45:00.003+03:00

Kahden lapsen kanssa on joutunut huomaamaan, että läsnäoloa ei riitä samalla lailla molemmille kuin aikanaan yhdelle lapselle. Hakki on saanut myös vapautta ja vastuuta enemmän kuin hän ehkä olisi saanut, jos olisi jäänyt ainoaksi lapseksi. Olen esimerkiksi sallinut Hakin olla yksin taloyhtiömme pihalla, kun itse olen ollut Pampulan kanssa sisällä. Hyvinhän se on mennyt, lukuun ottamatta kertaa, jolloin Hakki oli päättänyt kiipeillä keinuissa ja juuttunut muoviseen vauvakeinuun.. Minä olin yläkerrassa imettämässä Pampulaa enkä kuullut episodista mitään ennen kuin jälkikäteen, mutta onneksi naapuri pelasti itkevän Hakin pulasta!

Vietimme tässä ihanan kesäisen viikonlopun Hangossa, jonne lähdin lapsien, Hakin kummitädin ja hänen avomiehensä kanssa. Viikonlopun ohjelmaan kuului myös laivamatka Bengtskäriin ja takaisin, ja uskaltauduin reissulle, koska tiesin myös ystävieni katsovan lapsieni perään. Mutta enpä arvannut silloin, että heitä tarvittiin matkalla TODELLA PALJON.. Matkalla majakalle meri möyri, ja minä olin tyystin unohtanut taipumukseni tulla merisairaaksi... Mutta pian alkoi oma olokin olla varsin möyrivä. Pampula oli nukahtanut syliini, ja siirsin hänet nukkuvana kummitädin miehen käsille, ja Hakki oli kummitädin hoivissa - ja äiti paineli takakannelle puuskuttamaan ja puhkumaan ja tuijottamaan horisonttia! Minä en oksentanut, mutta enpä myöskään kyennyt menemään muiden seuraan ennen kuin merimatkan loppumetreillä. Onneksi paluumatka sujui paremmin. Itse majakalla kannoin Pampulaa kantorepussa, ja Hakki kulki kriittisissä paikoissa kummitädin ja tämän miehen mukana. Bengtskär oli upea paikka, ja sinne päästääkseen kannatti vähän kärsiäkin..!

Hangossa kävimme leikkipuistossa ja rannalla. Silloinkin äiti oli välillä poissa Hakin seurasta, etsimässä nimittäin Pampulan kanssa tämän rattaista salamyhkäisesti pudottamaa pipoa. Tavaroiden pudottelu on tällä hetkellä Pampulan suurta huvia. Pipo löytyi, ja Hakki piti hauskaa kummitädin, tämän miehen ja miehen veljenpojan seurassa. Ei sitä äitiä joka hetki tarvita.

Läsnä- ja poissaolo saavat pian uusia merkityksiä, kun töihinpaluusta tulee totta. Syyskuun puolivälissä se sitten tapahtuu. Alkaa työt. Mutta vielä on yksi viikonloppureissukin ennen sitä..!

Seurallisena räpylän jäljissä

2011-08-13T19:51:00.007+03:00

Tässä elokuisia lomapäiviä viettäessämme poikkesin lapsien kanssa Päivälehden Museossa. Siellä oli (ja on vieläkin) Räpylänjälkiä-niminen näyttely, Akua ja muita ankkalinnalaisia esitellen. Hakki on niin seurallinen kaveri, että onnistui löytämään uuden tuttavuuden tuollakin. Yläkuvassa Hakki istuukin samanhenkisen näyttelyssä kävijättären kanssa Aku Ankan -autossa piirrettyjä katselemassa...

Nuo Päivälehden museon näyttelyt eivät ole mitään suuria, mutta ilmaisia ja hyvin tehtyjä. Ihan sopivia käyntikohteita lapsille. Ja aikuisillekin. Edellisessä muumiaiheisessa näyttelyssä kävin Hakin kummitädin kanssa, vain Pampula oli mukana, mutta nukkui vaunuissa.. Mutta Tenavat-näyttelyssä käytiin aikanaan koko perheen voimin.

Parasta näyttelyssä oli Hakista ilman muuta juuri tuo Aku Ankan auto. Ja minuun kolahti Jäyhä Jököttäjä, jonka muistan vieläkin hyvin lapsuuden sarjakuvalehdestä. Että se osaakin olla yrmy..!

Kirjallinen yöpöytä: Alexander McCall Smith, Pieniä ihmeitä autokorjaamolla, Mma Ramotswe tutkii
Tämä yhdeksäs Mma Ramotswe -dekkari ei kolahtanut minuun niin hyvin kuin esimerkiksi edellinen. Hyvä tämäkin oli, mutta kirjan luvut tuntuivat tavallista pitemmiltä, eikä tarina oikein vetänyt. Kirjassa etsivätoimistoon tuli nimettömiä pahansuopia kirjeitä, adoptoitu nainen halusi löytää sukulaisensa ja Mma Ramotswen aviomiehessä heräsi toivo halvaantuneen ottotyttären parantamiseksi. Ja ihmeitähän tapahtuu, mutta minkälaisia..?

Kirjatorni: Tiina Nopola ja Sinikka Nopola, Rauhallinen Erkki harrastaa
Kirjastosta tarttui mukaan kirja Rauhallisesta Erkistä. Kirjan on kuvittanut Markus Majaluoma, ja minusta kuvakirjan kuvat ovat kyllä hieman rumia, mutta omalla tavallaan mielenkiintoisia. Tarinassa rauhallisen Erkin vanhemmat yrittävät epätoivoisesti saada lapsensa harrastamaan ja olemaan aktiivinen, mutta Erkki vain haluaa katsella perhosia. Kirjassa lapsi on fiksumpi kuin vanhempansa - lapsi tietää, mitä tahtoo, mutta vanhemmat yrittävät sovittaa lapsen ulkopuolisen mallin mukaiseksi. Mutta hyväähän he vain tahtovat. Kirja on hauskasti kirjoitettu, ja kyllä me Hakin kanssa yhdessä naurettiin. Mutta että minua häiritsi, kun sivu 12 alkaa "Tuli syksy. Isä osti liiteriin höyläpenkin." ja sen jälkeen sivu 13 alkaa "Kesä meni. Tuli syksy. Isä ja äiti eivät enää keksineet Erkille harrastuksia." Eikö tuo syksyn tulo ollut jo käsitelty, mitä..! Mutta mieleinen kirja tämä oli sekä Hakille että äidilleen.

Kiroileva syöttötuoli ja muita kesäjuttuja

2011-08-02T16:16:00.007+03:00

Hakki oli ollut ryhmiksestään viikon lomalla, kun matkasimme jo junalla kohti Kajaania ja mummulaa. Matkaseurueeseen kuului minun, Hakin ja Pampulan lisäksi lasten eno, jota ilman en noin pitkälle junamatkalle olisi edes uskaltautunut. Se oli ensimmäinen pitkä junamatka lapsille, ja hyvin se kyllä meni. Loppujen lopuksi. Mutta enpä kyllä lapsettomina aikoina olisi mistään hinnasta halunnut samaan vaunuun vastaavan mölyporukan kanssa...

Hakilta tuli hauskoja juttuja matkan ratoksi. Enon komeaa kuulapäätä Hakki taputti, ja totesi
"Sulla ei ole tukkaa ollenkaan vaan pelkkä pää!" Näinkin asian voi nähdä..

Junassa oli niin täyttä, että neljän paikan ryhmäämme tuli myös "ulkopuolinen", nuori kivannäköinen nainen, joka oli tottunut lapsiin. Hakin kanssa he juttelivat kylpyläkokemuksistaan, ja kävi ilmi, että matkakaveri ei ollut vielä käynyt Flamingossa, missä Hakki on käynyt pariinkin otteeseen. Hakki päätti tehdä aloitteen.
"Kuule, minä voisin jättää äitin, isin ja Pampulan kotiin, ja sitten me voitas yhessä mennä sinne Vlaminkoon..?"
Joo-o. Kyllä minä mietin, että NYTKÖ se jo alkaa...

Lasten isän loma alkoi myöhemmin ja hän oli tulossa autolla perästä. Suunnitteilla oli myös paluumatkaan liitettyä pienimuotoista kotimaan matkailua. Ennen isän saapumista Hakki puhui isänsä kanssa useamman kerran puhelimessa. Kerran hän ei kuullut, mitä isä sanoi.
"Sanoitko sinä voi *aatana tai voi peeke*e?" tarkisti Hakki olettaen jotain isänsä sanavalinnoista...
Minusta tämä oli jo melkoinen todiste siitä, kuka meillä oikein on saanut opetettua Hakille turhan roisia kielenkäyttöä!

Ja lisää oli luvassa. Hakki kertoi totuuksia mummulleen ja ukilleen.
"Isä aina sanoo, että voi *aatana tai voi peeke*le."
Minä yritin selittää, että ei sellaisia sanoja pidä käyttää ja isällekin voi sanoa, että ei saa.
"Mutta isä sanoo, että voi *aatana tai voi peeke*le, jos kone on rikki. Silloin pitää sanoa."
Että kyllä niitä perustelujakin löytyy! Ja isänsähän korjaa koneita työkseen...

Hakki ei juurikaan ujostele, ja haluaa tehdä tuttavuutta kaikkien kanssa. Hän myös hoitaa mielellään esittelyt.
"Minä olen Hakki, tämä on Pampula, tämä nimi on Äiti ja tämän Isä!"

Kajaanissa kävimme pari kertaa liikennepuistossa. Hakki kuunteli siellä polkuautoilijoille tarkoitetun tietoiskun. Ja puutteita on sen jälkeen löytynyt myös isän autoilusta.
"Molemmat kädet rattiin!" Hakki muistuttaa.

Reissuaminen on niin rankkaa, että joskus uni voi yllättää pienimmän jopa kesken ruokailun. Pampula tosiaan nukahti ystävättäreni luona tämän tyttären syöttötuoliin! Yleensä reissun päällä nämä syöttötuolit ovat ns. "eläviä". Mummu oli oiva syöttötuoli, ja junamatkan aikana enokin selvisi tehtävästä kunnialla, mitä nyt tuhisi paheksuvasti, kun sosemöykky tipahti juuri niille ainoille mukaan otetuille puhtaille sortseille.. Kun lasten isän loma alkoi ja hän liittyi seuraamme, pääsi hän myös syöttötuolin pestiin. Sosemöykky tipahti taas, kyllä, mutta tämä syöttötuoli kiroili! Syöttötuolin rekrytoinnissa on muistettava, että työ vaatii pitkää pinnaa ja likaisten olosuhteitten sietokykyä.

Hakille kesän paras juttu on tainnut olla uiminen. Ja uimisen saralla kohokohta on ollut uiminen Kajaanissa Kuluntajärvessä. Kyllä itsellekin tuli taas kaipuu kotiseuduille, kun pulahti puhtaaseen veteen rauhallisissa kainuulaisissa maisemissa. Kun palasimme kotiin, Hakki on polskinut lähinnä kotipihan tai leikkipuiston kahluualtaassa..! Mutta kiva juttu ovat nuo puistojenkin altaat, leikkipuistoissa järjestettävää lasten ruokailua unohtamatta..!

Jos uiminen on ollut kesässä parasta, voi siitä hyvin päätellä, että hirveän ihmeellisiä extreme-kokemuksia ei ole mitenkään välttämätöntä vielä järjestää. Paluumatkalla Kajaanista kotiin jäimme pariksi päiväksi Saarijärvelle, missä yövyimme Summassaaren kylpylässä, ja mistä käsin vierailimme myös Puuhapuisto Veijarissa. Ihan kiva tuo Veijari oli, mutta ei mikään ihmeellinen kohde. Siellä kuitenkin pääsi lammelle melomaan ja soutelemaan, mikä oli Hakille elämys. Veijarissa oli myös eläimiä, ja erityisen hauska oli akvaariotalo, jossa oli näitä tavallisia suomalaisia kaloja, joita näkee yleensä vain kalatiskillä. Meille sattui puuhapuistopäiviksi hieman huono sää, mikä luonnollisesti vähän haittasi kohteeseen tutustumista. Esimerkiksi pomppulinnat jäivät märkyyden vuoksi hyvin vähälle.

Kaikenlaista on kesään mahtunut. Kajaanissa lomailu alkoi setäni hautajaisilla. Pampula oppi konttaamaan lujaa ja nousemaan puuta vasten. Pampula täytti vuoden. Hakin kummitäti hankki koiranpennun. Asuntomme mahdollisen kosteusvaurion selvittely on meneillään. Ja töihin paluu lähenee.. HUI!

Mutta vielä on kesää ja lomaa jäljellä. Suunnitelmissa on pari viikonloppureissuakin, puistoilua ja ihan vain oleilua. Kesä on niin suloista aikaa!

Kirjallinen yöpöytä

Mary Higgins Clark, Unissakävelijä
Tämä dekkari kärsi vähän hitaasta lukuvauhdistani, mutta hyvähän kirja oli. Selvittämätön katoaminen, jota epäillään murhaksi, tapaturma, johon kohdistuu samat epäilyt, ja oliko itsemurhakaan itsemurha? Ihmisten puheissa ja lehdissä murhaaja on löydetty ja tuomittu, unissakävelyyn taipuvainen rikas mies, joka kuitenkin kieltää syyllisyytensä. Lisää todisteita löytyy - onko Kayn tuore aviomies murhaaja?

Kajsa Ingemarsson, Vettä vain
Toisinaan kirjat sattuvat erityisen hyvin omaan elämäntilanteeseen, ja tässä kirjassa julkkiskirjailijan kylpyhuoneesta löytyy kosteusvaurio. Paha sellainen. Remontti valtaa kirjailijattaren luksusasunnon, ja tapahtuu jotain ennen kuulumatonta: Fransiska Falkesta kertovan kirjasarjan päätösosa viivästyy! Remontti vaikuttaa myös yksityiselämään, ja monet asiat on mietittävä uusiksi. Tästä kirjasta pidin aivan valtavasti!

Eppu Nuotio, Paine
Tuntuu haikealta ajatella, että tämä oli jo toisiksi viimeinen Pii Marin -dekkari. Tämäkin oli nautinnollisen kamalaa luettavaa - henkistä väkivaltaa kokevan Iriksen tilanne kouraisee. Piin epätoivoinen lähes kolmekymmentä vuotta sitten kuolleen isänsä kohtalon selvittely on toinen kirjan juonista, ja vihdoin asioita alkaa tulla päivänvaloon. Kirja jäi vain kohtaan, jossa tarvitaan vielä se seuraava kirja. Se Loppu.

Kirjatorni

Lasten oman kirjakerhon kuukaudenkirjoista
Lasten oma kirjakerho tarjoilee lähinnä Disney-lukemista. Ja onhan siellä paljon lasten must-juttuja, juuri tässä ajassa kaikki saavuttavia villityksiä. Kajaanissa luimme ko. kerhon kuukaudenkirjoja minun lapsuudestani, ja täytyypä sanoa, että ne olivat paljon parempia kuin nykyiset. Ne olivat satuja, joissa seikkaili ankkalinnalaisia: Prinsessa, joka ei koskaan nauranut; Urhea pikku räätäli; Kummitustalo, Hessu kotimiehenä... Tarinoissa oli enemmän ideaa kuin esimerkiksi nykyisissä Nalle Puhista väännetyissä saduissa. No, kyllähän tässä nostalgia vaikuttaa. Kuluneiden kirjojen lukemisessa omalle lapselle oli omanlaistaan viehätystä, tarinat muisti vielä itsekin. Mutta kyllä Hakki tykkäsi!

Peyo, Missä smurffaa vauvasmurffi?
Mummulassa Hakki leikki enonsa vanhoilla smurffeilla. Tämän jälkeen smurffit kiinnostivat entistä enemmän, ja meillä kotona jo ollutta smurffi-kirjaa on tutkittu todella tarkkaan. Missä smurffaa vauvasmurffi -kirja onkin tosi hauska, se sisältää monta aukeaman kokoista piilokuvaa, joista on etsittävä tietyt hahmot ja yksityiskohdat. Olen itsekin ihan koukussa ko. kirjaan, pakko varmaan ostaa pian se Missä smurffaa Välkky.. Hakki jaksaa keskittyä hyvin kirjaan ja smurffaakin hienosti tarvittavat jutut. Smurffi-elokuvakin pitäisi nähdä... ainakin äidin.

Anna Kemp & Sara Ogilvie, Sarvikuonot eivät syö lettuja
Tällä hetkellä Hakin suosikkikirja on iso kuvakirja Sarvikuonot eivät syö lettuja. Kirjassa todentotta seikkailee sarvikuono, ja se on piirretty juuri niin kuin pitääkin, ihanan isoksi! Ja sarvikuono on vielä violetti! Sarvikuono katselee telkkaria, käy vessassa, kutittelee Enni-tyttöä sarvellaan ja syö.. mitäkähän..? Saduissa on usein opetus, ja niin tässäkin. Mutta tässä opetus ei tule pienelle sadun kuuntelijalle vaan hänen vanhemmilleen!

Suuri päivä

2011-06-29T11:33:00.004+03:00

Potkulauta. Pitkään siitä on puhuttu, sitten kun... Kaksikymmentä tarraa piti saada vihkoon, ja nyt ne on saatu. Hakin kulkupeli on näppärä Minimicro.

Potkulautailijamme ei käytä enää vaippaa saatikka harkkahousuja. Hän käyttää tavallisia poikien pikkukalsareita. Niin kuin isot pojat tekevät, kun he osaavat käydä jo potalla tai pöntöllä.

Hakki on onnellinen, ja äitinsä on sekä onnellinen että helpottunut. Helppoa tämä ei ole meillä ollut, mutta kaikki ottaa aikansa. Ja tästä asiasta ei kukaan meitä enää painosta. Vahinkoja voi tapahtua, mutta kyllä ne on nyt opittu. Nämä vessa-asiat!

Pieni kesäretki

2011-06-28T07:09:00.003+03:00

Ei sitä tarvitse lähteä ulkomaille tai edes kovin kauas kotinurkilta löytääkseen uutta ihmeteltävää ja mukavan retkipaikan. Eilen kävimme pienellä kesäisellä piknikillä Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa. Vaikka sää oli hyvin lämmin vilvoittavaa tuulta lukuun ottamatta, onnistui japaninpoppelin nöyhtä saamaan aikaiseksi melkoisen lumiefektin!
Pääsymaksu Kumpulaan oli 4 euroa aikuisilta eli minulta ja Hakin kummitädiltä. Pienet lapset eivät maksaneet mitään. Retkelle voisi toki mennä jonnekin ihan ilmaiseksikin, mutta kyllä tuosta kasvitieteellisen puutarhan ihanasta ympäristöstä mielellään vähän maksaakin. Siellä oli rauhallista ja SIISTIÄ, Hakkikin saattoi juosta nurmikolla ilman kenkiä eikä tarvinnut pelätä lasinsiruja!

Ja olihan puutarha kaunis. Keisarinkruunut ja harjaneilikat toivat mieleen oman mummulani pihan vuosien takaa, ja eksoottisempiakin kasveja on tarjolla. Tarkoitus on piipahtaa tuonne vielä uudestaankin!

Kirjallinen yöpöytä

Kaarina Davis, Irti oravanpyörästä
Ex-sairaanhoitaja Kaarina Davisin kirja totaalisesta elämänmuutoksesta panee kyllä miettimään. Olisiko se tosiaan mahdollista muuttaa elämäntapa luonnonmukaisemmaksi ja löytää enemmän aikaa Elämiselle, ei suorittamiselle? Davisin lähtökohdat muutokselle eivät olleet yhtään sen helpommat kuin keskivertokerrostalokierrättäjän, ja hän valaa uskoa siihen, että elämäntapaa on mahdollista muuttaa, eikä vasta sitten joskus eläkkeellä. Huolellista suunnittelua elämäntyylin remontoiminenkin toki edellyttää, ja jokaisen on löydettävä siihen oma tiensä. Meistä niin monella on siihen halua, mutta onko uskallusta ja uskoa onnistumiseen? Davisin kirja kääntää jo muutaman kiven valmiiksi. Tämä kirja kannattaa lukea.

Sue Grafton, K niin kuin kuolema
Kinsey Millhone -dekkarit toimivat aina.. ja tämäkään ei ollut poikkeus. Murhatuksi uskotun tytön äiti palkkaa Kinseyn tutkimaan tapausta, ja Kinsey joutuu sukeltamaan syvälle kaksoiselämää eläneen tytön elämän kuvioihin löytääkseen motiivin ja tekijän raa'alle murhalle. Ystävyys, uhkarohkeus ja rahan ansaitseminen, siinä kirjan teemoja. Saadakseen oikeutta Kinsey turvautuu erikoiseen ratkaisuun.

Kirjatorni: Annette Tison ja Talus Taylor, Barpapapan sokkelot
Iltasatukirjana Barpapapan sokkelot voi olla toisinaan rasittava. Silmät väsymyksestä sikkarassa lukeminen yleensä sujuu, joskin sointi voi olla hieman monotoninen, mutta että pitää seurata sormella sokkelo toisensa perään.. siinä on pientä haastetta! Nimensä mukaisesti kirja sisältää monta sokkeloa, jotka ratkaistaan tarinan lomassa. Tämä kirja on kuitenkin juuri nyt meillä ehdoton ykkönen, ja osataanhan me ne sokkelotkin jo lähestulkoon ulkoa..!

Lomaterveiset Italiasta!

2011-06-16T12:21:00.008+03:00

Keväällä oli Hesarissa viihteellinen juttu siitä, kuinka yhteinen lomamatka voi pilata ystävyyden tai rakkauden. Tällöin minulla ja ystävättärelläni oli jo yhteinen lomamatka varattuna. Lähtökohtaa saattoi kohdallamme ajatella jo valmiiksi hankalaksi, kun toisella ei ole lapsia ja toisella on kaksi, ja vielä pieniä. Ja koska ystävättäreni on Hakin kummitäti ja näin ollen tälle hyvin tuttu, mitään vieraskoreutta oli turha toivoa. Mutta pilasiko yhteinen loma yli kaksikymmentä vuotta kestäneen ystävyyden? Ei pilannut. Meillä oli tosi mukavaa!

Matkakohteemme oli Riccione Italiassa. Matkanjärjestäjä oli Aurinkomatkat. Halusimme alunperin lähteä Sisiliaan, mutta päädyimme saman maan toiseen kohteeseen, koska lennot Sisiliaan lähtivät tolkuttoman aikaisin, ja siellä myös lentokentältä oli hotelliin aika matka. Riccionen lentoaikataulut ja lentokenttäkuljetusten pituus olivat sopivia myös lasten kanssa matkustaville.

Asuimme lomaviikkomme huoneistohotelli Mareossa. Meillä oli kaksio - näin meillä oli enemmän tilaa ja vapaus syödä aamupalaa (tosin itse värkättyä) omien aikataulujen mukaan. Kaksiossamme oli parvekkeitakin kaksin kappalein, ja ne olivat todella ihanat. Sekä Pampula että Hakki suorastaan rakastivat niitä, yläkuvassakin Pampula voimailee parvekkeella. Ja Hakki puhalteli parvekkeella saippuakuplia ja tarkkaili naapurihotellin kissoja. Oikeastaan ainoa varjopuoli hotellissa oli se, että huoneiston varustukseen kuuluva dvd ei toiminut koko aikana. Dvd:stä olisi ollut Hakille iloa niinä pakollisina odottelun hetkinä! Kerran Hakki myös onnistui lukitsemaan makuuhuoneen oven niin, ettemme saaneet sitä auki. Hotellin henkilökuntaa saapui kolmeen pekkaan avaamaan ovea. Helppo juttu työkalujen kanssa! Mareossa oli kyllä ystävällinen palvelu.

Kun on vain viikko lomaa, sitä haluaa tietysti nähdä mahdollisimman paljon. Mekin mahdutettiin viikkoon teemapuisto, huvipuisto ja vesipuisto... Itse asiassa kaikki tuo ei olisi ollut tarpeen, vaikka toki se hauskaa oli. Hakille suuria elämyksiä olivat jo pienemmätkin jutut, kuten esimerkiksi suihkulähteet. Ja hyvin monessa paikkaa oli lasten viihdykkeeksi järjestetty muovinen mökki tai ritarilinna tai vastaava - ja niistähän oli mukava kurkistella.

Mereen tutustuminen jäi meillä valitettavan vähäiseksi. Vain kerran olimme aamulla kahlailemassa. Näin ollen rantatuolejakaan ei vuokrattu, vaikka sitä suunniteltiinkin. Toisaalta rannalla auringolta suojautumisessa on lasten kanssa vähän haastetta. Mutta rannan leikkipaikoilla pysähdyttiin kuitenkin useammankin kerran.
Jäätelöä syötiin joka päivä! Pari kertaa käytiin myös oikein vähän hienommin jäätelöannoksilla. Ja pizzaa tuli myös syötyä useammankin kerran. Minun uusi pizzasuosikkini on Pioggia (tomaattikastiketta ja tuplamozzarella!).

Huvipuisto, jossa kävimme, oli pienemmille lapsille suunnattu Fiabilandia. Hakista parasta siellä taisivat olla karusellit. Niitä oli kuusi, ja hän kävi jokaisessa. Kävimme myös merellisessä teemapuisto Oltremaressa ja Beach Village -vesipuistossa. Tuo vesipuisto ei kyllä ollut kovin kummoinen paikka, mutta Oltremare oli hyvä.

Me kaikki neljä osallistuimme yhdessä yhdelle Aurinkomatkojen järjestämälle retkelle, nimittäin puolen päivän reissulle San Marinoon. Sieltä postitimme pika pikaa viisi lomatervehdystä - täytyihän San Marinon postimerkkejä joillekin lähettää. San Marinon minivaltiolla on tosiaan oma postilaitoksensa ja poliisinsa. Mutta Italian armeija on sitoutunut puolustamaan myös heitä.

San Marinossa oli mahdollisuus tutustua pariinkin linnaan, mutta toiselle ei kannattanut lasten ja rattaiden kanssa lähteä sankaroimaan. Reitti olisi ollut niin hankala. Mutta mukava yleiskuva San Marinosta tuli. Ja lasten passeissa on nyt San Marinon leimat! Hakin kummitäti osallistui myös Firenzen retkelle - pääsi sentään kerran ihan "aikuisten oikeesti" -retkelle ilman rattaiden työntämistä ja muita lasten kanssa matkustavien riemuja.. Kummitäti ansaitsee kyllä kymmenen pistettä ja sankaripapukaijamerkin siitä, kuinka hyvin hän jaksoi meidän kanssa! Myös Hakki oli yllättävänkin reipas matkalainen. En ollut tiennytkään, että hän jaksaa kävellä niin paljon! Ja känkkäränkkäkohtauksia oli varsin vähän.

Niin mukavaa meillä oli, että uudesta reissusta haaveillaan jo..! Ja minä muistan vieläkin ne maukkaat aamiaiset, joista Hakin kummitäti pääosin vastasi. Sitä saa niin harvoin syödä valmiiksi laitettuja voileipiä, että siitä todella nautti, aavistuksen verran huonolla omalla tunnolla tosin. Mutta minä sentään laitoin tulen kaasuhellaan! Viikko onnistui puolin ja toisin hyvin ehkä siksikin, että odotuksemme oli realistiset. Kummitäti oli valmistautunut matkustamaan pääosin lapsikuvioiden mukaisesti, ja minullehan se oli myös päivänselvää. Ja Italiassa lapsista tykätään, mikä myös tekee siellä oleilun miellyttäväksi.

Kummitäti on myös minua ahkerampi ja parempi valokuvaaja, ja tämänkin postauksen kuvista kaksi on hänen ottamiaan. Niistäkin ystävälleni suuri kiitos, samoin kuin mitä parhaasta matkaseurasta!

Ja Italiaan voisimme lähteä uudelleenkin. Nyt osaisimme välttää (ehkä..) liian ohjelmallisuuden karikot ja nauttia vielä enemmän vain oleilusta. Paria teemapuistoa unohtamatta..

Ja nyt on sitten toden totta palattu kotiin ja arkeen. Italiassa parantuivat vuotavat nenät, mutta täällä palattiin myös sairastelukierteeseen. Hakki on parhaillaan paranemassa entororokosta, mutta Pampula sai sen juuri, ja on hyvin pilkullinen ja hyvin kiukkuinen. Mutta jotenkin sitä taas jaksaa, kun on mukavia muistoja ihanasta Italiasta!

Kirjallinen yöpöytä: Tess Gerritsen, Voitonmerkki
Tess Gerritsenin Voitonmerkki oli minulla mukana matkalla. Kirja oli jo aloitettu reisuun lähtiessä, mutta en minä sitä ehtinyt viikon aikana loppuun lukea. Hieman kateellisena lentokoneessa silmäilinkin erästä kanssamatkustajaa, joka kaikessa rauhassa luki kirjaa! Mutta - ihmeen paljonhan minä kuitenkin ehdin lukea siihen nähden, millainen elämäntilanteeni on. Ja, kaikelle on aikansa!

Gerritsenin kirjoissa vetävä jännäri on usein höystetty mielenkiintoisella tiedolla jostain epätavallisesta aihepiiristä. Voitonmerkissä tietoa karttui argeologiasta ja muumioista sarjamurhaajaa jahdatessa. Tarinassa on myös tärkeä osa äidillä, joka tekee mitä tahansa lastaan suojellakseen. Hän vannoo antropologien ydinperhekäsityksen nimeen, jossa olennaisin on äidin ja lapsen välinen side. Tilanteen huomioon ottaen tämä oli hyvin ymmärrettävää. Hieno dekkari.

Kirjatorni: Disney, Minun tarinani: Kapteeni Koukku/Peter Pan
Reissuun oli otettu mukaan muutama iltasatukirja, mutta vain yhtä niistä luettiin. Ja harvoinpa tätäkään saatiin loppuun asti, niin poikki pieni matkamies oli iltaisin. Reissussa kun päiväunetkin jäivät pääosin nukkumatta. Iltasatukirjassamme oli Peter Panin tarinasta tämän itsensä kertoma versio ja Kapteeni Koukun näkemys. Ja nimenomaan Kapteeni Koukun puolta haluttiin kuulla yhä uudelleen ja uudelleen. Ihan hauskasti tarina on kerrottu, mutta epäilen, että 3-vuotias ei vielä käsitä sepitettyjen puolustelujen huvittavuutta. Kirjan viehätys taitaa perustua lähinnä mielenkiintoon hurjaa Kapteeni Koukkua kohtaan.

Kevätkuvia

2011-05-25T19:35:00.004+03:00

Matkalle lähtö on lähellä.. Laukut on jo nyt edellisenä iltana viety lentokentälle, ja aamulla lentelemme. Toki tässä vielä eilen jouduttiin hakemaan lääkekuuri Pampulan korvatulehdukseen, mutta eiköhän me huomenna laskeuduta pizzan kotimaahan. Ennen matkakuvia muutama kuva keväältä. Pampula ja Hakki keinuvat, Hakki tutustuu leikkipuistossa vuoheen ja vielä kuva Pampulan ensimmäisestä vapusta. Hymyileviä kasvoja ja hyvää mieltä, kyllä sitä on mahtunut kevääseen äidin ajoittaisesta itsesäälistä huolimatta!

Epäonnea

2011-05-23T11:50:00.003+03:00

On tullut mietittyä, että tähdet ovat jotenkin huonossa asennossa taivaallani tai vain muuten on epäonnen jakso meneillään, koska ikäviä asioita on kasaantunut. Ne ovat heijastuneet myös blogini hiljaisuuteen.

Ensiksi on edelleenkin mainittava tämä sairastelu, josta ei ole vieläkään saatu selkävoittoa. Yhdeltä taholta tuli myös kommentti, että onkohan teillä kylpyhuoneessa kosteutta. Asia päätettiin selvittää, ja Helsingin Energialta lainatulla kosteusmittarilla epäily todettiin aiheelliseksi. Asian selvittely taloyhtiön kanssa on osoittautunut aika ikäväksi. Kylppäriremontti on joka tapauksessa nyt tehtävä.

Pitkään temppuillut tietokoneeni meni totaaliseen juntturaan. Epäonnista ihanasti auttaneet ystävät selvittivät, että kovalevy on sitten hyvästellyt minut lopullisesti. Ikävä vain, että en ollut ottanut kovalevyn antamista varoituksista onkeeni vaan siirtänyt varmuuskopioinnin huomiseen, huomiseen ja taas kerran huomiseen. Kunnes huomista ei enää sille kovalevylle ollut. Siinä meni sitten kuvat. Jossain on (kun vain muistaisi missä) muistitikku, jolla on ainakin Hakin vauvakuvia, mutta paljon nyt katosi lopullisesti. Onneksi olen sentään lähetellyt isovanhemmille paperikuvia, ja onhan tässä blogissa kuvia, heikommalla resoluutiolla tosin. Ystävät korjasivat tietokoneeni asentamalla siihen uuden kovalevyn, joten siinä suhteen oli sentään onnea - uutta tietokonetta ei tarvinnut vielä hankkia!

Paljon on ollut myös pienempää harmia. Minulta putosi juuri tehty vaateostos vaunukorista tielle tietämättömälle, olen tehnyt virheostoksia ja muuta vastaavaa. Mutta onneksi näihin osaa vielä suhtautua niin kuin pitääkin - pieninä harmeina. Joskus väsyneenä se ei tahdo onnistua.

Huonoja uutisia on myös tullut. Työpaikalta kuulemani käänteet eivät saa erityisemmin kaipaamaan sinne takaisin, mutta paluu on tästä huolimatta syyskuussa. Taloudelliset realiteetit kun ovat mitä ovat. Sain myös kuulla tässä keväällä, että Hakin nykyiseen hoitopaikkaan ei oteta syksyllä uusia lapsia. Vaihtoehdoiksi jäi, että lapset ovat eri hoitopaikoissa tai että Hakki siirtyy siihen paikkaan, jossa Pampula aloittaa. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, vaikka hoitopaikkojen fyysinen etäisyys ei olekaan kovin iso. En ole vielä Hakin kanssa asiasta isommin puhunut, mutta tiedän, että siirtyminen ei tule olemaan kivutonta. Kuulumiset vanhempieni suunnasta ovat myös välillä olleet aika ikäviä. Terveydenhoidon tila suututtaa!

Nyt jännitän, kääntyykö elämään onnekkaampi lehti. Matkalle pitäisi lähteä viikonloppuna, mutta laskeutuuko tuhkapilvi suunnitelmien päälle? Sairastelut ovat tietenkin yksi kysymys, mitä ei voi olla miettimättä katsoessa kahta pientä räkänenää. Ja juuri nyt Pampula on kuumeessa, eilen ja toissaviikolla kuumeili Hakki. Voi kun, voi kun, VOI KUN ME PÄÄSTÄISIIN REISSUUN!

Kirjallinen yöpöytä

Cecelia Ahern, Lahja
Cecelia Ahernin Lahjan aiheena on aika. Päähenkilö Loulla on aina kiire, hänen pitäisi aina olla jo seuraavassa paikassa, joten hän ei ehdi olla kunnolla läsnä missään. Ei edes kotona, tai ei varsinkaan siellä. Lou jos kuka tarvitsisi mahdollisuuden olla kahdessa paikassa yhtä aikaa.. - mutta entä sitten? Aihe on tärkeä ja herkullinen, mutta jotenkin tuntuu, että tästä olisi voinut saada enemmänkin irti. Mutta hyvä kirja tämä on.

Alexander McCall Smith, Oivallinen aviomies
Tässä kirjassa Naisten Etsivätoimisto Nro 1:n Mma Ramotswen aviomies J.L.B. Matekoni haluaa kokeilla siipiään etsivänä, Matekonin korjaamon apupoika Charlie haluaa näyttää kykynsä muualla kuin korjaamolla ja myös etsivätoimiston Mma Makutsi miettii uudenlaisia uranäkymiä. Kirjassa vahvoina teemoina ovat anteeksianto ja luottamus. Tämä kirja ei ollut niin ihanan "filosofinen" kuin edeltäjänsä, mutta hieno lukukokemus yhtä kaikki. Se J.L.B. Matekonin etsiväjuttu jäi kyllä vähän vaivaamaan, tulikohan asia selvitettyä loppuun asti..

Lapsimessuilla ja Lastenklinikalla

2011-04-25T11:08:00.006+03:00

Poikkesin tänä vuonnakin Helsingin Messukeskuksessa Lapsimessuilla, kaksin Hakin kanssa. Pampula oli isänsä kanssa kotona. Messut olivat monipuolinen kokonaisuus ja paljon me ehdittiin reilun parin tunnin aikana. Hakki kokeili Poliisin moottoripyörää, istui maijassa, kävi paloautossa ja ajoi polkuautoa, testasi potkulautaa, pyöritti useampaakin onnenpyörää, riekkui pomppulinnassa, teki äidille terveystarkastuksen, sai ilmapalloja, maistoi salmiakkia (eka kertaa elämässään, ei tykännyt..) ja käyttäytyi erinomaisen kiltisti!

Shoppailu pysyi muuten messuilla aisoissa, ja ostin jopa vain yhden lastenkirjan. Aikamoinen saavutus!

Valokuvat näyttävät varsin vaisuilta, ja kotimatkalla junassa otetusta kuvasta voikin sen jo arvata.. Taas tultiin kipeäksi. Hakki sairastui messujen jälkeen kuumeeseen, joka onneksi meni parissa päivässä ohi. Mutta Pampula sai oksennustaudin ja ripulin, jotka viidentenä sairaspäivänä veivät meidät lääkäriin ja sieltä kuivumisoireiden johdosta lähetteen kera Lastenklinikalle. "Oksentajia" oli tuolloin niin paljon, että eristyshuoneessa oli meidän lisäksemme toinenkin potilas eikä nenämahaletkuja riittänyt kaikille. Pampulan kohtaloksi tuli, että äiti juotti nesteytysjuomaa ruiskulla. Jos juoma ei olisi pysynyt sisällä eikä sitä olisi mennyt tietyn aikarajan puitteissa riittävästi, olisi Pampula pistetty tippaan. Me kuitenkin selvisimme koitoksesta ja pääsimme kotiin! Lastenklinikkakäynnistä jäi kaikesta huolimatta positiivinen kuva - henkilökunta oli ystävällistä, ja sain huomata, että nenämahaletku ei ole ollenkaan niin paha juttu kuin miltä se kuulostaa. Pampulan huonekaveri pystyi letkunsa kanssa jopa nukkumaan, kun taas Pampulan oli itse urakoitava juomisen kanssa. Ja olihan siinä äidilläkin työmaansa..! Nyt on toivon mukaan vatsatauti selätetty... Ja äiti on monta kokemusta rikkaampi ja aika tavalla väsyneempi.

Kirjoja, kirjoja...

2011-04-09T09:45:00.007+03:00

Todettakoon, että meillä toden totta on sairasteltu pitkän kaavan mukaan. Vieläkään en uskalla olla varma, onko taudit tältä keväältä selätetty. Hakilla oli yksi korvatulehdus, Pampulalla kaksi, ja vatsataudistakin kärsittiin pariin otteeseen. Sairastelujen vuoksi sain myös Tapiolasta hekotuttavan hauskan vakuutustarjouksen, kun yritin hakea Pampulalle lapsivakuutusta. Kahden korvatulehduksen ja kahden silmätulehduksen johdosta vakuutusyhtiö oli sitä mieltä, että korvan sairaudet pitäisi rajata vakuutuksen ulkopuolelle vuoteen 2017 saakka ja silmätulehdukset vuoteen 2014 saakka. Vakuutus saa toden totta jäädä ottamatta! Jospa tässä nyt jopa pysyttäisiin terveinä. Ainakin toivotaan parasta, ja kirjoitellaan iloisemmista aiheista kuten kirjoista!

Olen kirjoittanut lukemistani kirjoista Kirjalliseen yöpöytään. Nyt otan rinnalle Kirjatornin, jossa kerron meillä luennassa olevista lastenkirjoista. Kaikkia en suinkaan esittele, mutta valikoin esittelyyn kirjoja, joista on syystä tai toisesta erityistä sanottavaa. Nämä lastenkirjat ovat nykyään minulle melkoinen pahe.. Taidan kuulua jopa neljään lastenkirjakerhoon, ja kirjoja tulee ostettua muutenkin. Toki kirjastossakin käydään. Itselleni en sentään nykyään kirjoja isommin ostele, lukuunottamatta keittokirjoja ja erinäisiä tietokirjoja, mutta lastenkirjoja on kiva omistaa, jotta niitä ei tarvitse niin paljon varoa kuin kirjaston kirjoja, ja jotta monenlaista luettavaa on aina käsillä. Mutta nyt yöpöydällä huojuvan kirjatornin pariin!

Kirjatorni

Annette Tison ja Talus Taylor, Barpapapa avaruudessa
Barbapapat muistan jo omasta lapsuudestani mieluisina kavereina, ja Hakki tykkää heistä myös. Tässä kirjassa barbapapat matkustavat Marsiin ja tapaavat siellä marsilaisia. Esittelykierros on kuuntelijasta kirjan parasta antia, sillä marsilaisten nimet ovat hauskoja. Ja vielä hauskemmiksi ne muuttuvat, kun joka nimeen perään lisätään sana "päppä". Päppä on Hakin oma sana, jonka merkitys on jäänyt minulle hieman epäselväksi. Mutta joka tapauksessa minun tulee lukea nimiä tyyliin "Minä olen Papapum-päppä, saanko esittäytyä, Barpapaavo-päppä, Pumdodo-päppä jne.. Päppä ei ole välttämättä täysin mukava sana. Jos joku, esimerkiksi äiti tai isä, on tehnyt Hakin mielestä tuhmuuksia ja tiedustelee vielä tuhmuuden laatua, on vastaus hyvin usein, että tehty on "hämähäkkituhmuutta ja päppätuhmuutta". Syytös on kova, mutta hieman vaikeasti tulkittavissa..! Barpapapa-kirjassa on lopussa vielä hurja taistelu, joka onneksi päättyy onnellisesti, ja tämän jälkeen barpapapat palaavat kotiin.

Jenny Miglis Sandvik ja Claudine Gevry, Mukkelis makkelis - musikantit
Tätä kirjaa ei taida saada muualta kuin Vaukirjan kirjakerhosta.. Tämä on Pampulan ikioma kirja, josta kaikki muutkin tykkäävät. Idea on mielestäni loistava, kirjaa kääntelemällä voi kuunnella neljää eri soitinta: tuubaa, huilua, viulua ja rumpua. Ja välillä soittaa koko orkesteri! Kirjan kulmissa on neljä sopivan suurta ja tahmeapintaista kädensijaa, joita voi vaikka purra - näin kirjan kuvasivut säästyvät tältä kohtalolta ainakin vähän. Ihan parasta vauvakirja-antia!

Tapani Bagge ja Tuomas Mäkelä, Suuri muumilukemisto 4: Muumit maalla ja merellä
Muumit ovat kova sana meilläkin. Ja tämä on oikein mukava muumikirja. Kirja sisältää neljä eri tarinaa, ja toimintatapaan kuuluu, että minun pitää osoittaa sisällysluettelosta sormella jokaista tarinaa ja kysyä Hakilta "Luetaanko Viesti Nuuskamuikkuselta, Muumipeikko ja opaalikoru, Vesipeto Surku vai Syysvieras?" Muumipeikko ja opaalikoru on ollut melkoisen suosittu viime aikoina. Kolmevuotiaan kanssa on keskusteltava tarinasta, sillä välillä juonen kulku voi mennä vielä ohi. Esimerkiksi opaalikorutarinassakin jouduimme keskustelemaan opaalikorun lahjoittamiseen ja palauttamiseen liittyvistä käänteistä. Mitä saa tehdä ja mitä ei, oliko lupa vai ei.. Minä en ole lapsena ollut erityisen kiinnostunut muumeista, joten nyt nautin näistä hahmoista siitäkin edestä!

Kirjallinen yöpöytä

Eppu Nuotio, Varjo
Tämä tuntui todella ajankohtaiselta dekkarilta, vaikka ei ole edes Nuotion uusin. Aiheena oli kunniamurha. Maahanmuuttajataustainen nainen on murhattu raa'asti, ja tiedossa on, että kaikki eivät katsoneet hyvällä naisen länsimaalaistuneita tapoja ja suomalaista miestä. Pii Marin kaivaa murhan ratkaisuun liittyvää tietoa esiin ja edistyy myös itsetuntemuksessa. Ripaus rakkauttakin löytyy. Hyvä kirja!

Anne B. Ragde, Vihreät niityt
Neshovin sukutilasta Norjassa kertovan trilogian kolmas ja näin ollen viimeinen kirja. Valitettavasti, sillä sarja on ollut todella nautittavaa luettavaa ja valitettavasti myös siksi, että tämä viimeinen kirja päättyi todella tympeästi. Samaa mieltä oli sarjan minua ennen päätökseen saanut äitini. Eikö pitäisi olla joku vastuu kirjojen henkilöistä, mitä?! Nyt jäi niin huolettamaan yhden tärkeän henkilön kohtalo. Mutta värikkäitä ihmisiä, vaikeita päätöksiä ja koskettavaa elämänmenoa sisältävä teos oli tämäkin.

Janet Evanovich, Luuvitonen
Evanovichin palkkionmetsästäjä Stephanie Plumista kertovat kirjat tuntuvat vain paranevan paranemistaan. Huumori on sopivan roisia, ei mene liiallisuuksiin, joten ihan aidosti välillä naurattaa. Ja juonenkäänteitä riittää. Nyt Stephanie jäljitti kadonnutta sukulaissetää, ja joutui siinä rytäkässä ison rikosvyyhdin keskelle. Stephanien tunne-elämän heilahtelut tuovat myös mukavaa säpinää. Mainio kirja!

Tuija Lehtinen, Nappikaupan naiset
Nappikaupan naiset on uudempaa Lehtistä. Minä olen lukenut hänen tuotantoaan alkaen Marita Lehti -nimellä kirjoitetuista Kultasarjan novelleista ja pidän kyllä paljon. Mutta uudet kirjat sankarittarineen seuraavat aikaansa, nykyään naisten pitää olla rohkeita, aloitteellisia, estottomia.. Nykymeno on erilaista kuin silloin reilut kaksikymmentä vuotta sitten, mutta tällainen tätiluokan lukijahan ei ole muuttunut "ajanmukaiseksi". Minulle kelpaisivat siis vähän estyneemmätkin naishahmot... Minua häiritsee myös se, että hyvin monessa kirjassa päähenkilöt käyttävät turkiksia, tässäkin pinkki turkispanta kuului nappikaupan myyjättäreksi heittäytyvän Saskia Soikkelin talvivarustukseen. Kannanotto tuokin, ei vain minun mieleeni. Mutta kaikesta huolimatta, Tuija Lehtisen kirjat ovat ihanaa huoletonta viihdettä, tästäkin nautin todella paljon!

Eritteitä ja tahmaa edelleen

2011-03-07T19:34:00.002+02:00

Ei me meinata tervehtyä, ei. Pampula piti jo viedä ennen viikonloppua lääkäriin, ja diagnoosit olivat korvatulehdus, silmätulehdus ja keuhkoputkentulehdus. Ripuliakin on tullut, minulle ja Pampulalle. Ja jos Hakin piti olla jo voiton puolella, niin minähän unohdin jälkitautien mahdollisuuden! Tänään oltiin Hakin kanssa lääkärissä, koska toipumisessa tuli takapakkia kuumeen ja ylenpalttisen väsymyksen muodossa, ja niinhän se oli: jälkitautina oli tullut korvatulehdus. Nyt on molemmilla lapsilla antibiootit, ja myöskin silmätippoja ovat molemmat saaneet. Ja yskänlääkettä. Ja isänsä ja äitinsä rykivät ja punoittavat, toistaiseksi ilman lääkitystä. Optimistisuuspillereille voisi ainakin olla tarvetta..!

Kirjallinen yöpöytä: Charlotte Bronte, Professori
Tässä 1800-luvulla kirjoitetussa romaanissa on hyvä suomentajan (Inkeri Koskinen) esipuhe. Ilman tätä esipuhetta olisi ollut vielä vaikeampi käsittää kirjan rasistisuutta ja sen hyväksymää frenologiaa (oppia siitä, että ihmisen henkiset piirteet määräytyvät syntymässä ja näkyvät kasvoilla lapsesta pitäen). Tuntui jotenkin järkyttävältä lukea, kuinka esimerkiksi jonkun kasvot piirteet oletetusti kertoivat henkilön tyhmyydestä. Ja kuinka kirjan päähenkilö, opettaja, näin jo kasvonpiirteiden perusteella teki päätelmiä oppilaidensa kapasiteetista oppia! Miespuolinen opettaja tuntui myös minusta sovinistiselta, vaikka omana aikanaan hän on varmaan ollut edistyksellinenkin. Kieli oli hankalaa lukea, joskus hassuakin, ja kirjan kertojana toimiva miesopettaja tuntui pääosan ajasta ärsyttävältä ja omahyväiseltä, lähes tekopyhältä. En minä kyllä tästä kirjasta erityisemmin pitänyt. Mutta jollain lailla hyvä lukukokemus kuitenkin.

Eritteitä ja tahmaa

2011-03-02T15:13:00.005+02:00

Juuri kun säät muuttuivat ulkoilulle suosiollisiksi, sairastuivat meidän piltit. Eikä voi sanoa, että kyseessä olisi "vain flunssa", sillä tämä on kyllä MEGAflunssa. Minua jo oikeasti pelottaa, että ihmiskunta vielä tuhoutuu näihin räkätauteihin. Yskää, nuhaa, kuumetta, oksennustauti ja korvakipua - ja pitkän kaavan mukaan. Lapset eivät ole vielä koskaan olleet näin sairaita!

Hakki sairastui ensin. Kaikki alkoi yskällä, nuhalla ja kuumeella, ja monen tunnin oksennusmaraton tuli vasta parin päivän päästä kuumeen perässä. Pampulakin oireili ja pelkäsin jo, mitä oksentaminen hänen kohdallaan tulee olemaan. Ei tullut oksennusmaratonia, onneksi, mutta oksennettu on kuitenkin jo kolmena päivänä. Tautiin liittyy, että kurkku ja nielu ovat äärimmäisen arat, ja syöminen on näin ollen kivuliasta. Ja oksennusrefleksi tulee helposti, jos vähänkään tuputetaan. Näin voi käydä myös kuumelääkkeen kanssa! Hakillakin ruokailu alkoi sujua joten kuten vasta useamman sairaspäivän jälkeen. Pampula yökkii, kun yritän antaa sosetta tai lääkettä. Mutta kun sitä kuumelääkettäkin on PAKKO saada sisään. Käytän kyllä myös suppoja. Onneksi imetys on pääosin sujunut!

Silmien rähmiminen on myös luku sinänsä. Yhtenä yönä Hakin silmät muurautuivat umpeen rähmästä, ja hän hädissään pyysi minua apuun, kun silmät eivät auenneet. Kannoin pienen potilaan yöllä kylpyhuoneeseen silmien pesulle. Pampulakin on näyttänyt niin kovin sairaalta juuri tuon rähmimisen takia.

Tämä ei ehkä suoranaisesti liittynyt tautiin, mutta yhtenä aamuna Hakki totesi aamupissan aikaan, että pippeli on kadonnut. Minä vähättelin ongelmaa, sanoin, että kyllä se siellä on, pissaa nyt vaan.. Ei olisi pitänyt olla niin välinpitämätön! Mitä ilmeisimmin vempele oli tosiaan kadoksissa, sillä pissaa lensi oikealle (minun housuille) ja vasemmalle (seinään), ylös (pitkin pönttöä) ja viistosti alas (lammikoksi seisontakorokkeen päälle ja lattialle). Kaveri oli käytettävä vyötäröstä alaspäin suihkussa operaation päätteeksi.

Ripulia ei onneksi tullut, mutta näissä meidän kakkakuvioissa on normaalillakin tasolla riittävästi haastetta. Ryhmiksestä on alkanut tulla pienimuotoista painostusta liittyen yhtälöön Hakki + Potta. Hakki ei edelleenkään hoida asioitaan potalla taikka pöntöllä vaan tekee ne harkkahousuihin. Ryhmiksessä haluttaisiin, että Hakki alkaisi käyttää harkkahousujen asemasta normaaleja pikkukalsareita ajatuksella, että tämä kannustaisi käymään potalla. No, ei kannusta ei. Olen sanonut, että kotona niitä voidaan käyttää, mutta ryhmikseen laitan pääsääntöisesti harkkahousuja, sillä en halua, että Hakki on toisten lasten edessä yltä päältä pissassa ja kakassa. Ja kun ei ne pikkukalsarit tosiaan tilannetta miksikään muuta. Kakka on sitten siellä, ja kyllähän tässä oksuvaatteiden ohella on pesty likaantuneet kalsaritkin. Nyt on käytössä taas harkkahousut, joita käytettäessä likaantuminen rajoittuu paremmin vain pestäviin harkkahousuihin. Neuvolassa sanottiin, että poikien tilannetta voi hankaloittaa alitajuinen pelko pippelin putoamisesta, ja tästä syystä istuminen potalla ei aina oikein luonnistu. Liittyen edellisen kappaleen ongelmaan tällainen pelko voikin tosiaan olla olemassa.

Räkä on sitten luku sinänsä. Joka puolella on enemmän tai vähemmän käytettyjä nenäliinoja, ja Hakki tiedottaa niistämistarpeesta joka kerta huutamalla "Läkä, läkä!" Vaikka hän niistäisikin itse. Jo nyt on todettava, että näiden pienempien räkäkoneiden rinnalle on tullut myös yksi aikuiskoon tuotantolaitos.. Ja kuumettakin löytyy.

Jos ei kaikista noista eritteistä ole riittävästi riesaa, niin pitäähän sitä sotkua saada muutenkin aikaiseksi. Jätin sitten kuumelääkepullot keikkumaan yöpöydälle kirjapinon päälle.. Enkä ollut edes sulkenut lapsilukollisia korkkeja kunnolla.. kun ne ovat äidillekin niin hankalat! Ja olihan se Hakki sitten ennättänyt käydä hieman maistamassa lääkettä! Onneksi kuitenkin hän oli pääasiassa kaatanut pullon lattialle ja valuttanut tahmaista lääkettä myös kirjoille. Ja minä kun niiiin rakastan tätä kaiken pyyhkimistä..! Mutta tulipas hyvä opetus näiden pullojen jättämisestä lapsen silmien eteen. Asiaa ennätti miettiä sukkien liimautuessa kiinni lattiaan.

Vielä ei ole tätä kaikkien aikojen sairastumissessiota selätetty, mutta Hakin kohdalla uskaltaa sentään jo sanoa, että pahin on takana. Terveitä päiviä odotellessa...

Kirjallinen yöpöytä: Tess Gerritsen, Luutarha
Tässä dekkarissa on kaksi rinnakkaista tarinaa. Toinen sijoittuu 1800-luvulle aikaan, jolloin Viikatemies kylvi kauhua. Toinen kertoo naisesta, jonka puutarhasta löytyi 1800-luvulla kuolleen naisen jäännökset. Kirja käsittelee paljon lääketieteen historiaa, ja murhia kamalammalta tuntuivat kuvaukset amputaatiosta ja lapsivuodekuumeen kulusta. Mielenkiintoinen dekkari, vähän erilainen!

Pakkaspäivien hyviä hetkiä

2011-02-21T15:17:00.004+02:00

Pakkanen on pitänyt meidät melko lailla sisätiloissa, mikä johtaa helposti riehumiseen ja kiukutteluun. Eikä ruokakaan oikein maistu. Ennen tämän nykyisen pakkasjakson alkamista epäröin hieman osallistumistamme leikkipuiston talviriehaan, kun pakkasta oli vajaat -15 astetta pienen tuulen kera. Mutta onneksi mentiin, koska nyt on kyllä ehditty viettää näitä sisäpäiviä! Pampula nukkui vaunuissaan viltti kuomun päällä, ja Hakin piti vaatteiden lisäksi lämpimänä kova vauhti.. Loppuvaiheessa alkoi tosin varpaita paleltaa. Hakki tapasi puistossa Muumipeikon, ja taisikin olla lähes ensimmäinen lapsi, joka ennätti Muumipeikkoa kättelemään. Paikalla oli myös paloauto, jossa pääsi käymään oikein sisälläkin. Ja pienimuotoista koiravaljakkoajeluakin oli tarjolla! Oli tosi mukava reissu, ja bussillakin matkustettiin muutama pysäkinväli.

Pakkanen kiristyi parinkymmenen asteen tienoille, mutta siitä huolimatta lähdin Pampulan kanssa Kiasmaan vauvojen värileikkiin. Edellisenä päivänä jätin kyllä muskarin väliin, koska siellä olisi täytynyt jättää vaunut ulos ja kannella koppaa raa'assa pakkassäässä. Kiasmaan Pampula päätyi taas lämpimästi viltitetyillä vaunuilla ilman suoraa kosketusta kuivaan pakkasilmaan.

Värileikissä oli teemana mustavalkoiset värit ja esineet. "Maalaaminen" tapahtui perunahelmillä, lääkehiilellä ja vedellä. Kyllä Pampula ihan tykkäsi, joskin juuri nyt kaiken maistelu ja toisten vauvojen ihmettely on kaikista kiinnostavin juttu.

Olipas hyvä sattuma, että Hakin ensimmäinen teatterikäyntikin ajoittui elähdyttämään kovaa pakkaspäivää. Hakki ei isommin jännitä, ja ehti ennen teatteriesityksen alkua pötkötellä hieman lämpiön lattiallakin... Vaavin salattu elämä oli aikuisellekin hauskaa katsottavaa, ja Hakki ainakin tykkäsi kovasti. Näytöksen pituus, 45 minuuttia, oli oikein sopiva.

Kyllä saisi jo lauhtua! Kaksikymmentäviisiastetta pakkasta ja enemmänkin on kuitenkin ulkoiluun aivan liikaa.

Hetki haaveille

2011-02-15T11:36:00.002+02:00

Nyt sitten on mitä odottaa. Voi haaveilla ja tehdä valmisteluja. Minä ja Hakin kummitäti varasimme matkan! Matkalle lähtevät minun ja Hakin kummitädin lisäksi Hakki itse ja Pampula. Täytyy sanoa, että on aivan ihanaa kummitädiltä, että hän suostuu tällaiselle ns. "ö-luokan" matkalle pienten lasten kanssa. Tarkoitus kyllä on, että kummitäti pääsee vähän liikkumaan ilman meitäkin, ja asumme huoneistohotellissa kaksiossa, jotta emme ihan törmäile toisiimme. Matkalle lähdemme jo toukokuun lopussa, ja viikon verran lomailemme. Että tuntuu mahtavalle! Näin kovien pakkasten ja lumipenkkojen keskellä ajatus lomasta on suorastaan eksoottinen!

Kuvia matkakohteesta kävin vähän napsimassa netistä.. Lähteenä oli mm. tämä sivu
http://www.tripadvisor.com/.

Niin että minne me olemme menossa? No, Italiaan Riccioneen! IHANAA!

Synkistä hetkistä

2011-02-11T14:18:00.004+02:00

Vaikka pidän itseäni ihan onnellisena ihmisenä, kyllä niitä synkkiäkin hetkiä tulee. Seinien kaatuminen päälle korostuu kodissa, jossa vallitsee totaalinen epäjärjestys ja sekasorto. Ja että minä inhoan PÖLYÄ! En kuitenkaan niin paljon, että jaksaisin riittävästi toimia sen poistamiseksi. Nyt kevään lähestyessä pöly ja lika aloittavat omat kevätkarkelonsa sisään paistavissa auringon säteissä, ja silloin aina muistan olevani syksyihminen..! Hoksaisinpa joskus olevani siivousihminen.

Äitiyslomalla sosiaalinen elämä on aika rajoittunutta. Ollaan facebookista sitten mitä mieltä tahansa, mutta minulle se on eräänlainen pelastus. Tietokonetta voi roikottaa auki koko päivän ja käydä aina välillä tilanteen tullen kurkkaamassa, mitä muiden värikkäämpään, sosiaalisempaan ja tapahtumarikkaampaan elämään kuuluu. En olekaan ihan täysin ulkona kaikesta, kun voin nopeasti kommentoida omia ja kavereideni kuulumisia. Toki minä puhun puhelimessa ja jopa tapaan ystäviä. Mutta sen verran vähän tätä tapahtuu, että olen löytänyt itsestäni "maanisen höpöttäjän". Kun olen tekemisissä ystävieni kanssa, puhun kuin papupata ehtiäkseni varmasti kertoa kaiken haluamani. On kuuntelemisen jalo taito vähän hukassa.

Oman ajan puute on tosiasia. Koska jaksaakseni menen nukkumaan yhtä aikaa lasten kanssa ja herään samaan aikaan, ja koska Pampulan nukkuminen päivisin on lyhyttä pätkää lukuunottamatta ulkoilua rattaiden kanssa, niin eipä sellaista juurikaan tapahdu, että sitä voisi kaikessa rauhassa katsoa jonkin tv-ohjelman alusta loppuun, lukea kirjaa enemmän kuin muutaman sivun kerrallaan tai vain olla. Jopa rauhallinen suihku on ylellisyyttä. Aina on pyykkiä, ruoanlaittoa, kauppalistan miettimistä, sotkujen pyyhkimistä, vaipanvaihtoa, syöttämistä, hampaiden pesua, pukemista, riisumista.. Ja vaikka lasten kanssa oleminen on oikeasti suurimman osan ajasta tosi mukavaa, ei se ole sitä ns. omaa aikaa. Omalla ajallani en nyt kuitenkaan muistipeliä pelaisi.. (Toisaalta lasten kanssa pääsee tekemään asioita, mitä ei omalla ajalla kehtaisi tehdä, kuten leikkimään helistinorkesteria!)

Välillä hiipii mieleen, että tämä on koko ajan tätä samaa. Että mikään ei katkaise elämää kotitalouskoneena. Että sitä vain jyrsii kynsillään kuivanutta peruna-kukkakaali-parsakaali-sosetta syöttötuolista päivästä toiseen, kyykkii pesukoneen tai astianpesukokeen luona tietämättä kohta, onko lasti menossa pesuun vai tulossa pois, ja höperöityy ja mökittyy lopullisesti. Tämä ei tarkoita, että haluaisin töihinkään. Syksyn ja töihin paluun läheneminen hirvittää, ei innosta. Jos voittaisin lotossa riittävästi, jäisin ilman muuta kotiin vuoden 2012 syksyyn saakka.

Eniten sitä ehkä pettyy itseensä. Kun väsyy ja pinna palaa, niin sitä huomaa käyttäytyvänsä juuri niin kuin ei pitäisi. On kauheaa huomata olevansa hetkittäin sellainen äiti, jollainen ei oikeasti halua olla. Sitä alkaa miettiä, että ei minusta ole tähän, minä en jaksa, en osaa, minä häivyn tuosta ovesta ja juoksen niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. No, toistaiseksi en jaksa juosta niin kauas (ks. Kirjallinen yöpöytä). Ja mihin sitä oikeasti lähtisi? Hölköttelisi jonkin matkaa, piipahtaisi lähikauppaan, ostaisi puurohiutaleita, mangososetta ja mansikkadominoita, ja tulisi kotiin. Koska täällähän ne kaikista tärkeimmät kuitenkin ovat!

Kirjallinen yöpöytä

Kirsi Valasti, Naisen juoksukirja
Ostin itselleni joululahjaksi Naisen juoksukirjan, koska vakaa aikomukseni on elvyttää juoksuharrastus. Vielä en sitä ole käytännössä tehnyt, odotan kuitenkin vähän keväisempiä ilmoja. Ja palautuminen synnytyksestäkin on tuntunut vaativan aika paljon aikaa. En ole lukenut kirjaa sanasta sanaan, sillä kaikki asiat eivät ole vielä kovinkaan ajankohtaisia, en esimerkiksi ole valmistautumassa maratonille tai edes puolisellaiselle. Mutta kirja ON erittäin hyödyllinen, ja olenkin päättänyt lähteä liikkeelle kirjan ohjeiden mukaisesti. Tämä tarkoitti jo heti yhden luutuneen käsitykseni hylkäämistä. Olen nimittäin ollut sitä mieltä, että sitä lähdetään joko juoksu- tai kävelylenkille, ei vispata sekaisin. Mutta näin on erityisesti aloittelijan tehtävä, jotta syke ei nouse liian korkeaksi. Kirjassa on tietoa juoksun perusasioista, harjoitteluohjeita, neuvoja varusteista, ohjeita vammojen välttämiseen ja mukava, tervehenkinen asenne. Ei mitään Maaninkavaaraa siis..!

Alexander McCall Smith, Onni ja siniset kengät
Tämä Mma Ramotswe -dekkari sisälsi mielestäni useita hyviä, varsin filosofisia ajatuksia, joita tuli vietyä facebookinkin statuspäivityksiin. Naisten etsivätoimisto nro 1:n naiset, Mma Ramotswe ja Mma Makutsi tuntuvat myös entistäkin inhimillisemmiltä, sillä kirjassa paljastetaan heidän välillä hieman ironisiakin ajatuksia toisistaan. Mma Ramotswe alkaa laihduttaa, ja Mma Makutsi joutuu miettimään kenkämaniansa järkevyyttä. Toki muutama etsivätoimistonkin työ ratkeaa Afrikan aurinkoisten päivien ja leppoisan arjen kulussa.

Vinkkasin äidilleni näistä "dekkareista", ja hänestä tuli heti fani! Jokin jännä viehätys näissä kirjoissa kyllä on.

Laita lapsi asialle...

2011-02-02T13:30:00.002+02:00

.. ja mene itse perässä. Suomessa riittää näitä varsin kannustavia ja mieltä kohentavia sananlaskuja. "Itku pitkästä ilosta", "Mies se tulee räkänokastakin vaan ei tyhjän naurajasta" ja "Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa." Ja työpaikalla osaa pitää mölyt mahassaan, kun muistaa, että "Sitä kuusta kuunteleminen, jonka juurella asunto." Minua usein todella ärsyttävät nuo sananlaskut, mutta niin paljon suomalaista synkkyyttä ja pessimismiä luonteessani asustaa, että osaltaan ne allekirjoitankin. Osaltaan. Mutta nyt on työn alla selättää sananlasku "Laita lapsi asialle ja mene itse perässä."

Hakki on auttavainen. Hänellä on valtavasti energiaa ja hän on nopea. Kun hän on esimerkiksi auttanut minua laittamaan pyykit koneeseen ja olen ollut annostelemassa pesujauhetta lokeroon, on hän tuupannut kesken kaiken lokeron kiinni ehtiäkseen varmasti tehdä sen. Ja äiti sai sitten siivota pulverit lattialta. Kerran Pampulan peppupesulta palatessani pääsin todistamaan, kuinka koko hoitopöytä oli ripoteltu täyteen talkkia. Astianpesukoneen täytössä pitäisi myös olla tehokas, sillä apulainen on koko ajan halukas sulkemaan koneen käynnistääksen sen. Parhaiten sujuu asioitten noutaminen (jos vain jaksaa väsymättä selvittää, mistä tavaran löytää) ja TV:n avaaminen ja sulkeminen (edellyttäen, että Hakki on samaa mieltä toimenpiteen suunnasta). Kaupassakin Hakki osaa hyvin työntää lasten ostoskärryjä ja kerätä niihin pyydetyt tavarat.

Toisinaan auttamisen tilalle iskee kiusanteko. Astianpesukoneen pesuaineluukun rämppääminen tai se, että kauppa-apulainen makaa pitkin pituuttaan kaupan lattialla kaahattuaan ensin kärryllä holtittomasti, ovat asioita, jotka saavat äidin varsin usein huonosti hallitun raivon valtaan. Sitä aina miettii, että mikä motivoisi oikeaan suuntaan ja onko välillä oikeasti mitään muuta tehtävissä kuin vain yrittää kestää.

Auttavaisuuden kohteella on myös merkitystä. Olimme tässä kerran pulkkamäessä kokoonpanolla Hakki, minä, sisko Tampereelta ja Pampula nukkumassa vaunuissaan. Mäkeen sattui samaan aikaan ryhmiskaveri, suunnilleen samanikäinen tyttö isänsä kanssa. Hakki heittäytyi herrasmieheksi. Hän oli aina mukana vetämässä ystävänsä kelkkaa ylös tämän isän kanssa, vastasi hienosti "ole hyvä" saatuaan avustaan kiitokset. Huvittavinta tässä oli se, että samaan aikaan minä ja hänen siskonsa vuorottelimme siinä, että vedimme HAKIN kelkan mäen päälle. Meille ei apua tarjottu...

Välillä sitä kyllä itsekin antaa sekavia ohjeita tai pyytää etsimään jotain väärästä paikasta. Hakki nauttii päästessään sanomaan "Minä olin oikeassa, sinä väärässä!". Piti minun itsekin tässä kuitata omalla äidilleni. Olen lapsuudessa aika monta kertaa kuullut nuo "Laita lapsi asialle, mene itse perässä" ja "Ota silmä käteen ja etsi". Äitini piti kerran hakea lähikaupastaan piparkakkutaikinaa, mutta hän ei sitä löytänyt. Koska lähikauppa on citymarket, olin varma, että sitä kyllä löytyy ja kävin itse ostamassa sen. Neljäkymmentä vuotta siinä meni, mutta pääsinpäs sanomaan: "Laita äiti asialle ja mene itse perässä!".

Tämän postauksen yläkuvassa Hakki viettää pyykkikorituokiota Paata pyöritellen. Yleensä noissa tilanteissa häntä on pyydetty tekemään jotain muuta. Ja kahdessa viimeisessä kuvassa on Pampula puolivuotispäivänään, ihanainen vauva, joka kasvaa niin valtavan nopeasti..!

Kikatusta, kirkumista ja kujerrusta

2011-01-21T13:45:00.006+02:00

Pampula on iloinen ja halutessaan hyvin äänekäs vauva. Hän ähisee ja puhisee, ärisee ja örisee, murisee ja mörisee. Korkeita ääniä Pampula kokeilee kirkumalla läpitunkevan kuuluvasti. Hän kikattaa hyvin tarttuvasti, ja on mahdottoman suloinen kujertelija. Mutta kuka onkaan kaikista hauskin? Hakki. Hakin pöhelöimmätkin tempaukset saavat pikkusiskon nauramaan, ja kikatus tietysti yllyttää velipoikaa... On se jo käynyt mielessä, että millainenhan parivaljakko näistä vielä tuleekaan..!

Kuten kuvasta näkyy, on soseruokailu taas alkanut. Vielä se on lähinnä maistelua, maito ruokkii Pampulan pääosin. Minua kiinnostaisi sormiruokailu soseiden ohella, mutta en nyt sitten oikein tiedä, osaisiko sitä.. Joka tapauksessa on selvää, että tällä hetkellä soseessa ovat sekä äidin että Pampulan sormet, unohtamatta ruokalappua, Pampulan ja äidin vaatteita, kasvoja, syöttötuolia, syöttötuolin ympäristöä ja pöytää. Olisi taltalle käyttöä!

Anteeksi

2011-01-04T10:50:00.003+02:00

Miten on mahdollista, että Hakin käyttäytyessä huonosti isänsä seurassa minä päädyn pyytelemään anteeksi hänen isältään? Juttu menee näin:

Esimerkkitapauksessa Hakki ei toistuvista pyynnöistä huolimatta suostu siirtymään palapelin parista hampaita pesemään vaan aloittaa palapelin sen valmiiksi saatuaan aina uudestaan ja puuhailee myös muuta. Isänsä hermostuu ja kantaa pojan kylpyhuoneeseen. Kun hampaat on pesty, Hakki säntää luokseni.

- Äiti, isä komensi mua. Sano isälle "EI"!
Syyllinen seuraa pojan kannoilla ja päätän olla pojalle mieliksi ja katson tuimasti Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isää.
- EI! sanon tiukasti.
Isänsä alkaa parkua tekoitkua. Hakki puuttuu peliin.
- Äiti, nyt isälle tuli paha mieli. Pyydäpä anteeksi!
Ja uskomatonta kyllä, tilanne on Hakin oikkuilusta siirtynyt siihen, että MINÄ pyydän anteeksi hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isältä.
- Anteeksi, että sinulle tuli paha mieli!

Valitettavasti Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä on alkanut käyttää tilannetta hyväkseen. Kun minä ystävällisesti ohjeistan ja neuvon häntä kodinhoitoon liittyvissä kysymyksissä, alkaa mies vääntää itkua. Ja pyytää Hakin paikalle. Hakki nauttii tietenkin tuomarin roolista ja kehottaa minua jälleen kerran pyytämään anteeksi... Jo on peliä..!

Kirjallinen yöpöytä: Miika Nousiainen, Maaninkavaara
Kun lukee paljon, tulee myös luetuksi paljon erilaisia ja eritasoisia kirjoja. Kaikista ei voi pitää samalla lailla. Ja kun kohdalle tulee HELMI, siitä nauttii toden teolla. Miika Nousiaisen Maaninkavaara oli nyt minulle tällainen helmi. Kirjan alkuasetelma on traaginen. Perheen esikoinen, poika, katoaa, ja isältä, joka on valmentanut lahjakasta poikaa kestävyysjuoksussa, katoaa elämästään merkitys. Juoksu on isälle asia ylitse muiden, antaa tarkoituksen ja selityksen kaikelle. Tytär tarjoutuu isänsä valmennettavaksi, ja isä fanaattisuudessaan piiskaa tytärtään yhä mahdottomampiin harjoituksiin. Kirja on eräänlainen selviytymistarina. Kuka selviää ja miten, ja kenen ehdoilla? Kirja on välillä todella hauska, mutta fanaatikon vaaralliset harjoitteet ja huoli tyttären pärjäämisestä tuovat kertomukseen myös pelkoa ja jännitystä. Valmentajaisä on eräänlainen suomalaisen yhden asian miehen karikatyyri, näitä kavereita löytyy eikä tarvitse aina edes kovin kaukaa etsiä.. Ajatusmaailmassa on paljon hyvää, mutta kun kaikki vedetään äärimmilleen, on lopputulos vaarallinen. Tätä kirjaa ei olisi millään malttanut laskea käsistään, ja yhtenä yönä se pitikin sitten lukea loppuun lasten nukkuessa. Oli väsymyksen väärti!

Luistimilla

2010-12-30T17:44:00.004+02:00

Hakki sai joululahjaksi luistimet ja kypärän. Kypärä oli heti niin tärkeä, että se pyrittiin ottamaan mukaan jopa sänkyyn. Nyt kun on kunnon talvi, pääsi luistimiakin pian kokeilemaan. Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä vei pojan luistelemaan ensimmäistä kertaa, ja toisella kertaa oli mukana myös Tampereelta käymään tullut, jääkiekkoa harrastava puoliveli. Minäkin olin tällöin todistamassa Hakin luistelua kentän laidalla Pampulan nukkuessa vaunuissa.

Kyllähän Hakki pyllähteli, ja luistelu oli vielä vain hyvin pientä kävelyä jäällä. Pelaaminen kiinnosti kovasti, joten luistelija seisoi mielellään paikallaan, ja odotti, että sai kiekon mailansa lapaan. Ihan hyviä vetoja hän jo lähetti.. Todettakoon, että en ole itse erityisen kiinnostunut jääkiekosta, mutta hyvää liikuntaahan se on. Ja tässä muodossa vielä ihan hauskaakin!

Ei jäällä vältytty myöskään itkulta. Välillä tuli luistelijalle paha mieli. Mutta hyvin hän aina itse nousi jäältä ylös, ja peli jatkui...

Kirjallinen yöpöytä: Stephenie Meyer, Epäilys
Vampyyrisaagan kolmas osa ei ollut edellisen veroinen. Tämän kirjan parasta antia olivat vampyyrien ja ihmissusien historian kuvaukset ja heidän elämänsä erityispiirteiden selvittäminen. Bella haluaa edelleen palavasti kuolemattomaksi vampyyriksi vampyyripoikaystävänsä rinnalle, mutta jotkut vampyyrielämän tosiasiat saavat sentään vähän miettimään. Syytä onkin! Mutta ei ole helppoa ihmissusillakaan. Kyllä se on vielä se neljäskin osa jossain vaiheessa luettava.

Kiekuva kaiku

2010-12-28T10:57:00.003+02:00

Ukki ja mummu Kajaanista olivat viettämässä joulua kanssamme. Pakkaset pitivät meidät suurimmaksi osaksi sisällä, joten myös kaikki ylimääräinen energia pakkaantui sisätiloihin. Kun tässä vielä huomioidaan lisäbonuksena korvatulehdus, johon Hakille haettiin lääkkeet keskiviikkona ennen joulua, niin kyllä joulumieli meinasi hetkittäin hieman notkahtaa... Hakki oli kovaääninen, kärttyisä, negatiivinen ja toisteli soveltavan kaiun lailla kaikki saamansa käskyt uusille kohteille. Välillä hän oli suorastaan pikku hirviö.

Joulunajan sanavarastoa Hakin tyyliin:

- Ihan kohta. (ajanmääreenä samaa tasoa VR:n talviaikataulujen kanssa)
- Olen jo tulossa. (toivossa on hyvä elää)
- Soitanko joulupukille - et saa mitään lahjoja!
- Koska olet tuhma, joulupukki ei tuo sinulle MITÄÄN lahjoja!
- Jos et tottele, sinun pitää mennä jäähylle. Onko se sitten kiva, onko?
- Katso mun silmiini. Osaatko olla kiltti?
- Mummu komensi mua. Sano mummulle "EI"! Mummun pitää mennä jäähylle. (kantelua)
- Ei miehiä saa komentaa. Miehelle voi tulla PAHA MIELI! (ja mehän tiedämme, että Hakki on Mies)
- Sä komensit mua. Pyydäpä anteeksi!

Välillä tuntuu raskaalta, ja välillä naurattaakin jo ihan hillittömästi. Kunpa vain kärsivällisyys riittäisi ja osaisi olla hyvä kasvattaja. Joskus sitä onnistuu paremmin, joskus huomattavasti huonommin!

Joulukorttiprojekti

2010-12-24T09:25:00.004+02:00

Minä pidän joulukorteista. Ja pidän kovasti myös niiden tekemisestä. En ole mikään askartelija, mutta jollain lailla persoonallisen kortin pyrin vuosittain lähettämään. Suurimmassa roolissa ovat valokuvat. Tänä vuonna minä luonnollisesti halusin lähettää iloisen tonttukuvan molemmista lapsista yhdessä.. Ne, jotka ovat meiltä joulukortin saaneet, tietävätkin, ettei sellaista tullut! Yllä olevassa kollaasissa on kokoelma epäonnistuneita tonttukuvayritelmiä. On vaikea saada toimiva kuva kummankin lapsen osalta, ja tässä nyt vielä viimeisen virheen teki valaistus, joka oli tunnelmallisen asemasta tunkkainen ja hämärä.

Luovuin yhteiskuva-ajatuksesta kokonaan ja päätin liimata joulukortteihin kaksi valokuvaa, molemmista lapsista omansa. Hakki esiintyy valokuvissa Tampereen mummun tekemässä pingviinipuvussa. Puku tehtiin ryhmiksen halloween-juhlia varten, joissa oli "eläinasupakko". Eli niin minä sitten palellutin poikaparkaa hetken pihalla pingviiniasuisena, alle kun ei mahtunut kovin paljon lämmikettä. Pampulan kohdalla pysyin tonttukuvateemassa. Joulukorteissa eivät ole juuri nämä tässä postauksessa olevat kaksi kuvaa, mutta hyvin vastaavat.

Näiden kuvien kera toivotan teille kaikille, jotka tämä blogi tavoittaa, OIKEIN ILOISTA JA TUNNELMALLISTA JOULUA! Kiitos, että olette olleet kiinnostuneita elämästämme. Tapaamisiin!

Kolmevuotias

2010-12-11T02:26:00.004+02:00

Hakki on täyttänyt kolme vuotta! Syntymäpäiviä vietettiin kolmeen kertaan, ja Tampereella mummun järjestämissä syntymäpäivissä oli oikea täytekakkukin kolmen kynttilän kera. Lahjat olivat hyvin mieleisiä, joten antajat olivat perillä tämän kolmivuotiaan mieltymyksistä: Vilkkuva Salama McQueen -pipo! Dublo-mönkijä! Mursu-liukuri!

Kotona järjestetyillä syntymäpäivillä oli tarjoilu huomattavasti heikommalla tasolla eikä täytekakkuakaan ollut. Hakille leipomuksia mieleisempää ovat tällä hetkellä keksit ja mehu. Villeimmät synttärit meillä oli, kun vieraaksi saapui eno perheineen. Enon avovaimon 5- ja 7-vuotiaat tyttäret olivat Hakille mieleistä seuraa, ja aikuisia alkoi välillä meno suorastaan pyörryttää, etenkin kun oli kyse pyörivän tv-tuolin muuttumisesta karuselliksi..! Miten noille lapsille itselleen ei tullut edes paha olo! Toinen suosikkiharrastus oli hyppiä sohvalta säkkituolin päälle. Hauskaa oli! Rauhoittava palapeli olikin sitten hyvä synttärilahja!

Ihan oikeana synttäripäivänä saapui kylään kummitäti avomiehensä kanssa. Hakki sai seuraa muistipelin pelaamiseen ja lahjaksi dublo-traktorin. Sankari oli jälleen hyvin onnellinen.

Synttäriviikonloppuna Hakki sai myös sukset ja pääsi niitä pihalle kokeilemaan. Hiihtäminen sujui heti, ja oli myös varsin mieluista puuhaa. Vieläköhän tässä joutuu itsellekin sukset hankkimaan, jotta päästään yhdessä hangille.. No, ei (onneksi) liene vielä tänä talvena välttämätöntä. Olen itse hiihtänyt viimeksi noin kaksikymmentä vuotta sitten...

Neuvolassa
Kolmivuotiaan elämään on jo kuulunut myös kolmivuotisneuvola! Pikkusisko oli samaan aikaan neljäkuukautisneuvolassa. Hakki mitattiin 98,5 cm:n pituiseksi ja punnittiin 15,3 kg:n painoiseksi. Pampulan mitat olivat 61 cm ja 6140 g. Vähän hoikkanen Hakki on, mutta ei liikaa.

Hieman ikävää oli, että Hakkia alkoi vauvattaa juuri tuolla neuvolassa. Ryhmiksen hoitajat olivat kirjoittaneet omaan neuvolaan toimitettavaan arvioonsa, että puhe on vielä välillä epäselvää. Näin toki onkin, mutta "vauva-Hakin" puhe se vasta soperrusta on. Hakki alkoi piipittää ja kimittää, sanoi kaiken äärettömän hiljaisella äänellä, ja jos tämä ei vielä tehnyt ymmärtämistä haasteelliseksi, niin sen teki viimeistään huulien päällä jähmeänä perunana pyörivä kieli. Terveydenhoitajan lepertelevä tyyli ei ainakaan helpottanut asiaa. Ohhoijaa... Yritin hieman vihjaista, että kyllä puhe yleensä paremmin sujuu, mutta en tiedä, uskottiinko minua.

Toki puheeksi tulivat myös nämä pissa- ja kakka-asiat. Olin aluksi aika ylpeä, sillä juuri edellisenä iltana Hakki oli tehnyt pitkästä aikaa kakan pottaan ja saanut tarran. Mutta tottakai Hakki sitten lorautti siellä neuvolassa pissat housuun, ja oli märkä harkkahousuja, kalsareita ja collegehousuja myöten... Varavaippa löytyi, mutta ei minulla Hakille varavaatteita mukana ollut. Kotimatkalle Hakki sai vaipan päälle suoraan talvihaalarin - onneksi ei ollut ihan älytön pakkanen!

Terveydenhoitaja otti puheeksi myös minun jaksamisen. Vakuutin jaksavani ihan mukavasti. Tässä taisi uskottavuuttani heikentää nykyään jokapäiväiseksi muodostunut "bad hair day" - olen kipeästi kampaajan tarpeessa, väsynyt olemus (edellisenä yönä minua valvottivat kehää kiertävät ajatukset syöpöttelevän Pampulan lisäksi ) ja kakkatahrat puserossa. Nuo tahrat huomasin vasta kotona... Aamukiireissä Pampula roiskaisi kainalossani kakat lattialle, ja enhän minä muistanut tarkistaa, saiko paitakin osumia! Loppujen lopuksi heikoimman esityksen neuvolassa taisikin tarjoilla Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Äiti..!

Kirjallinen yöpöytä: Anne B Ragde, Erakkoravut
Tämä on norjalaisen kolmiosaisen sukutarinan toinen osa. Mikähän tässä kirjassa viehätti niin kovasti? Ihmiset ovat kaikkine puutteineen aitoja persoonallisuuksia, joita elämä kolhii, ravistelee ja välillä helliikin. Heitä ymmärtää silloinkin, kun he ärsyttävät. Köyhän maatilan arjen kuvauksessa on myös jotain sellaista pelottavan tuttua jokaiselle, joka on vähintäänkin kuullut sota-ajan ja sitä seuranneiden vuosien puutteesta ja nuukuuden pakosta. Kirjassa tapahtuu paljon ikäviä asioita, mutta silti se ei ole ahdistava. Kolmas osa on ilman muuta luettava!

Ei tarraa

2010-12-01T14:13:00.003+02:00

Me olemme kovasti koettaneet kannustaa Hakkia tekemään kakat pottaan tai pönttöön. Tarra tulisi jokaisesta suorituksesta, ja kymmenestä tarrasta lisää dubloja, mutta tämä ei kannusta riittävästi. Kakat tehdään harkkahousuun. Piste. Tarravihko pölyyntyy nyt käyttämättömänä, kun kahden dublopaketin jälkeen kuivista päivistä pissojen suhteen ei enää tarroja myönnetä. Joskin taantumaa on alkanut tulla tässäkin asiassa, ja housut ovat kastuneet useammankin kerran.

Tänään oli taas vaikea aamu, kuten useimmat aamut viime aikoina. Hakki ei halua nousta sängystä. Hakki ei halua käydä pissalla. Hakki ei halua pestä hampaita. Hakki ei halua riisua pyjamaa. Hakki ei halua pukea. Ryhmikseen hän toki haluaa lähteä, vaikka toiminta ei siltä vaikuta.

Mutta tulipa sitten kohokohta tällekin aamulle. Hakki pyysi isänsä toiseen huoneeseen.
- Isä, tuu kattomaan!
Isä meni ja näki. Äiti ei nähnyt. Sitä kakkaa matolla. Äiti näki vain sen tahran, mikä siitä jäi jäljelle. Kakasta seuranneen hässäkän jälkeen Hakki vielä tarkisti minulta:
- Ei tuu tarraa?
Ei tullut. Ei tosiaankaan tullut.

Kirjallinen yöpöytä: Jane Stanton Hitchcock, Seurapiirimurhia
Tämä kirja oli siis dekkarihyllyssä. DEKKARIhyllyssä. Amerikkalainen kirjailija on ollut ehdolla ensimmäisestä (ei tästä) kirjastaan jopa jännäreille myönnettävän palkinnon saajaksi, joten minä odotin tältä kyllä jotain muuta. Mutta kirja oli suurimmaksi osaksi New Yorkin seurapiirien kuvausta, eikä aihe jaksanut ainakaan minua erityisemmin kiehtoa. Kuuluminen seurapiireihin ja joutuminen niiden ulkopuolelle voi kuitenkin olla elämän ja kuoleman kysymys. Mutta kyllä tämä oli enemmän hömppäromaani, ja aika pitkäveteinen sellainen, kuin jännäri.

Nukkumisjärjestelyjä

2010-11-23T09:32:00.004+02:00

Hakilla on uusi sänky. Pikkuparvi. Seinään on kiinnitetty kuunmuotoinen yövalo, ja sängyn alla on hylly ja lelulaatikoita. Yhdessä laatikossa on taskulamppu, jonka avulla voi etsiä hyllyistä iltasatukirjaa. Itse sänkyyn mahtuu hienosti myös muutama lelu mukaan, esimerkiksi pupu, orava ja Salama McQueen.

Kuva sängystä on otettu Hakin päiväuniaikaan. Mutta sänky on tyhjä. Hakki nukkuu viereisellä isolla sängyllä seinän vieressä. Hakki on nukkunut ehkä pari kolme yötä parvessaan, mutta edelleen hän tahtoo nukkua mieluummin isossa sängyssä, joka on ollut hänen pääsääntöinen nukkumapaikkansa siitä lähtien, kun päivähoito vuosi sitten syksyllä alkoi. Hän pyysi silloin päästä keskeen nukkumaan, ja koska läheisyydentarve on tärkeä asia, se sallittiin. Ja siihen hän sitten jäikin...

Pampulan pinnasänky on eri huoneessa. Sängyn sijainnilla ei ole oikeastaan mitään väliä, sillä Pampula ei nuku siellä. Eikä viihdy siellä muutenkaan. Pampula on sylivauva, ja hän nukkuu vieressä. Siinä samaisessa isossa sängyssä, missä velikin. Lakkasin yrittämästä nukuttaa Pampulaa omaan sänkyynsä jo joku aika sitten, kun huomasin, että saan nukkua huomattavasti paremmin, kun otan hänet viereen. Toki yöllä sitten syödään vähän väliä ja illalla on parasta ryhtyä nukkumaan samaan aikaan kuin Pampulakin - muutoin Pampula herää! Päiväunia Pampula nukkuu vaunuissa ulkoillen, sisällä vaunukopassa tai isossa sängyssä. Joskus vähän aikaa sylissäkin, mikä on tietysti Pampulan mielestä se paras vaihtoehto.

Minä en milloinkaan suunnitellut mitään perhepetiä vaan alunperin ajattelin, että lapset toki nukkuvat omissa sängyissään. Mutta näin tässä vaan kävi. Pidän myös turvallisuuden tunnetta niin olennaisena, että mielelläni sallin lapselle vieressä nukkumisen, jos hän sitä tahtoo ja tarvitsee. Tämä ei tarkoita, ettenkö pyrkisi siihen, että oma sänkyyn kuitenkin siirryttäisiin, ja siksihän hauska pikkuparvikin hankittiin! Koko ajan meillä on ollut jonkinmoinen oma sänkykin olemassa. Mutta ehkä minä en aivan riittävän tarmokkaasti markkinoi omassa sängyssä nukkumista. Ja tähän vaikuttaa minun oma turvallisuuden tunteeni. Kun lapset tuhisevat vieressä, tuntuu, että nyt on maailmassa kaikki hyvin, ja itsekin voin huoletta nukkua. En sano, että rauhassa, sillä kyllähän Pampulan jatkuva syöpöttely ja Hakin pyöriminen öistä hieman levottomia tekevät.. Mutta kuitenkin, isossa sängyssä nämä tärkeät pienet ihmiset ovat vain kädenojentaman päässä. Se on jotenkin niin ihanaa!

Vähemmän ihanaa on tietysti se, että joku murjottaa. Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä siirtyi tilanpuutteen vuoksi viereiseen makuuhuoneeseen omalle vuodesohvalleen. Iso sänky (140 cm) kun ei ole riittävän iso, eikä isompaa makuuhuoneeseen mahdu. Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä ei myöskään ole löytänyt viehätystä nukkumisesta Hakin varpaat tyynyllään. Mutta nämä ovat nyt näitä, tämän hetken nukkumisjärjestelyjä!

Kirjallinen yöpöytä

Virpi Hämeen-Anttila, Päivänseisaus
Jos edellinen Virpi Hämeen-Anttilan kirja "Muistan sinut, Amanda" oli minulle pettymys, niin tämä hyvitti sen. Päivänseisaus liikkuu klassisen musiikin maailmassa, mikä on minulle sinänsä vieras ympäristö, mutta siitä kirjoitettiin kiinnostavasti. Syyllisyys ja anteeksianto ovat kirjan päähenkilöiden elämän olennaisia teemoja, ja tarjosi kirja itsellekin ajattelemisen aihetta. Elää oikein ja olla elämäänsä tyytyväinen, sitähän sitä haluaisi! Rohkeus olla välittämättä muiden mielipiteistä on myös yksi onnellisen elämän avaimista.

Eppu Nuotio, Maksu
Tämä kolmas Pii Marin -dekkari oli myös paras lukemistani, ja minähän luen kirjat järjestyksessä. Lupaavaa, että kirjat muuttuvat vain kiinnostavimmiksi. Raskausaikanani luin sen dekkarin, jossa murhattiin raskaana oleva nainen, ja nyt tietenkin siepattiin jo vauva - onneksi en saa näistä mitään pelkotiloja! Pii Marin ei aina vaikuta kaikista tasapainoisimmalta henkilöltä, mikä lienee luonnollista, kun ajattelee, mitä tämä on joutunut kokemaan. Juoni on ovela ja eivätkä motiivit ole liian ilmeisiä, kunnon dekkari siis.

Iloista..

2010-11-05T07:53:00.003+02:00

... NENÄPÄIVÄÄ kaikille!

Palkitsevaa pottailua

2010-10-31T14:13:00.005+02:00

Siisteyskasvatuksen motivointipaketin säännöt:

1) Jos vaippa / harkkahousu pysyy kuivana koko päivän, saa illalla vihkoon tarran.
2) Yövaippaa ei lasketa, oli se ollut märkä tai ei.
3) Kakkavaippaa / -harkkahousua ei lasketa, vaikka siihen olisi tullut pissakin.
4) Jos kakka tehdään pottaan / pönttöön, saa siitä vihkoon tarran.
5) Kun koossa on 10 tarraa, palkitaan siitä paketilla duplolegoja.

Aloitimme Hakin kanssa tarrojen keräämisen 27.8.2010 ja torstaina 28.10.2010 oli se suuri päivä, jolloin vihkoon tuli 10. tarra! Tarrat tienattiin pääasiassa kuivista päivistä, vain kaksi tuli pottakakoista. Takana on hyviä ja huonoja päiviä, märkiä housuja ja onnistumisen aplodeja. Ja nyt Hakki leikkii Flooran kahvila -duploilla - autot ovat niin tärkeitä, että ne haluttaisiin mukaan jopa sänkyyn!

Jatkamme siisteyskasvatusta vielä samoilla säännöillä. Nyt vauhti taitaa olla melkoinen, sillä kahdessa päivässä on tienattu jo kaksi tarraa. Seuraavan duplopaketin jälkeen vaikeuttanemme sääntöjä, ehkä vain potta- ja pönttökakat palkitaan..? Kyllä tämä on jännää! Äidistäkin.

Heureka!

2010-10-26T14:46:00.003+03:00

Viime viikolla saimme mieluisia vieraita, ystävättäreni ja hänen 9-vuotiaan poikansa. Viimeksi hiihtolomaviikolla retkeilimme yhdessä, ja silloin kohteina olivat seikkailuhalli Huimala ja Flamingon kylpylä. Nyt syysloman kunniaksi otettiin Huimala jälleen ohjelmistoon, mutta kylpylä vaihtui tiedekeskus Heurekaksi. Hakki oli nyt Heurekassa toista kertaa, ja aika kului siellä päiväunia ajatellen turhankin nopeasti. Hakkia ei luonnollisestikaan vielä kiinnostaneet tieteelliset ilmiöt sinänsä, mutta homma toimi, kun esittelyt olivat sellaisia, joissa pääsi itse tekemään jotain. Pallon leijuttaminen kiinnosti, ja suolen pituutta esittelevää köyttä kiskottiin. Myös ihmisruumiin ääniä esitteleviä nappeja paineltiin (pieru, röyhtäisy, sydämen lyönnit...). Heurekassa ei ole "ei saa koskea" -kohteita. Itse olisin ollut kiinnostunut "Murha Heurekassa" -näyttelystä, joka esitteli teknistä rikostutkintaa, mutta jotenkin näin lasten kanssa siihen ei pystynyt keskittymään. Pampula kyllä nukkui onnellisena mukana kannellussa turvakaukalossa koko vierailun ajan (!), mutta Hakin kanssa tekemisen oli oltava sellaista, johon hän pystyy osallistumaan. Myöhäisille päiväunille pääsi sitten erittäin väsynyt pieni poika!

Huimalassa Pampula oli minulla kantorepussa, ja Hakki "irti"... Olimme osan ajasta pienten puolella, mutta myös jo enenevässä määrin isompien lasten joukossa. Ystävättäreni poika jaksoi mukavasti ottaa Hakin aina välillä mukaansa ja katsoa tämän perään.

En ole yleensä mikään ylivarovainen äiti, mutta nyt huomasin, että ihan kaikkialle en olisi uskaltanut vielä Hakkia päästää, mutta nyt en ehtinyt estää! Hakki meni isomman pojan mukana tai toisinaan jopa ihan yksin, ja oli valmis mm. hurjan näköiseen putkiliukumäkeen! Huomasin, että Hakki osaa enemmän kuin uskoinkaan - hän selvisi hienosti. Pampulakaan ei Huimalassa nukkunut koko aikaa vaan kantorepusta katseli välillä ympäristöä hyvin utelias silmäpari. Huimalassa oli myös vanhempia ajatellen mukava olonurkkaus, jossa kävin kerran imettämässäkin. Huimala on hyvä käyntikohde.

Kirjallinen yöpöytä: Dan Brown, Kadonnut symboli
Olen lukenut aiemmin Dan Brownin kirjat Da Vinci -koodi ja Enkelit ja demonit. Pidin niistä todella paljon, ja siksi odotukset tämän Dan Brownin uusimman kirjan suhteen olivat korkealla. Mutta; kirja oli ensimmäiset 150 sivua mielestäni suorastaan pitkäpiimäinen, ja sittenkin, kun tarina alkoi kiinnostaa, juoni tuntui paikoitellen tökeröltä ja välillä suorastaan vastenmieliseltä. Kirjan roistokin oli jotenkin liioitellun ikävä kaveri. Lukeminen kesti minulla aika kauan, ja en minä kyllä sitä hyväksi sanoisi. Kohtalainen lukukokemus kuitenkin, eräänlaista hyvän ja pahan taistelua. Mutta jos tämä jää väliin, ei oikeastaan menetä mitään.

Itkua, itkua...

2010-10-20T12:57:00.002+03:00

Pampulalla on koliikkia. Tuntuu rajulta sanoa noin, koska tilanne ei ole meillä mitenkään erityisen paha, mutta oireet täsmäävät asiasta lukemaani, ja ymmärrän kyllä olla kiitollinen, että pääsemme tässä suht koht vähällä. Siitä huolimatta lähinnä iltoihin ajoittuvaa huutoa yhdistettynä ilmavaivoihin on ollut ihan riittävästi. Itkulle haluaisi aina löytää syyn, ja monia vaihtoehtoja on tullut mietittyä.

Pampulalla ei ole tuttia. Hakillakaan sitä ei ollut, mutta nyt aloin jo harkita, tarvitsisiko Pampula sellaisen. Rauhoittaisiko se? Etsin tietoa googlesta ja vanhoista vauvalehdistä. Päädyin kuitenkin siihen, että ollaan ilman. Pampula ei imeskele sormiaan mitenkään erityisen paljon, toki välillä, mutta tuntuisi jotenkin hullulta opettaa vauvalle tapa, josta suositellaan jo ennen yhtä ikävuotta vierotettavan.

Saako Pampula tarpeeksi maitoa? Rintamaidon riittäminen huolestuttaa aina. Meillä on korviketta kaapissa, mutta päädyin kuitenkin ennen tuttipulloon tarttumista taas nettiin tiedonhakuun..! Paras sivusto oli ilman muuta Imetystukilista.net, suosittelen! Tulin siihen tulokseen, että Pampula ei kärsi ruoan puutteesta vaan hän on välillä tiheämmällä imemisellä nostanut maidon tuotantoa ja lisäksi hakenut lohtumaitoa vatsakipuihin. Maidon tulo on meilläkin tasaantunut, mutta ei loppunut, ja ei Pampula kyllä ulkoisestikaan näytä mitenkään erityisen nälkiintyneeltä...

Mutta miksi Hakkia itkettää? Hakki on huomannut, että itkevä vauva saa hyvin paljon huomiota osakseen, ja nykyään Hakkikin tirauttaa itkut hyvin helposti. Suoritus ei vain aina vaikuta kovin aidolta. Ja ne hetket, kun vauva tankkaa ruokaa, on Hakki oppinut hyvin hyödyntämään. Äidin imettäessä on kylpyhuoneen bambumatto väritetty värikynillä uuteen uskoon, xylitol-pastilleja syöty ahmimalla (lupa oli ottaa vain kaksi pastillia) ja käytiinpä tässä isän kassilla kaivamassa myrkkykasvipötköjäkin. Onneksi tupakka syljettiin heti pois eikä mitään vakavampaa seurannut. Tässä on välillä jo hyvin paljon aineksia siihen, että äitiäkin alkaa itkettää!

Aasi ja jästipää

2010-10-04T13:26:00.004+03:00

Yhden kuukauden perusteella vaikuttaa siltä, että Hakin kohdalla kolme päivää viikossa tutussa ryhmäperhepäiväkodissa ovat hyvä ratkaisu, vaikka olenkin äitiyslomalla. Hakki ehti olla reilut kaksi kuukautta kesälomalla, ja siitä huolimatta hän solahti hienosti ryhmiksen porukkaan ja rutiineihin - kuin ei olisi pois ollutkaan! Ja näin sekä hyvässä että pahassa, kyllä Hakki on jo heittäytynyt hankalaksi hoidossakin.

Jo kolmantena hoitopäivänä Hakki joutui useamman kerran nurkkaan. Oli purrut toista lasta, ja ties mitä muuta... Mutta se on sanottava, että Hakki osoitti tilanteissa ihailtavaa omatoimisuutta - hän alkoi mennä nurkkaan jo ihan itse ilman kehoitusta... Kait sitä on yritettävä olla sitten ylpeä tästä?

Ryhmiksen porukassa vaihtui tänä syksynä yksi lapsi yhden tultua eskari-ikään, ja Hakin on tietenkin pitänyt yrittää isotella uudelle pojalle. Ulkona hän oli kuristanut tätä takaapäin, ja yrittänyt sitten liueta paikalta saapastelemalla muina miehinä pihan metsikköön. Hoitaja oli ottanut syyllisen kiinni, ja käskenyt pyytää uudelta pojalta anteeksi. Kolme kertaa Hakki oli vain käynyt kuiskaamassa jotain tämän korvaan, vasta neljännellä kerralla hän oli sanonut sellaisella äänellä "anteeksi", että hoitajakin kuuli. Kertoessaan tapahatuneesta minulle hoitaja totesi armaan poikani olevan melkoinen jästipää. Pakkohan se oli myöntää. Jästipää mikä jästipää.

Yhtenä hoitopäivänä ryhmiksen pienimpien kanssa tehtiin retki läheiseen leikkipuistoon, kun siellä oli nähtävänä ja rapsuteltavana eläimiä (Hembölen kiertävä kotieläinpiha). Tarjouduin mukaan retkelle, koska itseäkin tapahtuma kiinnosti, ja koska ajattelin, että minusta olisi apuakin, kun vahtisin oman lapseni. Tapahtumassa Hakki pääsikin sitten ratsaille, aasin selkään! Tätä ennen hän oli ollut vain kamelin selässä alle yksivuotiaana Lanzarotella. Aasille ei ollut jonoa, ponille kyllä - tiedostaville pikkutytöille aasi ei kelvannut..!

Puputkin kiinnostivat Hakkia. Hän pitää pupuista, onhan hoitorepussakin aina oma pehmopupu ja paa (=unirätti, joka oli muinoin äidin yöpaita) mukana. Suloinen, pupuista pitävä, jästipäinen, reipas, aasilla ratsastanut poika on tämä meidän Hakki!

Harkkahousut

2010-09-28T11:15:00.003+03:00

Kuvassa Hänen Aurinkoisella Korkeudellaan on jalassa KVK:n harkkahousut. Eli ne eivät ole vaippa, vaan yhdet (pienet) pissat pitävät, neppareilta sivulta suljettavat housut. Hankin näitä viidet jo lopputalvesta, kun vaikutti siltä, että aika alkaisi olla kypsä Hakin kuivaksi opettelulle, mutta silloin se oli vielä virhearvio.. Kesäloma-aikaan olisi ollut hyvä panostaa tähän asiaan, mutta sairaalakuvioideni myötä kesästä tuli pelkkää selviämistä. Mutta nyt, nyt Hakki lähti tänäkin aamuna hoitoon yllään HARKKAHOUSUT!

Ryhmiksessä Hakki onkin ollut nyt kuiva jo noin parin viikon ajan. Kakka tulee kyllä vaippaan, mutta pissat tehdään pottaan / pönttöön. Kotona ei kuitenkaan suju yhtä hyvin. Kotona ei millään haluta pissalle, vaan siitäkin tehdään usein oma vääntönsä, ja näin ollen pissa ehtii tulla housuun ennen kuin on päästy yksimielisyyteen siitä, käydäänkö potalla vai ei. Aamu- ja iltapissat sujuvat ehkä parhaiten. Kotona käytänkin vielä suurimmaksi osaksi vaippoja, koska täällä tilanne on niin epävarma. Mutta hoidossa ryhmän paine ja rutiinit ovat tehneet Hakista kuivan. Ison pojan...

Ja kuten muissakin asioissa, Hakin kuivaksi oppiminen on toki ihana juttu, mutta lisää äidin luopumisen tuskaa. Näin se poika vain kasvaa ja kasvaa, ja vähitellen jättää äidin.. No, onneksi minulla on täällä toinen vaippahousu, joten ihan lähiaikoina ei vaipanvaihto lopu! Ryhmiksen hoitajat ovat naureskelleet minulle, kun en millään tahdo uskoa, että Hakille ei enää tarvitse pakata hoitopäivää varten repullista vaippoja. Tunnustettakoon, että tänäkin aamuna laitoin vaippareppuun harkkahousujen alle yhden vaipan. Ihan vain varmuuden vuoksi... No, varavaatelaatikossa on myös useammat collegehousut, joten pissavahingot eivät toki ole katastrofi. Mutta eihän niitä tosiaankaan ole nyt hoidossa edes sattunut.

Kotona pottailun motivoimiseksi on tehty tarravihkokin. Kuivasta päivästä saa tarran, ja kymmenen tarran jälkeen käydään ostamassa lisää duploja. Mutta tästä motivointiyrityksestä huolimatta homma ei kotona oikein etene. Tähän vaikuttanee sekin, että pikkusiskon myötä halutaan enemmän samanlaista huomiota kuin vauvakin saa.

Vai voiko olla niin, että Hakki on kotona yksinkertaisesti liian kiireinen käydäkseen potalla? Kun puhelukin voi tulla kesken "istunnon"..!

Yhden aikakauden päätös

2010-09-23T18:51:00.003+03:00

s. 13.2.2002
k. 20.9.2010

Neiti Koiraa ei enää ole. Vein Neiti Koiran 20.9.2010 illalla viimeiselle matkalleen eläinlääkäriasemalle. Tunnelma oli toisenlainen kuin maaliskuussa Herra Koiran kanssa, jolle tiesin tekeväni viimeisen välttämättömän palveluksen. Neiti Koiralla oli toki vaivoja ja jatkuva sydänlääkityksensä, mutta tätä ei olisi vielä ollut välttämätöntä tehdä. Jos minä olisin kokenut, että arki sujuu hyvin myös koiran kera. Jos minä olisin saanut Neiti Koiralle uuden kodin.

Minulla ei onnistunut yhdistää sujuvasti kahta (tai edes yhtä) pientä lasta ja koiraa / koiria. Lastenhoito vei kaiken ajan, ja minulla oli jatkuva huono omatunto siitä, että koirat eivät tule hoidetuksi niin kuin pitäisi. Niiden turkit olivat huonolla tolalla, ja ne saivat hyvin vähän oikeanlaista huomiota. Jo kaksi vuotta sitten alkoivat koirat olla suurimman osan ajasta ystävillämme hoidossa, ja siellä koirien elämä oli sitä mitä pitikin. Nyt kahden lapsen ja yhden koiran kanssa totesin, että jo koiran ripuli ja syksyn kurasäät ovat sellaisia tekijöitä, jotka mullistaisivat liikaa tätä arkea, jossa on vieläkin omat opettelunsa. Päätin etsiä Neiti Koiralle uuden kodin.

Uusi hyvä koti löytyikin. Ja kaikki vaikutti niin LOISTAVALTA, Neiti Koira oli tyytyväinen, samoin uusi omistaja. Mutta sitten uuden omistajan terveydentilassa tapahtui ikävä käänne, joka teki koiran pitämisen mahdottomaksi. Neiti Koira palasi meille. Kartoitin tilannetta vielä hetken, mutta sitten tein tämän ratkaisun. Ratkaisun, joka ei kyllä tuntunut todellakaan hyvälle, mutta jonka koin välttämättömäksi.

Juttelin maanantaina eläinlääkärin kanssa tilanteesta. Hän sanoi, että ratkaisuni oli oikea. Jos koiraa ei ehdi hoitaa kuin puoliteholla, ja jos uutta hyvää kotia ei löydy, näin on armeliaampaa. Hän sanoi nähneensä riittävästi kiertolaisiksi päätyneitä koiria. Nuorille, mukaville ja terveille koirille on helppoa löytää uusi koti, ei enää vanhemmille koirille, joilla on jatkuvia lääkityksiä tai koirille, joilla on omia hankalia tapojaan.

Minulle tämä oli myös yhden aikakauden päätös. Hankin ensimmäisen koirani vuonna 1991, ja sen jälkeen minulla on aina ollut yksi tai kaksi koiraa. Olin pitkään vannoutunut "koiraihminen", enkä voinut kuvitellakaan muuttuvani lapsen myötä. Mutta minä muutuin. Lapsi tuli edelle, kaikkine tarpeineen. Nyt tiedän, että meidän perheeseen ei tule koiraa pitkään aikaan, jos koskaan. Maanantain jälkeen olen asettanut itseni omaehtoiseen "koiranpitokieltoon". Jos koiran aika vielä joskus tulee, niin vasta sitten, kun lapsista on jo apua koiran hoitamisessa ja koiralle on oikeasti aikaa. Mutta sitä ei tarvitse nyt edes miettiä. Minun elämäni koiran omistajana on tällä erää päättynyt. Anteeksi, Neiti Koira. Mutta sinullakin on paremmin nyt.

Kirjallinen yöpöytä: Maeve Binchy, Sydämenasia
Olen suuri Maeve Binchyn kirjojen ystävä, eikä tämäkään romaani tuottanut pettymystä. Kirjan keskiössä on Dublinissa sijaitseva sydänklinikka henkilökuntineen ja potilaineen, ja näiden ihmisten elämää on ilo seurata. Kirjan eräänlaisena teemana on tapahtumapaikasta johtuen sydämelle terveellinen elämä, mikä sopii myös suomalaiselle sydän- ja verinsuonitautien perinnöllisyystekijöitä reilusti saaneelle lukijalle..! Mikään "lääkäriromaani" tämä ei ole, mutta romantiikkaa on mukana sopivasti. Binchyllä on hauska tapa viitata romaaneissaan aikaisempien romaaniensa ihmisiin. Sen verran harvaan näitä kirjoja luen, että itse en kyllä enää muista, mitä kyseiselle ihmiselle aikanaan tapahtui, mutta sinänsä mukavaa, että kirjailija ei hylkää luomiaan hahmoja vaan kertoo heidän kuulumisistaan jatkossakin.

Keskusteluja

2010-09-16T13:10:00.005+03:00

Vaaleanpunaisesta

- Minä en aio hössöttää vaaleanpunaisten vaatteiden kanssa, en nimittäin mitenkään erityisesti pidä siitä väristä, totesin monille ennen Pampulan syntymää. No, en itse pukeudu kovinkaan usein mihinkään vaaleanpunaiseen, mutta Pampulan kohdalla menin melkoisen sekaisin... Toki suuri osa vaaleanpunaisista vaatteista on lahjoja, mutta että ne ovat I H A N I A ! Nyt olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että jokainen pieni tyttö ja äitinsä tarvitsevat pienen vaaleanpunaisen hössötysajan..! Toki meiltä löytyy liilaa, vihreää ja runsaasti Hakilta perittyjä, mm. sinisiä vaatteita, mutta kyllä minä nyt nautin tästä vaaleanpunaisesta ajanjaksosta!

Hakki ja isänsä saunovat

- Saanko minäkin tulla saunaan? kysyy Hakki.
- Toki, vastaa isänsä.
- Minä, minä..., Hakki haluaa heittää löylyä.
2 sekuntia myöhemmin
- Minä lähden pois.
- Selvä, mene varovasti, isi tulee kohta kanssasi suihkuun.
2 sekuntia myöhemmin
- Minä haluan tulla sinne, toteaa Hakki.
- Selvä, tule vain, kutsuu isä.
- Minä otan kauhan, sanoo Hakki ja haluaa heittää löylyä.
2 sekuntia myöhemmin
- Minä haluan mennä pois.
- Tuliko sinulle kuuma, mene vain varovasti. Isi tulee kohta.
2 sekuntia myöhemmin
- Minä haluan tulla sinne.
- Tule vain, mutta sitten sinun täytyy pysyä täällä. Lämpö karkaa, kun ovea koko ajan auotaan.
- Joo, myöntelee Hakki.
2 sekuntia myöhemmin, pienimuotoisen löylynheiton jälkeen
- Minä haluan mennä pois.
- Mene vain, mutta älä nyt sitten tule takaisin vaan odota isää. Isä tulee ihan kohta ja käydään sitten suihkussa. Saunassa ei saa ovea aukoa koko ajan.
*2 sekuntia myöhemmin
- Saanko minä tulla sinne? kuuluu lasioven takaa.
- Et saa!
Ovi aukeaa.
- Minä tulen sinne!
- Niinpä näköjään.
2 sekuntia myöhemmin
- Minä haluan mennä pois.
- Selvä, mutta ÄLÄ NYT SITTEN TULE HETI TAKAISIN.
Ovi aukeaa.*
*---* toistui noin 30 kertaa. Omaa saunavuoroaan odottelelevaa äitiä nauratti..!

Saako tehdä näin?
Vanhempani olivat Kajaanista käymässä. Äitini osallistui hyvin paljon Pampulan viihdyttämiseen, kun taas ukki oli enemmän Hakin kanssa. Tämä vaikutti suuresti siihen, että Hakki ei erityisemmin halunnut kaveerata mummun kanssa, mutta ukki kelpasi kyllä! Kunnes... Hakki hyppi sohvalla, ja ukki kielsi Hakkia tekemästä moista. Illalla, kun olimme Hakin kanssa pesemässä hampaita, kysyttiin minulta hyvin pohdiskelevaan sävyyn:
- Äiti, saako ukkia purra?

Kirjallinen yöpöytä

Emily Giffin, Rakkauden pudotuspeli
Tämä kirja on jatko-osa jokin aika sitten lukemalleni ja ylistämälleni rakkausromaanille Rakkaus lainassa. Kirja ei ole niin puhdasverinen rakkausromaani kuin edeltävä tarina (kirjat pitää lukea järjestyksessä!) vaan tässä kaiken ulkoisilla avuilla saamaan tottunut nuori nainen kasvaa aikuiseksi, tasaveroiseksi kumppaniksi ja äidiksi. Mutta todella hyvä kirja tämäkin, suosittelen! Luonnollisesti äitiysosio tuntui hyvin läheiseltä.

Donna Leon, Haurasta lasia
Tässä Donna Leonin dekkarissa selvitellään ympäristörikoksia ja murhaa Venetsiassa historiallisten lasitehtaiden suojissa. Usein Donna Leonin kirjoissa on tietty kyyninen asenne: tekijä saadaan selville, mutta hän jää ilman rangaistusta. Tässäkin kirjassa tilanne vaikutti taas tältä, mutta ehkä sittenkin kävi toisin...

Aloittelija

2010-08-26T14:39:00.004+03:00

Kun saa toisen lapsen, on vauvan hoidossa paljon hyötyä siitä, että asiat on käynyt jo kertaalleen läpi. Imetyksestä ja kaikesta perushoidosta on kokemusta. Mutta ihan aloittelija sitä tuntee olevansa siinä, kuinka yhdistetään kahden lapsen tarpeet! Sitä sanotaan, että vauvan itkuun tulee reagoida nopeasti, ja mielellään toimia jo ennen, kuin itkua edes tulee. Ikävä vain, että nyt kun on hoidettava myös isomman lapsen tarpeita, huomaa joutuvansa tekemään erinäisiä asioita sydäntä raastavan itkun säestyksellä. Hakin Sisko on erittäin sylissä viihtyvää sorttia, ja minä olen joutunut huomaamaan, että kädet eivät vain riitä kaikkeen. Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä on jo palannut töihin, ja hänellä on ollut pitkiäkin päiviä ja jopa parin päivän työmatka - minä olen siis saanut shokkihoitoa kahden lapsen kanssa selviämisestä ihan saman tien! Se mitä tarvitaan, on juuri toinen käsipari ja syli. Toki sitä koko ajan oppii tekemään enemmän asioita yhdellä kädellä, mutta esimerkiksi Hakin vaipanvaihto ei luonnistu niin...

Moneen paikkaan on myös lähdettävä entistä isommalla porukalla. Hakki kävi parturissa, ja mukana olikin sitten koko konkkaronkka. Pitihän sitä nyt kaikkien olla mukana, kun Hakki oli kolmannen kerran elämässään parturissa ja eka kertaa hiukset leikattiin ihan parturin tuolissa. Lopputulos oli tosi hieno! Ja Hakki oli uskomattoman reipas! Kauppaankin on jo uskaltauduttu koko perheen voimin. Mutta kaikki lähteminen vaatii taas entistä enemmän suunnittelua ja valmistautumista.

Onneksi näin alkuviikkoina piipahtelee vielä vieraitakin Siskoa katsomassa. He toimivat aina mielellään sylinä, heistä on meille sekä ihanaa seuraa että apua. Kuvassa Vauva uinuu enonsa sylissä, ja enon musiikkimausta voi myös saada jotain viitteitä... Hakin Kummitäti pelasti yhden yksinäisen illan tulemalla avuksi, ja pikku Sisko uinuikin tyynesti hänen sylissään, kun minä valmistelin Hakin yöunille. Siskolla on jonkin verran iltaisin vatsan väänteitä ja itkuisuutta, mutta ei onneksi ainakaan vielä mitään täysimittaista koliikkia. Ja ilta- ja päiväunisatujen luku onnistuu onneksi hienosti, vaikka samalla imettäisikin..!

Vielä toistaiseksi Hakin käytös isoveljenä ei ole ollut erityisen ongelmallista. Toki hän kaipaa syliä usein sellaisissa tilanteissa, kun se ei kertakaikkiaan onnistu, mutta onneksi hänelle on onnistunut antaa edelleen paljon huomiota. Isoveli kun on kuitenkin vielä hyvin pieni poika!

Tekniikasta on myös haettava apua. Yritän harjoitella kantorepun käyttöä, jotta saisin sekä molemmat kädet käyttöön että vauvan lähelle, ja rattaisiinkin on nyt hankittu seisomalauta, jotta Hakin ei tarvitse aina kävellä, jos lähdemme jonnekin. Hakki on kyllä usein halunnut työntää vauvaa vaunuissa! Aika mukavasti kahden lapsen kanssa on alkanut sujua, mutta en kiellä, etteikö tässä jo hetkittäisiä epätoivon tunnelmiakin olisi ollut. Ensi viikolla Hakki aloittaa hoidossa kolmena päivänä viikossa, mikä tuo uusia haasteita, mutta ehkä toisaalta myös helpotusta arkeen ja Hakille tärkeitä sosiaalisia suhteita. Olemme tässä jo käyneet leikkimässä ryhmiksen pihalla, ja Hakki on selvästi nauttinut. Joskin on myös mielellään lähtenyt kotiinkin. Saa nähdä, tuleeko hoitoon jäämisestä itkua. Sellainen päätös on tässä jo kyllä tullut tehtyä, että Neiti Koiralle etsitään uusi koti. Koska vaikuttaa siltä, että aika usein joudun selviämään kahden lapsen kanssa yksin, täytyy arkea helpottaa tältä osin. Ja tiedän, että tämä on loppujen lopuksi myös Neiti Koiran parhaaksi, koska ei elämä meillä ole sellaista kuin koira tarvitsisi.

Vähitellenhän se tämä uusi tilanne on otettava haltuun. Saa nähdä, kuinka kauan menee, että koen itseni joksikin muuksi kuin totaaliseksi aloittelijaksi!

Kirjallinen yöpöytä: Janet Evanovich, Neljäs kerta toden sanoo
En minä osaa olla lukematta.. Ne lukuhetket ovat nyt löytyneet lähinnä öiseen aikaan imettäessä. Eihän kirjat tällä tavalla nopeasti etene, mutta lukeminen on minulle niin mieluinen harrastus, että nuo pienetkin lukutuokiot ovat tärkeitä.

Tämä Evanovichin palkkionmetsästäjä Stephanie Plumista kertova kirja oli parhaita häneltä lukemiani. Stephaniella ja poliisi Joe Morellilla on mukavaa säpinää, ja juoni on toimiva. Taustalta löytyvät rikokset ovat suurempia kuin aluksi vaikuttaa, ja Stephaniella on tärkeä osansa siinä, että roistot päätyvät telkien taakse. Hauska ja jännittävä kirja!

Isoveli

2010-08-04T08:37:00.004+03:00

Lämpöennätyspäivänä, 29.7.2010, käynnistettiin Syysomenan synnytys. Olin päässyt taas sairaalasta kotiin, ja AVO-käynnillä minulta kysyttiin, että käynnistettäisiinkö tänään vai huomenna.. Päätin lähteä koitokseen saman tien. Illalla klo 18.24 syntyi pikkuruinen tyttö, 46 cm ja 2572 g. Hakista tuli isoveli.

Isoveli on suhtautunut toistaiseksi pikkusiskoon positiivisen kiinnostuneesti. Välillä kyllä vaikuttaa siltä, että perheessä saattaa olla kaksikin vauvaa - Hakki heittäytyy hetkittäin täysin avuttomaksi. Mutta viime aikoina kaikenlaista muuta häiriökäyttäytymistä on ollut niin paljon (läpsimistä, potkimista, uhmailua), että olen kyllä henkisesti varautunut siihen, että vaikeuksiakin isoveljen rooliin kasvamisessa tulee taatusti olemaan!

Kotiuduimme sairaalasta maanantaina. Oma olo oli vielä melkoisen hutera: menetin synnytyksessä ja sitä harmillisesti seuranneessa istukan käsinirroituksessa melkoisesti verta, eikä raskausmyrkytyskään ollut vielä täysin ohi. Mutta kun oma paraneminen ja Syysompun vointi eivät vaatineet sairaalaoloja, kotiinlähtö oli aivan perusteltua. En erityisemmin viihtynyt synnyttäneiden osastolla. Vaikka luulisi toisin, oli sillä osastolla, jolla olin hoidossa raskausmyrkytyksen vuoksi, parempi henki. Myös synnytysosastosta jäi positiivinen olo. Sain riittävästi tukea, mikä oli hyvä senkin takia, että olin siellä ilman omaa tukihenkilöä - Hakki oli isänsä hoidossa kotona, joten isä ei päässyt mukaan synnytykseen.

Samoin kuin aikanaan Hakin aikaan, sattui kotiinlähtö baby blues -päivän kanssa päällekkäin. Kaikki itketti. Vauvaa kohtaan oli myös valtava suojelunhalu. Hänellä on kasvoissaan nk. haikaran nokkaisuja, ja nenänpielissä olevat jäljet saattavat myös olla syntymämerkkejä. Haikarannokkaisut häviävät, syntymämerkit eivät! Sitä heti mietti tulevaa, minun lastani ei sitten kiusata! Tällä hetkellä näyttää kuitenkin lupaavasti siltä, että jäljet olisivat katoavaa sorttia.
Meitä on myös muistettu paljon, mikä on sekin saanut äidin liikutuksen valtaan..! Työpaikalta tuli kukkalähetys, ja työkavereilta myös vielä erikseen paketit Syysompulle ja Hakille. Laitoksella Syysomppua kävi tervehtimässä hänen enonsa avovaimonsa ja tämän tyttärien kanssa, kotona vierailulla on jo käynyt Hakin kummitäti avomiehensä kanssa. Paljon välittäviä ihmisiä on ympärillämme. Se tuntuu todella hyvältä.

Kirjallinen yöpöytä: Eppu Nuotio, Kosto
Toisessa Eppu Nuotion Pii Marin -dekkarissa murha tapahtuu Big Brother -tyyppisessä tosi-tv -ohjelmassa. Yksi kilpailijoista murhataan. Motiivi on kosto. Tämä oli sujuva dekkari, jota höysti sopivasti romantiikka, tykkäsin! Vähän kyllä välillä tekisi mieli moralisoida Pii Marinin alkolinkäyttöä, mutta toisaalta, hänhän on nuori, menevä ja vapaa.

Pelkään pahoin, että nyt en aivan heti ehdi lukemaan yhtään mitään, joten Kirjallisen yöpöydän suhteen saattaa olla vähän hiljaista. Kun rutiinit löytyvät, löytyy toivon mukaan ne lukuhetketkin!

Sairaalassa, sairaalasta, sairaalaan...

2010-07-22T22:40:00.002+03:00

Elämä AVO-potilaana päättyi viime sunnuntaina, kun labratulosten perusteella oltiin sitä mieltä, että takaisin osastolle vaan.. Ja siellähän sitä on sitten oltu, mutta tänään pääsin kotilomalle: illaksi ja yöksi kotiin! Aamulla palaan sairaalaan. Tilanteeni on jokseenkin sekava, tauti ei ole niin paha, että synnytystä tarvitsisi vielä käynnistää, mutta ei niin hyvä, että pääsisin kotiin. Ja vaikea on sanoa, miten kauan tässä vielä menee.

Hakin suhteen olen eniten murheissani. Nyt poikkeustilanne hänen elämässään alkoi jo ennen vauvan syntymää, eikä elämä enää edes palaa ennalleen. Uutta tavallista arkea etsitään sitten vauvan kera, kun hän tulee maailmaan. Voi kun onnistuisin tässä niin, että Hakin maailma säilyisi onnellisena ja turvallisena mullistuksista huolimatta.

Kirjallinen yöpöytä

Pauliina Susi, Pyramidi
Pidän Pauliina Suden tyylistä kirjoittaa. Ja kirjat kyllä tempaavat mukaansa. Mutta verkostomarkkinoinnin maailmasta kertovan Pyramidin juoni ei minusta kyllä ollut reilu. Tunsin lukijana tulleeni huiputetuksi. Mutta ehkä se oli tarkoituskin?

Cecelia Ahern, Suoraan sydämestä
Kevyttä kesälukemista ja mukavaa ajanvietettä myös sairaalapotilaalle! Kirja olisi kyllä saanut olla tiiviimpi, mutta kyllä tästä ihan hyvä mieli tuli. Verenluovutus on hieno asia - ja tässä kirjassa se johtaa taianomaisiin seurauksiin sekä luovuttajan että veren saajan kohdalla. Positiivinen kirja.

Äiti asustaa puistossa?

2010-07-13T23:03:00.006+03:00

Virallinen äitiysloma alkoi vähän toisin kuin kuvittelin. Tuona päivänä minulla oli neuvolakäynti, ja menimme sinne Hakin kanssa yhdessä. Entinen työkaverini oli lukenut pojalleen toisen lapsen odotusaikana Sanna Pelliccionin kirjaa "Onni-pojasta tulee isoveli" ja kokenut sen hyväksi, ja minäkin hankin meille saman kirjan. Tässä kirjassa Onni otetaan mukaan äidin neuvolakäynnille, ja Hakki pääsi nyt kokemaan saman. Se meni hyvin, ei siinä mitään, vaikka sydänäänet vähän Hakkia pelottivatkin, mutta äitiä järkytti enemmän käynniltä saatu lähete Naistenklinikalle. NKL:lle menin saatuani Hakin isänsä hoiviin, ja käynti päivystyksessä johtikin sitten siihen, että jouduin jäämään osastolle. Raskausmyrkytys. RASKAUSMYRKYTYS! Voi itku - ei tämän näin pitänyt mennä!

Olin osastolla neljä yötä. Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isällä oli apujoukkoina tyttärensä, ja Hakin siskoista olikin paljon apua. Ja Hakille mieluista seuraa! Epäilen, että äidin ikävöinti ilman siskoja olisi ollut pahempaa. Hakki tuotiin kolme kertaa minua tapaamaan, ja tapasimme mukavasti (?) sairaalan puistossa. Osasto kun ei nyt ole kovin mieltä ylentävä paikka. Kolmannella kerralla mielenosoitus äitiä kohtaan oli hyvin selvää. Hakin oli varmaankin vaikea käsittää, miksi äiti on muuttanut sairaalan puistoon eikä tule kotiin, toki asiaa hänelle jotenkin yritettiin selvittää. Oli itselle aika tuskallista huomata, kuinka lapsi murjotti, väisteli ja oli etäinen.

Kotona tilanne helpottui, mutta en minä mitenkään erityisessä suosiossa ole. Tilannetta hankaloittaa kuitenkin se tosiasia, että enhän minä kunnossa ole. Raskausmyrkytys paranee vasta synnytyksen myötä, ja siihen asti olen seurannassa, mikä tarkoittaa päivittäisiä käyntejä sairaalassa näytteiden toimituksineen (käsittää kyseisen vuorokauden pissalastin..) Ja kotona en isommin saa enkä jaksa tehdä juuri mitään. Tarpeetonta lienee sanoakaan, että tämä järkyttävä helle lisää tuskaa. Mutta päivä kerrallaan, näin se nyt vaan menee. Käytännön asioiden järjestely Hänen Aurinkoisen Isän kesäloman loppumisen myötä tulee todennäköisesti lisäämään haasteita, mutta eiköhän kaikki järjesty. Tavalla tai toisella.

Kirjallinen yöpöytä Kate Jacobs, Lankakaupan tyttö
Kirja oli ihan mukavaa sairaalaluettavaa, ja oli mielenkiintoista saada tietää, mitä Pieni lankakauppa -kirjan henkilöille nyt kuului. Vaikka pidänkin myös viihteellisistä ihmissuhdekirjoista, niin ykköskategoriaan en tätä sijoittaisi. Ehkä se on tuo ihmisten "amerikkalaisuus", mikä tekee heistä henkilöinä vieraampia. Ei tule samaistumisen tunteita. Suurelta osin tämä kirja käsitteli myös surutyötä, mitä Pieni lankakauppa -kirjan Georgian kuolemasta seurasi.

Kajsa Ingemarsson, Kohtalonpyörä
Keltaisten sitruunoiden ravintola -kirjan kirjoittajan Kohtalonpyörä ei ole niiiin hyvä kuin hänet tunnetuksi tehnyt kirja, mutta erinomaista luettavaa kuitenkin. Kolmen naisen elämänkohtalot olivat hyvin tutun oloisia ja valinnat helppo käsittää, ja kirjassa on positiivinen usko siihen, että elämä tapaa järjestyä - kunhan vain uskaltaa tarttua asioihin ja tehdä ne oikeat ratkaisut..! Kaikki lähtee kolmen naapuruksen epäluulosta asuinalueen uutta tulokasta kohtaan, ja epäluuloisista naisista tulee keskenään ystävykset, heidän erilaisuuksistaan huolimatta. Minä pidin tästä kirjasta tosi paljon!

Ihana kesä ja kesälomareissu

2010-07-07T00:48:00.010+03:00

Nokkakiven puisto

Tämän kesän kesälomareissun piti olla tavoitteiltaan monestakin syystä hyvin kohtuullinen..! Pääkohteemme oli Kajaanin mummola, mutta päätimme pilkkoa ajomatkan useampaan osaan, ja käydä tutustumassa matkan varrella sijaitseviin mielenkiintoisiin paikkoihin ja ihan yöpymisten kera. Menomatka hoidettiin yhdellä yöpymisellä, joka tapahtui Ruuhimäen leirintäalueella leirintämökissä. Paikka oli siisti ja rauhallinen, ja leirintämökin hintaan sisältyivät myös lakanat! Heitin muuten sitten talviturkinkin heidän rannassaan. Hakki piti kovasti leirintäalueen leikkipaikasta, joka kyllä ei suoraan sanoen ollut ihan turvallisimmasta päästä, erinäisiä parannuksia olisi tehtävä!

Mutta leirintäalue ei ollut se kohteemme vaan läheinen (8 km) Nokkakiven puisto Lievestuoreella. Tämä vanhan ajan huvipuisto oli kyllä erinomainen valinta Hakin ensimmäiseksi huvipuistokokemukseksi. Vaikka asumme pääkaupunkiseudulla, niin Linnanmäellä ei ole vielä käyty..! Nokkakivi oli ihanteellisen kokoinen paikka Hakille, noin 90 cm pitkälle kaverille sopivia laitteita oli muutamia, ja Hakki käytti rannekettaan (15 e) käymällä käytännössä yhä uudelleen ja uudelleen kolmessa laitteessa. Lasten maailmanpyörä ja muut vastaavat härvelit häntä pelottivat, ja kun kävimme yhdessä lasten mustekalakarusellissa, niin kainalossani oli varsin jännittynyt pieni poika, joka ei taatusti nauttinut menosta yhtään. Mutta pienoisveturi, kanoottivirta ja autorata ne olivatkin jotain! Ylimmässä kuvassa Hakki tekeekin parhaillaan matkaa veturissa.

Kanootissa Hakki sai meloa. Kanootti olisi mitä ilmeisimmin liikkunut "jokea" pitkin ilman melomistakin, mutta oli luonnollisesti hyvin tärkeää saada käsiin ihan oma mela. Kyllä Hakki jo vähän alkoi ymmärtää melomisen ideaakin, ja joka tapauksessa tällainen vedessä liikkuminen oli hänelle kovasti mieleen. Mutta veturin ja kanootin päihitti kuitenkin auto. Pienellä autoradalla Hakki sai ihan itse ohjata akkukäytöistä autoa rataa pitkin, ja se sujuikin tosi hyvin! Olin ihan varma, että Hakki unohtaisi ohjaamisen ja olisi koko ajan mennyt päin kiveyksiä, mutta näin ei suinkaan ollut! Toki törmäyksiä tuli, mutta vauhti oli hiljainen, ja toisinaan Hakki sai auton ihan itse uudelleen liikkeelle, toisinaan autoradan hoitaja käväisi auttamassa kuskia. Oli ihana seurata niin onnellista ja keskittynyttä autoilijaa!

Käynnistä Nokkakiven puistoon jäi oikein hyvä mieli. Itsekseni kävin kerran maailmanpyörässä, ja nappasin samalla alueesta vähän yleiskuvaa.

Poislähtiessä Hakki kävi vielä ihmettelemässä leikkilaivaa. Kyllähän Nokkakivessä voisi poiketa toistekin, jos tie vie tuonne suuntaan! Ehkä aikanaan Syysompun kanssa?

Kajaanissa mummolassa

Välimatkasta johtuen Hakki ei tapaa vanhempiani niin usein kuin toivoisin. Viimeksi tapasimme jouluna. Mutta Hakki kyllä muisti mummunsa ja ukkinsa hyvin edelleen, ja riemuitsi kovasti jälleenäkemisestä! Mummulasta teimme pienen retken Vuokattiin, jotta Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isäkin näkisi upeaa kainuulaista maisemaa, ja siellä Hakki kulki metsäpolkua turvallisesti käsi ukin kädessä. Ukki tuntui muutenkin olevan Hakin erityisessä suosiossa, ja sai osakseen huomattavasti vähemmän Hakin vähemmän toivottuja temppuja ja epäsuosiota kuin me muut. Kajaanissa käytiin myös useamman kerran puistossa ja Paltaniemen uimarannallakin poikettiin. Ranta on kyllä nykyään ihan erilainen kuin lapsuuden muistikuvissa. Silloin se tuntui olevan lapselle yksi ihanimmista hiekkarannoista, matala ja loputon, mutta nyt kahlailu tyssäsi sekä omalla että Hakin kohdalla heti alkuunsa, kun rantaviivan tuntumassa oli älyttömästi kiviä! Ja ne olivat niin teräviä, että kävely oli kaikkea muuta kuin mukavaa! Väitän kyllä, että näin ei silloin vuosia sitten ollut ja rannan ylläpito on kärsinyt.

Kajaanissa on myös aina tärkeää tavata ystävättäreni, joista toisella on 4- ja 1-vuotiaat tyttäret, toisella 6-vuotias tytär. Hakilla käytti leikki ihmeen hyvin 4-vuotiaan kanssa, ja se mahdollisti sen, että minä ja hänen äitinsä saatoimme penkoa perusteellisesti tytöiltä pieniksi jääneitä vaatteita. (Yksivuotiaasta Hakki ei ollut erityisemmin kiinnostunut...) Sainkin mukaan ison pussillisen vaatteita, ja nyt voin todeta, että Syysompun alkutaival on vaatteiden osalta varsin hyvällä mallilla! Ihanaa - yksi huoli vähemmän! Hakin ja hänen 4-vuotiaan ystävänsä leikki oli melkoisen reipasta menoa, ja välillä he jopa levähtivät yhdessä - se täytyi ikuistaa kuvaan! Toisen ystävättäreni 6-vuotias tytär jaksoi myös ihmeen hyvin Hakkia, ja hän esitteli lelujaan, joita Hakki innoissaan tutkikin. Me kaikki kolme olemme saaneet lapsemme "vähän vanhemmalla iällä", ja on jotenkin hassua ajatella, että meillä on nyt kaikilla jälkikasvua, joka pystyy leikkimään keskenään. Niin se elämä muuttuu! Ja puheenaiheet..!

Olimme mummulassa kaiken kaikkiaan viisi yötä. Se oli varsin sopiva ajanjakso, jona aikana Hakin temput eivät vielä ehtineet muuttua mummulle ja ukille liian raskaiksi. Ruokailuun on ennenkin liittynyt juonittelua, mutta nyt tehtiin myös päiväunille menosta tahtojen taistelu. Itse huomaa sen, että nyt kun oma olotila on jokseenkin raskas ja lämpimillä säillä turvotuskin lisää tuskaa, niin aina ei jaksaisi. Ihan kuin Hakki huomaisi, että nyt toinen on heikoilla, ja iskee juuri silloin. Häntä vauvattaa normaalia enemmän, ja myös läpsiminen ja karjuminen on jatkuvaa. On tässä ehtinyt miettiä sitäkin, että mitähän olen tehnyt väärin, kun lapsi käyttäytyy kuin pieni hirviö. Ja mitenkähän minä selviän sitten kahden kanssa!? Onneksi hyviä hetkiä on kuitenkin huomattavasti enemmän kuin huonoja! Valokuvattuna on Hakki ruokapöydän ääressä - "hilpeä" ruokailuhetki, johon liittyi paan väärinkäyttö...!

Rauhalahden kylpylä Kuopiossa, pysähdys Mikkelissä ja matkailutila Lahdelma Pertunmaalla

Kotimatkan ensimmäinen etappi oli Rauhalahden kylpylä Kuopiossa. Yövyimme kylpylärakennuksessa, ja kävimme uimassa kaksi kertaa, heti saapumispäivänä ja vielä seuraavan päivän aamuna. Minua kieltämättä vähän hävetti liikkua bikineissä tämän vatsan kanssa, erityisen nolo on väärinpäin kääntynyt napa! Mutta kun ei ole viitsinyt hankkia äitiysuimapukua, ja bikinit sentään saa päälle..! Uiminen teki kyllä hyvää, helpotti vähän turvotustakin. Rauhalahdessa on kaksi lasten allasta ja runsaasti leluja, joten Hakki nautti kylpylästä täysin siemauksin. Kylpylä ei myöskään ollut liian kansoitettu, oli tilaa olla ja uida. Mutta kyllä uimareita sen verran paljon oli, että hieman hämmästytti, miksi kylpylätilassa ei ollut lainkaan uimavalvojaa, vain mainintoja kameravalvonnasta. Turvallisuuden suhteen otetaan monin paikoin melkoisia riskejä.
Yllä oleva kiipeilyteline sijaitsee Mikkelissä, jossa piipahdimme Kenkäverossa ja Naisvuorella. Mutta Mikkelissä emme kuitenkaan yöpyneet, vaan ajoimme Pertunmaalle bed & breakfast -majoitukseen Lahdelman matkailutilalle. Paikka oli kertakaikkisen ihastuttava!

Lahdelman matkailu keskittyy lähinnä mökkien vuokraamiseen, mutta mukava oli myös yöpyä b & b -huoneessa, jolla oli toisen huoneen kanssa yhteinen keittiö ja kylpyhuone. Tuo toinen huone oli tuolloin tyhjänä, joten saimme vallata yhteiset tilat kokonaan itsellemme. Aittarakennuksen eteen, jossa huoneemme sijaitsi, oli viritetty riippumattokin.

Huone aitassa voisi tarjota myös joille kuille romantiikkaa..! Itsellä se ei sattuneesta syystä ole nyt ensimmäisenä ajatuksissa!

Matkailutilan päärakennuksen sisääntuloaulassa oli hieno keinuhevonen, jonka kyytiin Hakki nappasi myös aulaa koristavan pehmosonnin. Tilalla Hakki sai nähdä myös oikean hevosen, lampaita ja lehmiä, Keke-koiraa unohtamatta. Lahdelma on luomutila, ja siellä laitumella olivat emät vasikoineen, ja vasikat saivat juoda maitoa suoraan äiti-lehmän tisseistä. Näinhän tavallisella maitotilalla harvemmin on.

Ja tokihan Lahdelmassa oli uimarantakin. Ja vielä hiekkapohjainen ja matala! Mieleen jäi itämään ajatus pitemmästäkin lomailusta Lahdelmassa, ehkä jossain heidän mökeistään..? Pieni lomasemme oli oikein onnistunut, ja käynti Lahdelmassa oli sille onnistunut päätös.

Kirjallinen yöpöytä: Sue Grafton, J niin kuin johtolanka
Kymmenes aakkosdekkari oli jälleen taattua Graftonia. Kinsey Millhone saa tässä kirjassa toimeksiannon vakuutusyhtiöltä - on epäilyjä, että mies, jonka henkivakuutusrahat on maksettu vaimolle, onkin elossa. Juoni toimi ja asia selvisi, omalla yllättävällä tavallaan. Hyvää kesälomalukemista!

Kesävarustelua

2010-06-26T22:49:00.004+03:00

Kesään varustautuminen on vaatinut erinäisiä hankintoja. Yksi niistä on kahluuallas! Hakki on omasta vesilätäköstään valtavan innostunut, mutta kuten arvata saattaa, on uiminen saanut jo melkoisen hurjia piirteitä. Altaaseen hypätään jättimäisillä loikilla, ja SIELLÄ kyllä voidaan päätä viedä jopa umpisukkeloon, vaikka vastaava pään kastelu hiuksia pestessä saa aikaiseksi varman protestin.

Myöskin saippuakuplat kuuluvat kesään, ja Hakki sai yhdellä kauppareissulla oman saippuakuplien puhallussettinsä. Luonnollisesti purkki vain kaatuu joka kerta, kun kuplia aletaan puhaltaa, joten ihan aina tämä hankinta ei ole esillä muistuttamassa olemassaolostaan...

Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä täytti nyt kesällä pyöreitä vuosia ja sai lahjaksi pihakeinun. Keinu on myös Hakin suosiossa. Hän esittää mielellään keinussa nukkuvaa mahtipontisen tekokuorsauksen kera, erityisesti silloin, kun häntä pyydetään nukkumaan, syömään tai tekemään mitä tahansa muuta, joka ei vain sillä hetkellä satu huvittamaan. Yleensäkään Hakki ei ole tällä hetkellä erityisen yhteistyöhaluinen missään asiassa, ja jo periaatteesta hänen täytyy olla eri mieltä, viivytellä ja heittäytyä hankalaksi. Välillä se on tuskastuttavaa, ja kun mielikuvitus ja kärsivällisyys eivät riitä tilanteessa luovimiseen, on toisinaan huutava kaveri vain otettava kainaloon ja kannettava sisään. Tai vietävä jäähylle lyömisen, tavaroiden heittelyn tai muun oikkuilun takia. Hohhoijaa. Ja kohta näitä on kaksi!

Trampoliini ei ole meidän hankintamme, mutta naapurin Allu sai tällaisen. Ja Hakkikin pääsee aina välillä pomppimaan. Tämä on mielestäni oikein hyvä trampoliini, sopivan kokoinen ja kunnolliset turvaverkot ympärillä. Ja Hakki on trampoliinista vähintään yhtä innostunut kuin Allu itse! Kyllä näiden kaikkien hankintojen jälkeen voi todeta, että olemme erinomaisen hyvin varustautuneita kesän ja loman viettoon!

Kirjallinen yöpöytä: Eppu Nuotio, Musta
Eppu Nuotion dekkareiden Pii Marin on minulle uusi tuttavuus, ja lainasin kirjastosta ensimmäisen Pii Marin -kirjan Musta, kun jokin uusimman kirjan arvostelu sai minut kiinnostumaan Eppu Nuotion dekkarituotannosta. Alueradiossa työskentelevän mustaihoisen Pii Marinin elämä vaikutti kiinnostavalta, ja kyllä Musta-kirjan juonikin oli ihan mukaansa tempaava. Vaikka kieltämättä tuli vähän omituinen olo lukiessa dekkaria, jossa murhan kohteena oli viimeisillään raskaana oleva nainen! Aion jatkaa jatkaa Pii Marinin seurassa, tämä oli oikein mukava löytö lukuvalikoimaan.

Loman kynnyksellä

2010-06-20T10:50:00.004+03:00

Enää kolme päivää töitä. Aloitan ensin pienellä kesälomalla, mutta heinäkuun alkupuolella alkaa jo virallinen äitiysvapaakin. Olen leiponut työpaikkani kahvipöytään kaksi kuivakakkua, aprikooseilla, suklaalla ja rommilla maustettuja, ja työt ovat kohtuullisen hyvällä mallilla. Enempi olisin toki halunnut ehtiä, mutta minkäs teet. Ja kieltämättä on ollut jo pakko ottaa vähän rauhallisemmin, että vointi pysyy hyvänä - sairasloma ei olisi edistänyt töitä senkään vertaa!

Olo on vähän haikea. Tuota työhuoneeni ikkunasta kuvattua "maisemaa" ei toden totta tule ikävä, mutta työkavereita sen sijaan kyllä. Töissä virtahevon kaltainen työkaveri on saanut mukavaa ekstrahuomiota, ja sitä jää kaipaamaan. Ja samanhenkistä juttuseuraa on ollut, kotiin jäädessä sosiaalinen elämä kutistuu huomattavasti. Tiedän, että sopeudun kyllä taas kotiinkin. Viime syksynä oli todella hankalaa jättää koti, viedä Hakki hoitoon ja aloittaa työt. Mutta nyt en voi olla tuntematta hienoista kaihoa miettiessäni myös joitakin työtehtäviä, jotka olen laittanut alulle, mutta jotka muut viimeistelevät. Mutta kun Syysomena syntyy, enpä taida enää noita muistella. Töitä kyllä ehdin vielä tehdä, vauvan suhteen oli suurempi kiire!

Juhlat lyhyen ja pitkän kaavan mukaan

2010-06-19T04:33:00.005+03:00

Täällä ollaan ja edelleen yhtenä kappaleena.. ;-) Blogin hiljaisuus johtuu tietokoneongelmista, kotikoneeni ei yksinkertaisesti päästä minua nettiin. Nyt otin työkoneeni viikonlopuksi kotiin mukaan. Mutta koska työpäiviä on jäljellä enää kolme, on kotikoneen ongelmat yritettävä ratkaista pikaisesti, tai olen totaalisessa nettikatveessa!

Tämän bloggauksen kuvat ovat JUHLAkuvia. Ensimmäinen on Hakin kevätjuhlasta. Ne pidettiin Hakin ryhmiksen pihalla, ja juhla oli muiden alueen perhepäivähoidon yksiköiden kanssa yhteinen. Mukavia esityksiä nähtiin, mutta todettava on, että Hakin panos hänen ryhmiksensä esitykseen vaikutti aikamoisen pieneltä. Varsinkin kun kaveri paiskasi taas jostain syystä lippiksensä maahan, ja lähti rivistä murjottamaan läheiseen puun juureen. Ehti toki vielä mennessään tönäistä kaveria, joka yritti auttaa lippistä päähän. No, nyt ei sentään karattu äidin ja isän luokse, kuten tapahtui joulujuhlassa, joten ehkä tämä oli edistystä? Ehkä?

Esitysten jälkeen kaikille tarjottiin jäätelötikut. Ja ihan tuollaiset maxi-kokoiset sellaiset. Tästä juhlan osuudesta Hakki nautti tosissaan. Hän nuoleskeli jäätelöä antaumuksella, kaikessa rauhassa. Väki väheni ympäriltä, ja loppujen lopuksi ryhmiksen pihalla oli enää vain kaksi henkilöä: Hakki ja hänen äitinsä. Istuimme nurmikolla, ja Hakki maisteli jäätelöään. Se tuntui riittävän ja riittävän. Äidin jäätelö oli luonnollisesti jo kauan aikaa ollut muisto vain. Mutta toisaalta, mikäs se oli kesäisessä säässä pihalla istuessa, kun ei ollut mihinkään kiire. Jäätelö ON hyvää, ja siitä kannattaa nauttia kunnolla!

Toinen juhlakuva on otettu rivarimme etupihalla, ja Hakilla on ensimmäistä kertaa elämässään kauluspaita päällä. Kaikki talomme asukkaat oli pyydetty koulujen päättymisviikon sunnuntaina naapuriin käymään - heillä tytär pääsi ylioppilaaksi. Vierailun alun Hakki käyttäytyi hyvin särmästi, istui sohvalla siivosti, ja kun siirryttiin kahvipöytään, hän söi nätisti ja rauhallisesti. Mehu, kakku ja pikkuleivät - kaikki maistui pienelle herkkusuulle. Mutta kun syömiset oli syöty, alkoi myös käytöskukkanen hiljalleen lakastua. Sohvalla ja nojatuoleissa keikkuminen alkoi, ja vähitellen saatiin myös ääniefekti mukaan. Hakki alkoi pitää omaa mölinäänsä, mikä on hyvä tapa häiritä ympärillä käytävää keskustelua.

Juhlat olivat sitten meidän osalta ohi. Hakki ihan itse totesi, että nyt mennään, ja me poistuimme vieraista ensimmäisinä. "Kiitos, kiitos, kivaa oli", mutta nyt on parempi lähteä, kun kaikilla on vielä hyvä mieli..!

Kirjallinen yöpöytä

Kaari Utrio: Vaitelias perillinen

Kaari Utrion uudet keveämmät romaanit ovat parhaimmillaan hieman Jane Austenin tyylisiä lukunautintoja. Vaiteliaassa perillisessä tapahtuu paljon, aina haaksirikosta testamenttikiemuroihin ja petoksista rakkauden suudelmiin. Historiallisen Helsingin kuvaus on myös kiinnostavaa luettavaa. Hyvä kirja, mutta Kaari Utrion edellinen, Ilkeät sisarpuolet, oli kyllä parempi.

Stephenie Meyer: Uusikuu
Joo-o, minun piti sitten lukea teineille suunnatun vampyyrisaagan toinenkin osa. Kyllä tuon kirjan vähän varovasti junassa kaivoi laukusta, ettei vaan kukaan huomaa, mitä luen..! Vampyyreja, zombeja ja ihmissusia.. mikäs sen parempaa. Pakko tunnustaa, että pidin kirjasta. Mutta ei tästä sen enempää. Nyt kuitenkin luen ihan kirjaston aikuisten osastolta lainattua materiaalia..!

Epäilyttävä hiljaisuus

2010-05-29T14:30:00.002+03:00

Tulipa sitten juteltua puhelimessa pitkään oman äitini kanssa. Puheripuli iski pahasti päälle, kun Hakkikin vielä tuntui viihtyvän omissa puuhissaan. Niin, viihtyihän hän. Tovi meni, ennen kuin tajusin, että nyt on liian hiljaista, EPÄILYTTÄVÄN HILJAISTA..!

Hiljaisuuden lopputulos päätti puhelun tehokkaasti. Katsoin Hakkia, joka oli maalannut puolinaamaa punaiseksi työlaukustani löytämällään huulipunalla. Kädet olivat myös punaiset, ja meneillään oli vaihe, jossa huulipunakäsillä tehtiin jälkiä lattiaan.

Mitä tästä opimme? - Liika kommunikointi on pahasta, hiljaisuudessa tapahtuu yllättävän paljon!?

Ilmailumuseossa

2010-05-23T15:20:00.002+03:00

Aina silloin tällöin on mukava piipahtaa jossain museossa, jonne on mahdollista mennä pienen lapsen kanssa. Suomen Ilmailumuseo osoittautui tällaiseksi kohteeksi, ja varmuuden vuoksi menimme sinne vielä silloin, kun museossa oli oikein lasten päivä.

Hakki on yleensä aika peloton, mutta lentokoneiden keskellä hänelläkin tuli jo pupu pöksyyn. Lentokoneen ohjaamoon tutustumistakin piti harkita jonkin aikaa, uskaltaako vai eikö, ja aika usein näistä jännittävimmistä paikoista tultiin alahuuli väpättäen nopeasti pois.

Kuumailmapallon koria ja lentävä matto -simulaattoria käytiin silti testaamassa, ja samoin poikettiin oikeassa helikopterissa sekä tuollaisessa kolikolla toimivassa, joka on alakuvassa. Siitäkin haluttiin pois ennen kuin euron heilutus ehti päättyäkään.. Mutta ihan kiinnostava kohde, joskin epäilen Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isän nauttineen paikasta Hakkia enemmän!

Kirjallinen yöpöytä: Miika Nousiainen, Vadelmavenepakolainen
Työkaverini, jonka kanssa käymme samalla työpaikkamme tarjoamalla ruotsin kurssilla, suositteli minulle tätä kirjaa, kun kerroin, että ruotsin opiskelu on oikeastaan ihan mukavaa. Hän piti mitä ilmeisimmin tilannetta jo niin huolestuttavana.. Kirja kertoo nimittäin Mikosta, joka on omien sanojensa mukaan kansallisuustransvestiitti, eli hän on syntynyt väärään kansalaisuuteen. Mikko haluaisi olla ruotsalainen, ja Suomessa hän kokee tästä syystä kuuluvansa todelliseen vähemmistöön. Mikko kuuntelee ruotsalaista musiikkia, syö ruotsalaisia elintarvikkeita ja ihailee ruotsalaista sosiaalidemokratiaa. TV-meteorologi Petri Takalaa hän vihaa sydämensä pohjasta, koska isokokoinen mies säätä ennustaessaan seisoo Ruotsin edessä..! Kirja on aluksi tosi hauska, mutta sävy muuttuu. Ruotsalaisuus on Mikolle pakkomielle, joka pahenee, ja ruotsalaistumisen tiellä ei keinoja kaihdeta. Pidin kyllä kirjasta, tämä jää mieleen!

Agentin raportti

2010-05-20T09:45:00.005+03:00

Oli todella mukavaa, että Hakin Tampereella asuva isosisko halusi suorittaa kolmipäiväisen työelämään tutustumisjaksonsa juuri Hakin ryhmäperhepäiväkodissa. Tämä kertoo siskon ja hänen veljensä ilahduttavan hyvästä suhteesta, mutta Hänen Aurinkoisen Korkeutensa äiti riemastui myös vähemmän jalosta asiasta eli siitä, että nyt ryhmikseen lähti "sisäinen vakooja". Minä en voi kyllä valittaa, ettenkö yleensäkin saisi hyvin tietoa siitä, miten Hakin päivät hoidossa sujuvat. Hoitajat kertovat kyllä, ja sitä saa kuulla sekä hyvää että huonoa. Mutta ei sitä nyt viitsi yksityiskohtaisesti tivata heiltä joka yksityiskohtaa, kun taas Hakin siskon kanssa saattoi hoitopäivistä keskustella vähen laajemminkin..!

Hakin sisko oli tyytyväinen TET-jaksoonsa ryhmiksessä. Hakki luonnollisesti pyrki omimaan siskoaan, mutta vähemmän kuin pelkäsimme. Siskosta tykkäsivät muutkin hoitolapset, ja Hakin oli tämä nieltävä.

Agentilta sain kuulla, että Hakki on yleensä niitä viimeisiä ruokapöydässä ja syö rauhallisesti, siististi ja omatoimisesti, kun taas kotona tilanne on toisenlainen. Täällä esiintyy pelleilyä ja sikailua, ja aika usein katson parhaaksi syöttää... Hoidossa Hakki on reipas, iso poika, kun taas kotona hänestä tulee välillä vauvamainen ja avuton. Hakille tulee välillä riitaa toisten hoitolasten kanssa, ja hän on töninyt ja läpsinyt, ja agentti jopa todisti tilannetta, että Hakki löi toista hiekkasihvilällä päähän. No, näitä asioita käsitellään kyllä kotonakin! Agentti kuvaili minulle mukavasti päivien kulkua, ja se tuntui hyvältä, sillä paljon on muuttunut siitä, kun syksyllä hoidon alkaessa harjoittelin Hakin kanssa parin viikon ajan. Silloin hän nukkui päikkäritkin pinnasängyssä eri paikassa kuin muut, nyt hän nukkuu sängyn vetolaatikossa samassa huoneessa isompien hoitolasten kanssa.

Agentin kannalta on kuitenkin onnellista, että TET-jakso ei sijoittunut tälle viikolle. Tällä viikolla Hakki on ollut nurkassa ja purrut toista hoitolasta. Nurkkaan hän joutui riekkumisesta päiväunille mentäessä, ja kaksi kertaa hän oli yhtenä päivänä purrut toista hoitolasta, jonka kanssa yleensä leikkii paljon. Onneksi puremisesta ei jäänyt mitään jälkiä. Kotona Hakki on joskus purrut suutuspäissään lelujaan, esim. mopoa, mutta nyt ilmennyt käytös oli uutta ja hyvin huolestuttavaa. Täytyy vain toivoa, että pureminen saadaan nopeasti kitkettyä pois!

Agentin raportin perusteella olen erittäin tyytyväinen Hakin hoitopaikkaan, niin kuin olen ollut tähänkin asti. Ensi syksynä pikkusiskon synnyttyä Hakki jatkaa hoidossa kolmena päivänä viikossa, ja tämäkin vaikuttaa kaiken kuulemani valossa hyvältä ratkaisulta.

Kirjallinen yöpöytä: Alexandra Marinina, Kuoleman käsikirjoitus
Dekkareittein ystävänä olen pitänyt myös Venäjän dekkarikuningattaren teoksista, joissa päähenkilö on Venäjän miliisissä työskentelevä älykäs etsivä Anastasia Kamenskaja. Kirjat ovat aivan oman tyylisiään, ja nyt lukemani käsitteli suurelta osin järjestäytynyttä rikollisuutta. Ratkaistavan rikoksen juoni oli melkoisen satumainen, ja roistoistakin tuli näin jonkinmoisia kuoleman taitelijoita. Venäläisestä yhteiskunnasta välittyy hyvin raadollinen kuva, mikä tuntuu vähän pelottavaltakin. En edelleenkään suunnittele matkaa Venäjälle...

Paa

2010-05-08T10:21:00.006+03:00

Tenavien Eppu kuljettaa mukanaan rättiä. Meillä Hakilla vastaavassa asemassa on "paa". Paa on äidin yöpaita, josta on tullut Hakin turvariepu elämän tyrskyissä. Se on mukana hoidossa, pitemmillä automatkoilla ja muuallakin tarpeen mukaan. Se ei kuitenkaan ole mukana ulkoillessa, kauppareissuilla eikä muillakaan pienemmillä retkillä.

Hoidossa paan käyttö on pyritty rajoittamaan päiväuniaikaan. Kun Hakki haetaan, on pulkassa tai nyt taas rattaissa oma kassi tiukasti Hakin käsissä ja hän nuuhkii samalla paata. Hakki tosiaan nuuhkii sitä, pitkin syvin "sniif sniif" -nuuhkauksin. Jos paa on kadoksissa, se täytyy löytää. Hakin elämän huoliin sisältyy mm. se, että Neiti Koira meillä ollessaan voisi syödä paan. Olen selittänyt, että Neiti Koira ei todellakaan halua syödä paata (vaikka ahne onkin).

Paa ei aina ole sama paita, vaan välillä hyväksytään "varapaa". Tämä mahdollistaa paan pesemisen, mikä on luonnollisesti välillä tarpeen. Kotona olen pyrkinyt siihen, että paa ei olisi mukana ruokapöydässä, mutta toisinaan on tullut annettua periksi... Telkkaria katsellessa ja nukkumaan mennessä paa on yleensä aina mukana, mutta toisinaan se voi olla tarpeen myös palapeliä rakentaessa tai mopoillessa. Saa nähdä, milloin paa jää tarpeettomaksi. Sen saa Hakki itse päättää.

Lopuksi vielä valokuva Hakin vappupallosta, joka on ollutkin tosi mieleinen. Vappuaattona kävimme muuten oikein onnistuneella vierailulla ystävättäreni perheen pienimuotoisissa vappujuhlissa. Hakki leikki ilmapalloilla ja ystävättäreni poikien vanhoilla leluilla, ja käyttäytyi ihan mukavasti lukuunottamatta sitä, että rohmusi lähes kymmenen Prinsessa-keksiä... Ne kun on niin herkkua. Lähdimme kotiin kreivin aikaan, toisin sanoen ennen väsähtämistä edeltävää iltakiukkua. Jäi niin hyvä mieli tästä vappuvierailusta! Kiitokset emännälle perheineen!

Kirjallinen yöpöytä: Emily Giffin, Rakkaus lainassa
Hyvä rakkausromaani tekee terää silloin tällöin. Ja tämä oli minusta oikeinkin hyvä. Juoni oli kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraava: Parhaan ystävättärensä häävalmisteluissa kaasona toimiva nainen ajautuu viettämään yhteisen yön sulhasen kanssa. Alkoholilla oli osuutta asiaan, mutta tilanne ei selity sillä, ja monenmoisia tunteita on liikkeellä... Kirjan viehätystä oli nyt sekin, että elämä siinä oli niin totaalisen erilaista kuin oma arki - deittailua, juhlia ja romantiikkaa. Eksoottinen lukukokemus siis. Tämän kirjan lukusession aikana tuli taas hieno osoitus kirjaston palvelualttiudesta -huomasin ennen loppuratkaisuja, että kirjasta puuttuu pari viimeistä sivua. Menin kirjastoon palauttamaan kirjan, kerroin tilanteen ja sain ilmaiseksi varata ehjän kirjan! Mutta tosiaan, tämä on oiva lukupläjäys romanttisia ihmissuhdekiemuroita kaipaavalle.

Lapsimessuilla

2010-04-25T01:07:00.004+03:00

Mentiin sitten oikein koko perheellä lauantaiaamuna Lapsimessuille Messukeskukseen: minä, Hakki ja isänsä. Ja todettava on, että tällä kokoonpanolla messut olisi ollut parasta jättää väliin. Ainakin ajankohdan olisi pitänyt olla joku muu kuin ruuhkainen lauantai. Yritimme kyllä mennä aamusta, mutta emme olleet siltikään tarpeeksi aikaisia. Selvää oli, että Hakin päiväunille pääsy siirtyy, mutta se siirtyi nyt todellakin liikaa. Hakin tahtoikä ei ole osoittanut helpottamisen merkkejä, pikemminkin päinvastoin, ja kun siihen lisätään ylenpalttinen riehaantuminen yhdistettynä yliväsymykseen, on lopputulos varsin hilpeä.

Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä menetti hermot Hakkiin, ja minä Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isään. Minä sain vähemmän ystävällistä palautetta kasvatusmetodeistani, mutta en suinkaan jäänyt sanaisessa puolessa vähemmälle, vaan kerroin mahdollisimman ikävään sävyyn Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isälle, mitä olen mieltä olen hänen ajatusmallistaan. Tässä vaiheessa varsinaisen rähinäpotkuraivarin saanut Hakki oli jo köytettynä rattaidensa valjaisiin ja kotimatka alkanut.

No, olihan siellä messuilla aluksi ihan hauskaakin, ainakin Hakilla. Hän tapasi Pupen, Niiskuneidin, Danoninon ja Marion, ja oli heti hyvää pataa kaikkien näiden vierailevien hahmojen kanssa. Hakki muovaili, kokeili leikkiautoja, laski liukumäkeä, soitti kannelta, kävi paloautossa, viuhtoi ilmapallolla, söi Danonino-rahkaa, juoksi ympäriinsä ja karkasi. Noin viiden pitkän minuutin ehdin jo olla paniikissa, kun Muumitaloon mennyttä kaveria ei näkynyt missään, ja omasta mielestäni olin vain hetkeksi kääntänyt katseeni pois. No, takaoven kautta livahtanut Hakki löytyi sitten läheiseltä messuosastolta tietokonetta naputtelemasta, HÄNELLÄ ei ollut mitään hätää. Kotiin ostettiin Myyrä-palapeli ja -magneetti sekä muovailuvahaa ja muotteja.

Onneksi lapsimessut ovat vain kerran vuodessa, ja meidän kohdalla varmaan jopa harvemmin. Ah tätä perhe-elämän onnea.

Pyöräilijä

2010-04-19T21:19:00.005+03:00

Hakille on ostettu oma, uusi pyörä! Viime kesänä hän lainaili naapurin Allun kolmipyöräistä, mutta nyt ajopelinä on kaksitoistatuumaisilla renkailla, apupyörillä, työntötangolla, vilkkuvalla soittokellolla ja ruutulipulla varustettu musta-keltainen Tunturi Sparky. Tämä on nyt sitten "poikien pyörä", mikä on minusta ihan hölmöä - miksi pyörien pitää jo tässä vaiheessa olla sidottuja sukupuoleen! Motiivit lienee kaupalliset.

Lyhytpinnainen Hakki menetti hermonsa ensimmäisellä pyöräilykerralla monta kertaa. Häntä ei olisi millään saanut auttaa työntämällä tangosta, mutta kun polkeminen ei kuitenkaan vielä oikein sujunut, niin karjahdellahan siinä piti. Yön aikana tapahtui jotain. Kun seuraavana päivänä pyörä otettiin esiin, polki Hakki kuin vanha tekijä. Kyllä minä olin ylpeä - poikani osaa jo polkea! Mutta on hyvä huomata, että ohjaamisesta ja jarruttamisesta ei ole ollut vielä mitään puhetta..!

Kirjallinen yöpöytä: Janet Evanovich, Kolmas kovanokka
Palkkionmetsästäjä Stephanie Plumista kertovat dekkarit ovat hauskaa luettavaa, ainakin kaikki kolme lukemaani. Sarjaa on englanniksi jo viidentoista kirjan verran. Ehkä huumori on hetkittäin turhan roisia makuuni, mutta on silti tosi rentouttavaa lukea Stephanien sähläämisistä, möhläämisistä ja niistä hienoista onnenkantamoisista, jotka saavat uskomaan, että muutkin kuin supersankarit voivat onnistua. Teiniaikoina Merri Vikin Lotta-kirjoissa oli jotain samaa. Seuraan sarjaa kyllä edelleen, jos vain suomennoksia tulee lisää. Tämän kirjan aihepiiri liittyi suurelta osin huumekauppaan.

Vatsatauti tekee vihaiseksi

2010-04-15T09:24:00.002+03:00

Meillä podetaan vatsatautia. Minä olin ensimmäinen potilas, ja nyt on vuorossa Hakki. Onneksi omalla kohdalla pahin tilanne meni ohi ennen Hakin sairastumista, sillä Hakki ei ole ollut mikään päivänsäde sairastaessaan (jos nyt ei aina muutenkaan..). Lähes joka asiasta on väännettävä kättä, esimerkiksi siitä, kuka osaa laittaa jääkaapin oven kiinni, ja se pienikokoinen henkilö, joka ilmoittaa asian hallitsevansa, kuitenkin arpoo aukinaisen oven kanssa minuuttitolkulla ennen kuin suostuu oven sulkemaan. Hakin ärsyyntymiskynnys on luonnollisesti poikkeuksellisen matalalla. Jos sukka on pahasti tai aurinko paistaa silmiin, menee samantien hermo. Itselläkin meinaa jo välillä vähän keittää.

Pyykkiä ja muuta siivoamista riittää. On uskomatonta, miten paljon oksu lentäessään ehtii sotkea. Eilen illalla käytiin hakemassa Neiti Koira pitkästä aikaa kotiin, ja autossa koko päivän lähes kuntoutuneelta vaikuttanut Hakki alkoi oksentaa. Siinä meni vaatteiden ohella auton matto ja turvaistuin putsattavaksi. Ja kyllähän se edessä oleva maitokakkavaihe palautui mieleen, kun päivällä Hakin vaipan lahkeesta valui tuotos matolle. Tämä on monipuolinen vatsatauti!

Mutta täällä me kotosalla yritetään toipua! Omaa toipumistani parhaillaan pyörivä Teletappi-video ei kyllä edistä, mutta onneksi Hakki tykkää. Kyllä se taas tästä...

Pääsiäiskuvia

2010-04-06T02:42:00.009+03:00

Pääsiäinen sujui mukavasti. Kävimme lauantaina mummulassa Tampereella, ja toimme sieltä mukanamme Hakin molemmat siskot meille pääsiäisen viettoon. Mummulassa oli kana, joka on lapsenlapsia varten ollut perinteisesti täytetty pääsiäismunilla. Nyt munat oli jo kerätty parempiin suihin, ja Hakkia varten kanassa oli oma yllätyksensä, rasiallinen viinirypäleitä..! Hakille ei ole vielä annettu makeisia, vaikka hän jo muutoin melkoinen herkkusuu onkin.

Mummulassa viihdettä riitti. Kirjoituskoneellakin hieman "kirjoiteltiin", ja puuta hakkaava tikka nauratti myös.
Ulkoilu jäi pääsiäisenä vähemmälle, mutta käytiin me sentään pari kertaa puistossa. Vesilätäköt ovat valtava magneetti, ja kun tulin antaneeksi Hakin loiskia perusteellisesti alla kuvatussa lätäkössä, oli lopputuloksena sisähousuihin saakka märkä kaveri. Hakki käveli lähes koko matkan puistosta kotiin, vaikka matkaa oli kuitenkin jonkun verran - oli niin hauskaa saapastella lätäköstä toiseen..!
Toinen puistoreissuistamme kohdistui sellaiseen puistoon, jossa ei oltu aiemmin käytykään. Tämä oli tosi iso puisto, ja siellä oli paljon sellaisia leikkivälineitä, jotka olivat Hakille aivan uusia tuttavuuksia.
Muistan kun joskus pikkuruisen Hakin kanssa puistoreissulla surin sitä, kun isommat lapset hyvin kärkkäästi tälle sanoivat, että "Et tuu tänne". Ette ikinä arvaa, kenen suusta sain nyt kuulla samansuuntaista komentoa. Hakki haluaisi omia leikkivälineet, niin kuin kaiken muunkin mahdollisen nykyään!

Oli kyllä ihan mukava pääsiäinen, vaikka mitään erityistä ei tullut tehtyäkään. Neljän päivän breikki töistäkin tuli ihan hyvään saumaan.

Kirjallinen yöpöytä

Alexander McCall Smith, Botswanan iloiset rouvat
Mieluiten arkisiin ongelmiin keskittyvässä Naisten Etsivätoimisto Nr 1:ssä askarruttaa tällä kertaa kurpitsan arvoitus, kadonnut pankkiiri ja korjaamon apupojan naisasiat. Toimiston molempien naisten elämässä tapahtuu myös merkittäviä käänteitä. Olen lukenut tätä kirjasarjaa kirjojen ilmestymisjärjestyksessä, ja mielestäni tämä oli tähän mennessä paras. Ehkä siihen vaikuttaa sekin, että sitä on itsekin oppinut näiden kirjojen tyylin ja saa siitä nyt enemmän irti, mutta siitä huolimatta tässä kirjassa oli poikkeuksellisen lämmin tunnelma ja henkilöiden inhimillisyys ja elämänviisaus antoi toivoa siitä, että maailmassa on vielä hyviä ihmisiä, joilla on elämässään jonkinmoisia Arvoja. Toisinaan esimerkiksi juna-asemalla katsellessa ja haistellessa viikonlopun jälkeen ympärillä vallitsevaa sotkemisen, hajottamisen ja alkoholintäyteisen vapaa-ajan seurausta tulee kyllä itselle uskon puute.

Maeve Binchy, Hopeahäät
Tämä oli aivan ihana kirja, ja luin tämän melkoisen nopeasti. Kirja on ikäänkuin novellikokoelma hopeahääpäiväänsä viettävän parin lapsien ja muiden heidän elämäänsä olennaisesti liittyvien ihmisten elämästä juhlia edeltävänä aikana, ja viimeinen novelli kokoaa ihmiset yhteen hopeahääpäiväjuhlassa. Mielenkiintoisia henkilöitä ja tärkeitä elämän valintoja - kirja oli kuin hyvä ja syvällinen keskustelu ystävättären kanssa.

Pääsiäismuna

2010-04-02T14:26:00.004+03:00

Minä olen pääsiäismuna. Pyöreä ja vähän kömpelö, ja sisälläni on yllätys. Nykyään tämän sortin yllätystä voi vähän kurkkia etukäteen, ja kuvassa on noin 3 cm pitkä jalkaterä, jolla Hakin pikkusisarus potkii mahaani. Uteliaana ihmisenä halusin myös tietää, onko tulossa tyttö vai poika, ja jos tulokas ei ole onnistunut sumuttamaan kätilöä täydellisesti, niin Hakki saa pienen siskon. Tiedon saatuani kävin heti hankkimassa tyttärelleni hauskan punasävyisen potkupuvun..!

Meillä oli tehty jo jonkinmoinen periaatepäätös, että tähän perheeseen ei tule enempää lapsia. Että Hakki jää ainoakseni, ja isänsä rajaa lapsiluvun neljään. Toisin siis kävi. Tämä on ilman muuta enemmän tunteen kuin järjen päätös, mutta kaikesta huolimatta nyt 41-vuotiaana odottajana olen valtavan onnellinen siitä, että saan vielä toisen lapsen. Elämän kulkua ei voi ennustaa ja kaikenlaista voi tapahtua, mutta minä teen parhaani sekä Hakin että hänen siskonsa eteen. Sen voin kaikesta sydämestäni luvata.

Nyt on siis luvassa jonkin aikaa myös odotuskuulumisia. Tulokasta kutsutaan "Syysomenaksi". Olen voinut hyvin, toistaiseksi ei ole ollut pahoinvointia suurempia hankaluuksia. Elokuussa Hänen Aurinkoisesta Korkeudestaan tulee isoveli. Vielä asiasta ei ole hänelle puhuttu, mutta valmistelu on aloitettava kesän mittaan. Projekti "Isoveljeksi" on siis myös suunnitteilla!

Mutta nyt pääsiäismuna toivottaa kaikille oikein iloista pääsiäistä!

Uusinta

2010-03-25T19:04:00.005+02:00

Kuva-arvoitus:
- Missä kuvan hupparimies on käynyt aiemmin samana päivänä?
- Vastaus: No, Kiasmassa tottakai!

Reilu vuosi sitten kävimme Hakin kanssa Kiasman taaperotyöpajassa ensimmäisen kerran. Seuranamme olivat Lenni ja hänen äitinsä, ja käynti oli todella onnistunut. Hakki maalasi innolla, ja jaksoi innostua hienosti eri työpisteistä. Kun nyt uusimme käynnin, oli se toki mukavaa, mutta ei enää samalla lailla. Yksi syy laimeampaan vastaanottoon oli ajankohta. Äitiysloma-aikana käynti onnistui sijoittaa arkipäivään, mutta nyt menimme Kiasmaan lauantaina. Taaperotyöpaja oli ruuhkainen, ja siellä oli kuuma. Samaan käyntiin onnistui kuitenkin yhdistää Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isän ja Hakin siskon tutustuminen nykytaiteeseen - molemmille käynti Kiasmassa oli ensimmäinen. Ja kommenteista päätellen käynti ei jättänyt kylmäksi...

Kuvassa Hakki oli kokeilemassa värikyniä. Sumutinpullokin oli annettu pienille taiteilijoille lisäavuksi. Tällaista työpistettä ei vuosi sitten ollut lainkaan.

Myös värikkäiden kulhojen ja mukien kokoaminen torneiksi oli uusi työpiste. Tämä kiinnosti Hakkia muutaman minuutin.
Koska työpajassa ei tällä kertaa mennyt niin paljon aikaa, liityimme hetkeksi Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isän ja siskon seuraan ja tutustuimme Jussi Kiven paloauto- ja pelastusmateriaalikokoelmaan. Käynti viimeisteltiin kahviossa, jossa Hakki ei enää tarvinnut syöttötuolia vaan istuminen onnistui ihan tavallisellakin tuolilla. Pillimehu ja berliininmunkin kuorrutus maistuivat...

Kirjallinen yöpöytä: Sue Grafton, I niin kuin Ilkimys
Tämän kirjan alkuperäisessä nimessä I viittaa viattomuuteen (Innocent), ja kuvaa kirjan perusasetelmaa paremmin. Kerran syyttömänä vapautettu mies halutaan uudelleen oikeuteen ja vastuuseen teosta, jonka moni uskoo hänen tehneen. Kinsey Millhone joutuu todisteiden keruuseen pikaisella aikataululla, sillä oikeudenkäynti lähestyy ja tehtävää aiemmin hoitanut yksityisetsivä kuolee. Pidän Graftonin aakkosdekkareista, ja tämä oli mielestäni parhaimmistoa - hyvä tempo ja mielenkiintoiset ihmiset!

Herra Koiran muistolle

2010-03-16T02:24:00.006+02:00

s. 6.3.1999
k. 15.3.2010

Herra Koiran elämä päättyi tutulla eläinlääkäriasemalla maanantai-iltana 15.3.2010. Eutanasia oli viimeinen palvelus ystävälle, jonka sydän oli kovin huonossa kunnossa. Laajentunut sydän painoi henkitorvea, eikä lääkkeistä enää ollut mainittavaa apua. Herra Koiran voimat olivat loppu, vaikka tuttu terävä ja valpas katse säilyi loppuun saakka.

Hain herra Koiran tuntemaltani kasvattajalta Hollannista heinäkuussa vuonna 1999. Hänestä kasvoi itsetietoinen ja itsevarma koira, joka oli mukava kumppani kotona ja maastossa. Agilityharrastus lähensi meitä entisestään, ja agilityssä teimme omasta näkökulmastamme hienon uran - pääsimme aina kolmosluokkaan saakka! Kolmosissa oli tavoite tehdä vielä nollatulos, missä onnistuimmekin, mutta vauhti ei oikein riittänyt suurempiin mittelöihin. Herra Koira oli luotettava agilitykoira, joka teki puhdasta rataa, jos ohjaaja vain osasi ohjata.

Hakin syntymä mullisti minun elämäni - ja tätä kautta myös Herra Koiran elämän. Ongelmat alkoivat siinä vaiheessa, kun Hakki alkoi liikkua. Herra Koiralla oli jo vaivoja, huonon sydämen lisäksi syringomylia, ja hän oli kosketusarka. Lapsen arvaamattomuus häiritsi Herra Koiraa, eikä hän ymmärrettävistä syistä oikein koskaan jaksanut Hakkia.

Herra Koira vaihtoi kotia. Aluksi hän vain "lomaili" ystäviemme luona, mutta siirtyi sinne loppujen lopuksi kokonaan. Hän sai taas täysipainoista hemmottelua, ja sai olla se keskipiste, joka hän oli tottunut olemaan. Toki olen tuntenut syyllisyyttä, mutta myös ääretöntä kiitollisuutta ystäviämme kohtaan. Herra Koiran rauhaa vaatinut loppuelämä järjestyi parhaalla mahdollisella tavalla. Pieniä aikoja hän kävi luonamme ja arki sujuikin tällöin ihan kohtuullisesti, mutta Herra Koiran koti oli jo toisaalla. Viimeisen vuorokauden hän vietti kuitenkin kanssamme.

Herra Koiraa suurella lämmöllä muistaen
ja ystäviämme parhaasta mahdollisesta uudesta kodista kiittäen

eläinlääkäriasema ansaitsee myös kiitokset hyvästä hoidosta
ja ymmärtäväisestä elämän loppumatkasta

Meillä oli niin paljon hienoja hetkiä!
Niitä surussa muistellen

- Herra Koiran emäntä läheisineen -

Molemmat kuvat ovat ystäviemme ottamia. Kuva alhaalla on viime viikonlopulta, yläkuva vanhempi.

Uhkailua ja kiristystä

2010-03-11T09:34:00.002+02:00

Nämä klassiset kasvatusmetodit - uhkailu, lahjonta ja kiristys - ovat meillä jo hyvin käytössä. Asiassa ei kyllä liene mitään ylpeilemistä. Yritän kuitenkin olla johdonmukainen ja uhkailla vain sellaisilla "rangaistuksilla", jotka on oikeasti mahdollista toteuttaa. Muuten mainio kasvastusmetodi menettää tehonsa..! Kun olemme uhanneet jättää Hakin yksin kotiin kauppareissun ajaksi, jos hän ei heti tule puettavaksi, olemme mielestäni toimineet väärin. Kaksivuotiasta kun ei oikeasti voi jättää kauppareissun ajaksi kotiin.

Neiti Koira on meillä taas kotona vietettyään pitkän joululoman Vuosaaressa. Neiti Koira on hyvin laiska ulkoilija, ja käytännössä meillä on usein niin, että Neiti Koira saa yhden pitemmän lenkin päivässä, kaksi kertaa hän käy ulkona vain tarpeilla. Yhtenä aamuna MINULLA oli tarkoitus, että käytämme Hakin kanssa ensin Neiti Koiran ulkona ja lähdemme sitten kirjastoon ja kauppaan. Hakki oli eri mieltä. Hän vain leikki dubloilla, kun pyysin häntä puettavaksi. Kerroin, että jos hän ei tule, äiti lähtee Neiti Koiran kanssa yksin ulos. Tämä ajatus ei häirinnyt Hakkia lainkaan. Minä puin, laitoin koiralle valjaat, ja totesin, että nyt äiti lähtee. Hakki tuli ulko-ovelle vilkuttamaan ja veti oven välistämme kiinni.

Oho. Totesin siis jättäneeni kaksivuotiaan yksin kotiin. Kävimme Neiti Koiran kanssa pikaisesti kulmalla, jossa koira kuuliaisesti sekä pissasi että kakkasi, ja palasimme kotiin - olimme poissa noin kolme minuuttia. Hakki tuli ovelle vastaan ja oli hyvin tyytyväisen oloinen, hänellä ei ollut mitään hätää. Myöskään näkyviä vaurioita pojassa tai asunnossa ei ilmennyt. Mutta kirjasto- ja kauppareissun suhteen en enää uhkaillut mitään, ja Hakki tulikin kiltisti puettavaksi. En kuitenkaan kokenut erityisesti onnistuneeni!

Eilen illalla Hakki ei halunnut pukea pyjamahousuja. Sanoin, että jos hän ei suostu pitämään pyjamahousuja, äiti ei lue satua. Hakki ei pukenut housuja, äiti ei lukenut satua. Jotenkin tuli älytön olo - oliko tämä nyt sitten tämän arvoista? Mutta puolustukseni todettakoon, että samana iltana Hakki oli rikkonut yhden Origo-kulhon. Pudotti lattialle. Tahallaan.

Kasvattaminen ei ole helppoa. Eivätkä uhkailu ja kiristystkään takaa onnistunutta lopputulosta. Harjoittelu jatkuu...

Lomaillen

2010-03-07T12:47:00.003+02:00

Olen parhaillaan pienellä lomalla. Keskiviikko oli ensimmäinen lomapäivä, ja palaan töihin ensi keskiviikkona. Hakkikin on lomapäiväni poissa hoidosta lukuunottamatta tiistaita, jonka aion pyhittää täysipainoiselle shoppailulle..! Lomailu alkoi varsin mukavasti, kun ystättäreni Tampereelta saapui meille kylään 9-vuotiaan poikansa kanssa. Heti keskiviikkoiltana uusimme viime syksyisen Huimala-käyntimme, ja mukavaa oli nytkin. Kuten kuvasta näkyy, oli tunnelma näin talvella suorastaan sähköinen...

Vietimme edelleen merkittävän osan ajasta alle 5-vuotiaiden alueella, mutta isojenkin puolelta löytyi Hakille kummasti puuhaa. Hakki ihmetteli curlingia, ja laski hurjasti mäkeä pomppulinnassa. Illan lopuksi Hakki pääsi ison trampoliinin makuun; kaatuili, hyppi ja iloitsi. Kotiinlähtö sattui juuri tähän saumaan, ja jouduin kantamaan protestia huutavan kaverin naulakoille. Ehkäpä Huimalaan palataan vielä!

Seuraavan päivän lomaohjelma oli käynti kylpylässä, Vantaan Flamingo Spassa. Jännitin kylpyläkäyntiä etukäteen, sillä jos kesäistä rannalla lutaamista ei lasketa, oli edellinen uimassa käyntimme vauvauintiajoilta vuoden takaa! Mehän jouduimme pois vauvauinnista Hakin ihoon tulleiden molluskoiden takia, ja niitä molluskoita on edelleen. Neuvolan mielipiteen mukaan ne eivät kuitenkaan estä harrastamista, sillä ne eivät tartu helposti.

Kylpyläreissua varten olin ostanut Hakille tosi hauskan sinisen muumi-uimapuvun. Uimahousutkin kun olivat tällä välin käyneet pieniksi. Flamingon pesutiloissa Hakki sai käydä pissalla lastenkokoisella pöntöllä, ja sen jälkeen oli suihkun ja uimapukuun pukeutumisen aika! Ja sitten altaille...

Hyvin pian kävi ilmi, että jännitin Hakin viihtymistä vedessä ihan turhaan. Flamingossa on tosi hyvä lastenallas, 30 cm lämmintä vettä ja kaksi lasten liukumäkeä, ja Hakki oli myyty! Myös vesisuihkujen alle hän meni seisoksimaan, vaikka kotioloissa hiustenpesu on usein niin järkyttävää, että.... Hakin vauhti vain äityi kylpylässä melkoisen hurjaksi. Välillä hän pyrki liukkaalla lattialla juoksemaan minua karkuun, ja olisi myös halunnut mennä yksin perheliukumäkeen, jota alle 6-vuotiaat eivät saaneet laskea kuin vanhemman kanssa. Porealtailu Hakin kanssa meni siihen, että kaveri hyppi reunalta veteen, piti sentään äidin kädestä kiinni. Kaatumisilta kylpylässä ei vältytty, ja kotona huomasin, että aika liuta naarmuja oli Hakin jalkoihin tullut. Mutta hauskaa oli, ja vesielementti on jälleen otettu haltuun! Flamingoon mennään ilman muuta toistekin. Ja ehkä muuallekin uimaan. Muumipukuinen vesipeto on herännyt henkiin!

Kirjallinen yöpöytä: Sujata Massey, Rei Shimura Hawaijilla
Haikein mielin luin tätä Rei Shimuraa, sillä tämä kirja oli Rei Shimura -sarjan päätösosa. Olen niin nauttinut näistä dekkareista, joissa japanilainen kulttuuri on tullut tutuksi. Tässä kirjassa selviteltiin rikosta Hawaijilla Rei Shimuran sukulaisten luona, ja rakkaudella on kirjassa oma tärkeä osansa... Mukava päätös hienolle sarjalle.

Lunta, lunta...

2010-02-27T13:47:00.003+02:00

On se edelleen erinomaisen hauskaa, että matkoja hoitopaikkaan ja kotiin voi taittaa pulkalla. Näinhän se pitäisi talvella ollakin, mutta eipä vaan enää useimmiten ole. Tänä talvena en minäkään ole potenut ikävää takaisin pohjoiseen, mikä on ollut tavallista vesisade-loska-kura-lika-talvina. Mutta toisaalta, ei se Kainuussakaan enää niin itsestäänselvää ole, että talvi on kunnollinen.

Lumessa on kuitenkin myös varjopuolensa. Kaupunginosamme on tiheään rakennettu, ja lumi ei kertakaikkiaan meinaa enää mahtua mihinkään! Lumivallit nousevat korkeiksi, ja monin kohdin jalkakäytävät ovat muisto vain. Aavistuksenomaisesti pelottavalta tuntuu vetää pulkkaa ajotiellä, kun muutakaan mahdollisuutta ei ole - jalkakäytävä on polannnevuorien peitossa. Talvikunnossapito ulottuu vain osaan jalkakäytävistä.

Hakki pitää talvesta. Ja punaposkinen talvipoika on suuri ilo äidilleen!

Kirjallinen yöpöytä: Jennifer Weiner, Rikoksia ja hiekkakakkuja
Jos tätä kirjaa ei lue, ei jää oikeastaan mistään paitsi. Edes hömppänä tämä ei ole erityisen suositeltava. Mutta luin kuitenkin kirjan kokonaan, sen verran juoni toimi. Hakkia odottaessani luin samalta kirjailijalta kirjan "Pieniä maanjäristyksiä", joka kertoo kolmesta odottajasta, jotka tutustuvat toisiinsa mammajoogassa. Tuosta kirjasta pidin, mutta tämä ei nyt sitten tosiaan ollut mitenkään erityinen. Kolmen lapsen turhautunut kotiäiti ratkaisee rikoksen. Siinä se.

Mäkeen!

2010-02-16T07:27:00.003+02:00

Tänään on laskiaistiistai. On mukava tietää, että vaikka itse onkin töissä, niin Hakki pääsee mäkeen ryhmiksensä kanssa. He lähtevät sinne yhdeksältä aamupalan jälkeen. Viikonloppunakin kävimme laskemassa mäkeä. Hakki on polleaa poikaa rattikelkkansa kanssa, ja on jo saanut laskea sillä ihan yksin. Hän osaa hienosti olla kyydissä, mutta jos mäessä on paljon muita, yksinlaskemista ei voi sallia - ohjaustaidot uupuvat vielä täysin..! Hakissa myös asuu pikkuinen kiusanhenki: jos äiti pyrkii kelkan kyytiin ja Hakki ehtiikin polkaista Stigan tätä ennen laskuun, kuuluu mäestä itsetyytyväinen naurunräkätys. Äiti saa juosta perässä.

Mäenlasku on nyt niin kova juttu, että sitä pyritään harrastamaan sisälläkin. Meillä toimittaa sohvapöydän virkaa 1800-luvun matka-arkku, ja Hakki on yrittänyt laskea sen päältä kirjalla tai sitten muovikauhalla. Mitä ilmeisimmin kauha vähän muistuttaa liukureita! Pahin idea tuli sunnuntaina, kun Hänen Aurinkoisen Korkeutensa vanhemmat olivat asettautuneet katsomaan televisiosta Kuorosotaa, ja tarkkaavaisuus Hakin suuntaan hetkeksi herpaantui. Yhtäkkiä Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä havahtui ja säntäsi sohvalta portaille. Siellähän Hakki oli portailla taaperokärryn kanssa, ja tarkoitus oli tietenkin laskea kärryllä portaita alas! Onneksi selvittiin pelkällä säikähdyksellä tästäkin.

Meidän iltarutiineihin on myös tullut uusi juttu: iltasadut! Tätä olen odottanut pitkään, ja nyt vihdoin ja viimein Hakki jaksaa ja haluaa kuunnella ennen nukkumaanmenoa satuja. Aikaisemmin vain katselimme kirjoja yhdessä. Mutta kaikessa on varjopuolensa, ja tässä se on toisto.. Hakki haluaa kuunnella mieluiten samoja satuja illasta toiseen, ja nyt ehdoton suosikki on Pupen iltasadut. Yhdessä sadussa Puppekin muuten laskee kelkalla mäkeä.

Iloista laskiaista!

Kirjallinen yöpöytä: Leif GW Persson, Ken lohikäärmeen surmaa
Työkaverini toi minulle lainaan tämän ruotsalaisen kriminologian professorin ja Ruotsin johtavan rikosasiantuntijan viidennen suomennetun dekkarin. Minulle kirjailija oli uusi tuttavuus, ja mielenkiintoinen sellainen. Tästä kirjasta puuttuvat ne aidot sankaripoliisit - he ovat sitä lähinnä omissa fantasioissaan. Rikos selviää kuitenkin, ja varsin periaatteeton poliisimies saa kunniaa, jota hän ei suurimmaksi osaksi edes ansaitse. Kirja on ehkä realistinen kuvaus (ruotsalaisen?) poliisilaitoksen tilasta, ja siinä mielessä vähän pelottavakin. Poliisiin ei voikaan aina luottaa! Tämän kirjan jälkeen ei muuten salamimakkara vähään aikaan maistu.

Pieniä hankintoja

2010-02-02T19:23:00.003+02:00

Olemme vähitellen alkaneet kalustaa Hakin omaa huonetta. Sinne on hankittu vaatekaappi, johon saatiin mukavasti siirrettyä vaatteet hoitopöydän pursuileivista laatikoista. Ja mahtuu sinne sitten vielä muutakin..!

Lisäksi Hakilla on oma pieni pöytä ja tuoli. Ja verraten vähällä käytöllä oleva jatkettava sänky.. Suurin osa leluista on vielä olohuoneessa, mutta jotain on jo omassa huoneessakin. Valitettavasti myös pyykin kuivaus on toistaiseksi sijoitettu Hakin pieneen huoneeseen.

Huonekaluhankintojen takana: Huuto.net..!

Tyranni

2010-01-25T07:12:00.002+02:00

- Äiti POIS!
- Isä POIS!
- Ei, ei, ei!
-Byääääääääh!
- Sattuu.

Hakki on ollut sairaana. Hänet haettiin torstaina hoidosta kotiin kuumeen takia normaalia aikaisemmin, ja perjantaina hän sairasti kotona isänsä seurassa. Lauantai oli jo kuumeeton päivä. Sairasta lasta mielellään vähän hemmottelee, ja näin teimme Hakinkin kanssa. Mutta hyvin pian Hakista tuli melkoinen tyranni. Muutenkin viime ajat ovat olleet kiukun täyttämiä, ja nyt tämän sairauden aikana tilanne oli välillä suorastaan mahdoton.

Selvää on, että pukeminen, riisuminen ja vaipanvaihto oli aina hulabaloon aihe. Valikointi isän ja äidin välillä puhkesi taas sekin kukkaan. Itkua väännettiin milloin mistäkin syystä, ja kun saatiin toruja kiellettyjen asioiden tekemisestä, päädyttiin kohta valittamaan kipuja. Hemmottelun seurauksena ruokavalio olisi haluttu muuttaa täysin pillimehu-muumikeksi -linjalle, ja kaikki muu ruokailu oli pelleilyä sekin. Toki Hakki oli kipeä, mutta lähinnä tämä kaikki mesominen johtui tylsistymisestä, sillä hän ei toden totta ollut niiiin sairas! En yleensä isommin huuda Hakille, mutta nyt se tapahtui useammankin kerran. Hermostuin mm. voileivän paiskaamisesta lattialle, ja "hauskasta" leikistä valuttaa suusta sylkeä lattialle. Myöskin Hakin patsastelu tv:n edessä yrittäessäni sitä itse katsoa kiristi pinnaa.

Jotain tässä viikonlopussa "päivänsäteen" kanssa tuli taas opittuakin. Hakin pitää antaa olla välillä ihan rauhassa. Muutamat kiukut laukesivat ihan sillä, että Hakki meni itsekseen toiseen huoneeseen, ja tuli sitten sieltä ihan uutena poikana pois. Hakki on näköjään niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat yksinoloa. Kunnioitettakoon sitä.

Kirjallinen yöpöytä: Mary Higgins Clark, Kotikadullasi
Tämä on kumma juttu - minä pidän Mary Higgins Clarkin dekkareista, mutta minun on vaikea muistaa, mitkä niistä olen lukenut. Nyt tuli sitten luettua Kotikadullasi toiseen kertaan. Ihan niin hyvä tämä ei ollut, että kertaaminen olisi ollut välttämätöntä, mutta ihan mukava lukukokemus edelleen. Vaikka toki minä ennen loppuratkaisuja jo muistin, kuka on murhaaja... Kirjassa selvitellään samaan aikaan tuoreita ja yli sata vuotta vanhoja murhia.

Oma mäki

2010-01-18T18:27:00.003+02:00

Hakilla on oma mäki. Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä rakensi takapihallemme Hakille oman mäen, ja jäädytti sitä kastelukannulla. Lunta on niin paljon, että mäkikin syntyi mukavasti. Tämä mäki on tosi mieleinen, joskin siinä on jo tapahtunut pieni haaverikin. Hakki on häikäistynyt isompien poikien tavasta laskea mäkeä seisaaltaan pulkalla, ja yritti kerran ehdottaa sitä itsekin, kun oltiin rattikelkalla lähimäessä. Oli tosi hauskan näköistä, kun pikku kaveri seisoi rattikelkkanssa päällä kädet levällään ja odotti, että nyt tästä lähdetään vielä liikkeelle.. Oli pakko esittää asiaan eriävä mielipide. Mutta tästä omasta mäestä hän sitten ehti kokeilla seisallaan laskemista, mikä johti kaatumiseen ja punaiseen, rupiseen nenään. Nyt mäkeä on laskettu hienosti istuallaan, ja haalari luistaa hyvin!

Talvi on nyt muutenkin parhaimmillaan. Hoitoonkin mentiin eilen pulkalla! Upeaa, että täällä etelässäkin on kerrankin kunnon talvi! Aurinko vain paistaa valitettavan vähän.

Kirjallinen yöpöytä: Sue Grafton, H niin kuin henkirikos
Tässä dekkarissa yksityisetsivä Kinsey Millhone joutuu toimimaan peiteroolissa tutkiessaan vakuutuspetoksia ja väkivaltainen jengimaailma köyhällä alueella tulee liiankin tutuksi. Ystävyys parin kovapintaisen vahtikoiran kanssa yllättää Kinseyn itsensäkin. Vauhdikas kirja, muttei ehkä niin hauska kuin monet muut Graftonin dekkarit. Jengiympäristö ON vähän ahdistava.

Öykkäri

2010-01-10T18:57:00.005+02:00

Todettakoon heti, että kuvakollaasi ei liity mitenkään postauksen teemaan. Kuvat on otettu käynniltämme Keravan taidemuseoon, jossa oli tuolloin metka taidenäyttely, ilmalla täytettyjä taideteoksia. Näyttelyssä oli kolme suurta "pompppulinnaa", joihin sai mennä kiipeilemään, mutta koska ne kuitenkin olivat taideteoksia, eivät pomppulinnoja, niin lapsen turvallisuuteen tuli kyllä kiinnittää erityistä huomiota. Mutta kyllä Hakki nautti taiteesta ja säilyi kolhuitta..!

Mutta tosiaan, itse aiheeseen.. Hakista on tullut öykkäri. Toivon mukaan tämäkin on vain joku "vaihe", sillä äidin pikku palleron käytöksessä on nyt runsain mitoin toivomisen varaa. Raivokohtauksia tulee toistuvasti, ja niiden estämisessä on melkoinen luoviminen. Onpa Hakki joskus jopa herännyt yöllä valtavan kiukun kourissa ja aloittanut melskaamisen. Aina ei keksi mitään, mikä estäisi suuttumisen, ja sitten vain odotellaan. Että se menee ohi. Ja aika tuntuu melkoisen pitkältä..!

Hankala ilmiö on myös vaihteleva suosio. Äidin kanssa vietetyn joululomaviikon jälkeen oli isä Hakille kovaa valuuttaa. Vain isä kelpasi useimpiin hoitotehtäviin. Mikäs siinä sinänsä, kun sai katsella sivusta vaipanvaihtoa ja syöttämistä / ruokailussa avustamista, joista tuo jälkimmäinen ei ole koskaan lukeutunut suosikkihommiini, mutta kyllähän Hakin valikointi äityi älyttömäksi pompotteluksi. Se tuli sallittua, koska jos tehtävää yritti hoitaa se vanhemmista, jota Hakki ei ollut armollisesti valinnut, seurauksena oli raivokohtaus tai vähintäänkin rimpuilu ja huuto, jolla koko touhu muutettiin yhden miehen sirkukseksi. Kerran poistin hänet ruokapöydästä, kun yritin vastoin Hakin määräyksiä kiinnittää hänelle ruokalappua, mutta tämäkään rangaistus ei toiminut toivotulla tavalla. Pompottelu kotona on nyt rauhoittumaan päin, mutta valitettavasti sitä harrastetaan myös ryhmiksessä.

Kun menin Hakkia hoidosta, mulkoili tämä synkästi alta kulmain hoitajaa, joka tuli kertomaan päivän kuulumiset. Ja sainkin kuulla, että tämä hoitaja ei ole nyt lainkaan suosiossa. Kun yksi aamu vein Hakin poikkeuksellisesti hoitoon (minä yleensä haen), alkoi riekkuminen heti, kun hän huomasi, että aamuvuorossa ei olekaan suosikkihoitaja vaan TÄMÄ TOINEN. Toki Hakki oli jo valmiiksi kiukkuinen, kun isä ei vienytkään häntä ryhmikseen, vaan lähti töihin ilman häntä, ja toinen taistelu oli käyty aiheesta, kuinka hoitoon mennään. Rattaiden esiin ottaminen aiheutti huudon, koska Hakki oli jo kertonut, että "Mää ajaa". Heti pihalla Hakki olikin kävelemässä autolle, jonka kuskiksi hän oli ryhtymässä. Eli rattaissa istui sitten karjuva ja jo pitkin pituuttaan pihalla öykkäröinyt kaveri.

En tiedä, kuinka tiukasti tähän suosimiseen pitäisi puuttua. Joka asiasta ei ehdi / jaksa taistella viimeiseen saakka, vaan on helpompi antaa periksi. On tuntunut todella ikävältä vaihtaa vaippa tai pestä hampaat väkisin, pidellen samalla kiinni rimpuilevaa, yllättävän vahvaa 2-vuotiasta. Aina nämä tilanteet eivät toki johdu suosimisesta. Epäilen, että hoitopaikassa suosimisen annetaan mennä jonkin verran läpi, mutta ei tietenkään täysin. Jotenkin tämä on kauhean noloa. Tuo epäsuosiossa oleminen kun tekee välillä ikävän olon, vaikka sen järjellä tietääkin, että tämä on nyt vain tätä. Epäilen, että tämä epäsuosiossa oleva hoitaja on se tiukempi kahdesta, mutta se ei riitä perusteeksi Hakin käytökselle. Onneksi hoitajien kanssa voi hyvin puhua näistä ikävistäkin aiheista.

Kirjallinen yöpöytä

Cecelia Ahern, Sateenkaaren tuolla puolen
Tämä kirja koostuu sähköpostiviesteistä, "mese"-keskusteluista, chatti-palstoista ja perinteisistä kirjeistä. Paksun kirjan verran viestejä, joista useimmissa tapauksissa ei jää pysyvää muistoa. Olisin kyllä kaivannut perinteistä kerrontaa rinnalle. Kirjassa päähenkilö joutuu yhä uudestaan ja uudestaan luopumaan haaveistaan elämän kolhiessa ja toisten ihmisten hyvinvoinnin vaatiessa hänen panostaan. Välillä tämä tuntui jo suoraan sanoen pitkäveteiseltä. Mutta tietty mielenkiinto säilyi kyllä, ja kirja oli aika hauskakin. Kirjan loppu palkitsi kyllä sitten lukijansa, eikä siitä selvitty ilman niiskutusta...

Mikko Karppi, Unkarilainen taulu
Todettakoon nyt, että tämä dekkari jäi kesken, vaikka kahlasin sitä noin 170. sivulle saakka. Saman kirjailijan esikoisteos oli fantasiatyylinen, erikoinen ja hyvä, mutta tässä kirjassa kaikki yliluonnollisuus tuntui jotenkin päälleliimatulta eikä henkilöt jaksaneet tarpeeksi kiinnostaa. Kerrontakaan ei mielestäni sujunut. Juoni oli jotenkin sekava, ja kun lukeminen oli omalta puoleta hajanaista, ei tässä meinannut edes pysyä kärryillä. Kurkkasin jopa loppuun, ja ehkä siellä olisi ollut jotain mielenkiintoista tulossa, mutta olkoon. En yritä tätä enää.

Lentäviä muumeja ja herkkuhetkiä

2010-01-06T13:30:00.004+02:00

Vuosi on vaihtunut, ja joululoma Kajaanissa on takanapäin. Minulla vaihtui vuoden vaihteessa myös työpaikka, joskaan ei työ, joten jonkinmoista uusien rutiinien opettelua tapahtuu silläkin suunnalla. Mutta kiva on näin loppiaisena vielä muistella joululomaa, joka oli oikein onnistunut. Lukuunottamatta valokuvia... Uuden kameran käyttäminen ei olekaan äkkiseltään niin helppoa! Mutta harjoittelu jatkuu.

Kajaanissa täytyi heti aluksi varmistaa Hakin herkullinen joulu leipomalla pipareita. Ostin tapausta varten myös yhden uuden muotin, kamelin! Pipareista tuli niin hyviä, että "pipaa" pyydettiin monta kertaa päivässä. Hakki ei muuten vielä yleensäkään sano kolmitavuisia tai pitempiä sanoja, vaan lyhentää ne.

Viikon aikana ehdin myös tavata molemmat Kajaanissa asuvat ystävättäreni. Ja lapsiseuraa löytyi molemmista kyläpaikoista..! Vajaan 4-vuotiaan tytön kanssa leikki käytti melkoisen hyvin, ja yhteinen touhu löytyi muumipeikkojen heittelemisestä ilmaan. Leikin haittapuolet näyttäytyivät hyvin nopeasti, ja heittely pyydettiin lopettamaan. Isompi lapsi oli kiltti ja uskoi, mutta Hakin toimesta muumipeikko lensi edelleen päin joulukuusta. Onneksi Hakki saatiin tämän jälkeen vakuutettua siitä, että muumin työntäminen rattaissa on myös varsin hauskaa!

Toisella ystävättärelläni on 6-vuotias tytär, jonka lelut olivat Hakille melkoinen aarreaitta. Kuusivuotiaan ja kaksivuotiaan on vähän vaikea löytää yhteistä tekemistä, mutta kummallekin toisen läsnäolo oli jo sinänsä melkoista viihdettä rauhallisina joulunpyhinä. Joskin luulen, että Hakin kotiinlähtö oli kohokohta - lelut saivat jäädä lopultakin rauhaan!

Koko joulun seudun sää oli varsin talvinen, ja pakkanen piti ulkoilun vähissä. Kerran lähdimme hetkeksi haukkaamaan raitista ilmaa kaupan parkkipaikalle - kärrykatoksessa oltiin myös tuulen suojassa, ja kiipeily ja piilosilla olo onnistui hyvin. Mummukin oli mukana. Puistossakin poikettiin yhtenä päivänä, jouluaaton ulkoilu oli kynttilöiden vienti hautuumaalle.

Lennot Kajaaniin ja takaisin kotiin sujuivat hyvin, ja ilman isompia myöhästelyjä. Laukkujen kanssa oli kuitenkin viivettä! Onneksi tulivat sentään aina samalla koneella. Nyt Hakilla oli ensimmäistä kertaa oma paikka koneessa, ja hän sai myös oman sämpylän. Se maistui! Kiukuttelukin pysyi kohtuudessa, vaikka yhdessä vaiheessa Hakki makasi vielä ärjymässä jalkatilassa, kun olisi pitänyt istua jo vöissä. Mutta siitäkin selvittiin. Hakin kanssa reissaamiseen kannattaa kyllä varustautua pitkällä pinnalla - silloin voi yllättyä iloisesti! Kaikki nimittäin sujui paremmin kuin pelkäsin...

Kirjallinen yöpöytä: Anne B. Radge, Berliininpoppelit
Varsinaiseksi menestykseksi nousseen ja paljon kehutun norjalaisen sukutarinan ensimmäinen kirja on Berliininpoppelit. Ostin pokkarin äidilleni viime kesänä ja luin sen nyt itse joululomalla. Väkiselläkin kävi mielessä, että ehkä tämä nyt ei ole ihan sellainen kirja, jonka haluaa äidilleen antaa. Kirja alkoi hautausurakoitsijan työkeikalla perheeseen, jossa nuori poika oli tehnyt itsemurhan. Ja kohtapuoliin päädyin lukemaan varsin reipasta homoerotiikkaa. Äitini ei ole mitenkään erityisen ahdasmielinen, mutta voisiko tietyt kirjat kuitenkin varustaa tarralla "Tämä ei ole äitisi lahjakirja" tai jotenkin muutoin varoittaa? Kirja oli kyllä ihan mielenkiintoinen, joskin vähän outo suku on tarinassa kyseessä. Vaikka taitaapa useimmat suvut olla vähän outoja, jos tarpeeksi pöllyttää.

Tunnelmallista Joulua!

2009-12-19T07:00:00.003+02:00

Oikein mukavaa joulunaikaa kaikille, jotka tämä blogi tavoittaa! Me aloitamme pakkaamisen, ja lähdemme Hakin kanssa Kajaaniin joulunviettoon! Päivityksiin tulee tauko, mutta palaamme tänne joulun jälkeen kuulumisten ja toivon mukaan uudella kameralla otettujen entistä parempien kuvien kera..! Nauttikaamme joulurauhasta!

Kirjallinen yöpöytä: Tuija Lehtinen, Suklaapolkuja
Tuija Lehtisen romaanilla on herkullinen nimi, ja ihan mukavaa luettavaakin se oli. Ihmissuhdekoukeroita, vaihtelevaa säätä, uusperheongelmia ja onnellinen loppu... Minua vain vähän jo vaivaa, että Tuija Lehtisellä on Tuhkimo-syndrooma: liian monessa kirjassa vilahtelevat kadonneet kengät ja muut Tuhkimo-sadun elementit. Se on mitä ilmeisimmin lempisatu, minullekin, mutta liikaa on liikaa. Kirja on kuitenkin helppoa ja iloista luettavaa, aitoa viihdettä.

Vakava tonttu

2009-12-15T19:45:00.003+02:00

Perjantaina menin töistä suoraan kirkolle. Siellä vietettiin alueemme perhepäivähoidon joulujuhlaa! Minua jännitti jo valmiiksi ihan valtavasti - ajatella, Hakin ensimmäinen joulujuhlaesiintyminen! Kirkon edessä minua odottelivatkin jo Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä ja Hakin sisko, joka hänkin ennätti Tampereelta tähän suureen tapahtumaan! Salissa lapset hoitajineen olivat jo jouluisissa asuissa kokoontuneina esiintymispaikkaan, ja vanhemmat säntäilivät kameroineen kuvaamassa. Ja pitihän minunkin kaivaa kamerani laukusta ja päästä ikuistamaan tonttu-Hakkia!

Hakkia ei tonttujoukon mukana juurikaan hymyilyttänyt, sillä outo tilanne oli mitä ilmeisimmin vakava paikka. Menin kameroineni niin lähelle, että Hakki tunnisti minut. Ja jäin sitten seisomaan sellaiselle etäisyydelle, että Hakki pystyi minut näkemään. Ajattelin, että hän saisi turvaa äitinsä läsnäolosta. Mutta mitenkäs kävi.. Ennen esityksen alkua kilisi yksi tonttu pois joukosta itkun kanssa, ja säntäsi äitinsä syliin... Hmmm.... Äiti ja hänen valokuvausintonsa..!

Hakki kyllä yritti palata ryhmänsä luo, mutta itku tuli taas. Hän huusi sali kaikuen "PAAAAA"ta, mikä on hänen oma turvariepunsa alias äidin yöpaita. Tässä tilanteessa oli paras vinkata, että tulepas vain pois, sillä toiset yritti sentään laulaa.

Minä sain moitteet Hänen Aurikoisen Korkeutensä Isältä valokuvausinnostani. Hakki olisi saattanut pysyä tonttujoukkonsa mukana, jos en olisi vienyt naamaani hänen eteensä. Hoitaja totesi, että mahdollisesti näin oli... Velloin syyllisyydessä. Mutta kuulin sitten, että usein nämä 2-vuotiaat vielä lähtevät nostelemaan kesken esityksen vanhempiensa luo.

Mutta ei niin pahaa että ei jotain hyvääkin! Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä maksoi minulle yli puolet uuden kameran hinnasta. Tässä kamerassa on parempi zoomi, mikä mahdollistaa kuvaamisen vähän kauempaankin... Ja kuten alakuvasta näkyy, kyllä mehu- ja piparihetken jälkeen oli Hakillakin hyvin hauskaa! Jännittävä joulujuhla kaikenkaikkiaan!

Juhlallisuuksia

2009-12-12T12:50:00.004+02:00

Nyt on juhlittu! Hakin 2-vuotispäiviä on vietetty kolmeen eri otteeseen, ja meillä on kotona runsain mitoin maallista omaisuutta itselleen kerännyt iloinen taapero. Juhlaputken avasi kummitäti, jonka kanssa kahvittelimme (tosiasiassa "teeittelimme", mutta sana ei vaikuta vielä vakiintunelta suomeen kieleen...) lomaviikollani Hakin syntymäpäivän hengessä. Hakki sai lahjaksi hienon Muumi-collegepuvun ja Pienen ajoneuvokirjan. Itse sankari tuijotti välillä myös videota äidin ja kummitädin parantaessa kiivasti maailmaa teepöydän ääressä... Kummitätiä on tavattu kiireistä huolimatta sen verran usein, että Hakille kummitäti on ihan tuttu tapaus. Hyvä näin, kun esimerkiksi molemmat isovanhemmat asuvat kohtuullisen kaukana. Tämän postauksen ensimmäinen ja toinen kuva ovatkin kummitädin käsialaa.

Oikean syntymypäivän aattona meille saapui Hakin eno avovaimonsa kanssa. Nyt Hakki sai lahjaksi työkalupakin! Tämä on ollut hyvin mieleinen lahja, ja varusteisiin kuuluu jopa patterikäyttöinen pora. Porata voi esimerkiksi omaa mahaansa, mikä aiheuttaa poraajassa hersyvän naurun säestämää kutinaa. Tongeilla voi puolestaan puristella nenää, mikä saa puheeseen mukavan tukkoisen vivahteen....

Varsinaisena syntymäpäivänä matkustettiin Tampereen mummolaan, missä Hakin mummu järjesti juhlat Tampereen seudun sukulaisille. Näin ihanasti järjestelyt toimivat myös viime vuonna, mikä on minulle suuri helpotus - en ole mikään hyvä järjestelemään isoja juhlia. Tampereella vieraina mummun ja papan luona olivat Hakin kolme sisarusta sekä setä vaimonsa ja Hakin kahden serkun kanssa.

Hakille oli juhliin leivottu oma kakku, jonka päällä oli puhallettavana kaksi kynttilää. Puhaltaminen sujui jo kokemuksella, tätä oli kotona harjoiteltu...

Itse kakku ei Hakille jostain kumman syystä maistunut vaan hän halusi hamstrata pipareita. Piparit vaikuttavat nyt olevankin varsinainen joulunalusajan herkku.

Ja lahjojahan Hakki sai taas runsain mitoin. Kuvassa on hauska eläinten ääniä opettava "kone", ja paketeista löytyivät myös siskojen hankkima college-pusero ja sedän perheen antamat kolme kuvakirjaa, sukat ja Dublo-paketti! Serkuilta Hakki myös peri jo käytöstä pois jääneen Stiga-rattikelkan. Mikäs oli päivänsankarin sitten tyytyväisenä kiikkuessa!

Todettakoon vielä, että lahjamäärää kartuttivat myös äiti ja isä. Isä hankki leikkiratin, äiti pari kirjaa ja Pingu-dvd:n... Ja Kajaanin isovanhemmat lähettivät vaatteita ja kartuttivat Hakin pankkitiliä. Tämä on nyt ollut kertakaikkisen ylenpalttista. Mutta kiitos kaikille. Tavara ei kuitenkaan ole tärkeintä, vaan se, että Hakki on saanut todella huomata, että hän on tärkeä ja pidetty niin monella taholla. Ympärillämme on paljon välittäviä ihmisiä.

Kirjallinen yöpöytä: Stieg Larsson, Pilvilinna joka romahti
Nyt on Stieg Larssonin trilogia luettu, ja olo tuntuu vähän tyhjältä. Noin hienon kokonaisuuden jälkeen menee varmasti kauan, että kohdalle tulee mitään vähänkään vastaavaa. Olen jo vuokrannut ensimmäisestä osasta (Miehet jotka vihaavat naisia) tehdyn dvd:n, ja käynyt elokuvissa katsomassa toisen osan (Tyttö joka leikki tulella) filmatisoinnin Hakin kummitädin kanssa. Viimeisestä osasta tehty leffa tulee teattereihin jo ensi vuoden alussa, ja aiomme mennä katsomaan senkin. Elokuvat eivät ole kirjojen vertaisia, mutta täyttävät tyhjää oloa. Stieg Larssonin trilogia oli upeaa luettavaa viimeiseen kirjaan saakka. Viimeinen kirja sitoi hienosti kaiken tapahtuneen yhteen, ja tuomitsi roistot..

Picassoa pienestä pitäen

2009-12-04T13:01:00.004+02:00

Olen ollut tämän viikon lomalla, ja Hakki oli tästä syystä poissa hoidosta neljä päivää. Tänään hän meni kuitenkin ryhmikseensä päästäkseen osallistumaan muskariin, ja toinen hyvin merkittävä syy tässä oli se, että äidin piti päästä jouluostoksille..! Lomaviikon huipennuksena kävimme eilen Ateneumissa tutustumassa Pablo Picasso -näyttelyyn. Tämä oli kyllä vähän sellainen "pakko nähdä" -juttu, onhan se uskomatonta, että Helsinkiin on rahdattu mahdoton määrä Pablo Picasson alkuperäisiä teoksia!

Koska olin liikkeellä Hakin kanssa, täytyi taiteesta nauttia ns. "pähkinänkuoressa". Pitempiaikainen taivastelu yhden taulun edessä oli unohdettava, ja edettävä nopeasti kohteesta toiseen. Kyllä Hakkiakin taulut kiinnostivat, ja rattaista kuului välillä selviä kommentteja. "Lintu", hän totesi kyyhkystaulun edessä, mutta koska kyseessä oli juuri Picasson näyttely, ei Hakilla löytynyt sanoja ihan kaikkiin kuvaelmiin. Eikä kyllä äitikään olisi aina tiennyt, mitä kuva esittää, ellei olisi lukenut kuvan viereen kiinnitetystä lunttilapusta... Näyttelyä oli useammassa kerroksessa, ja Hakista oli hyvin hauskaa, että siirryimme vähän väliä kerroksesta toiseen hissillä. Hissi on tällä hetkellä kiinnostava juttu.

Picasson näyttelyn yhteyteen oli myös tehty Helsingin Sanomien toimesta ns. Picasson olohuone, jossa pystyi lapsen kanssa tutustumaan sinne rakennettuihin teoksiin vähän konkreettisemmin... Tämän postauksen kuvat ovat juuri tästä Picasson olohuoneesta. Kiipeily oli kielletty, mutta sallittu kuitenkin pienimuotoisesti vanhemman valvovan silmän alla.

Ateneumin kirjakaupasta löytyi muuten Hakille ensi vuodeksi Myyrä-seinäkalenteri! Tosi hieno. Kalenterin koko oli vain lähes puoli metriä kanttiinsa, joten kotiinkuljetus osoittautui hieman hankalaksi. Mutta siitäkin selvittiin!

Niin kivaa kuin nyt lomaviikolla onkin ollut puuhata Hakin kanssa kaikenlaista, niin pakko se on todeta, että enää en haluaisi olla vain kotona. Haluan myös käydä töissä. Hakin uhmaikä on edelleen pahentunut, ja meillä heitellään tavaroita, läpsitään ja saadaan loputtoman tuntuisia itkuraivareita, jotka alkavat jostain täysin mitättömästä syystä kuten väärällä tavalla puuroon sekoitetusta luumusoseesta. Vaikka töissä on kiirettä ja omat hankaluutensa, on kuitenkin mukavaa, että siellä ihmiset osaavat laittaa itse oman peukalonsa rukkaseen, huolehtivat omatoimisesti henkilökohtaisesta hygieniastaan, eivät räiski vettä keittiössä eivätkä wc:ssä, eivät heittele kansioita, kyniä yms. pitkin lattioita, eivät pyri ajamaan mopolla päällesi, eivät heittäydy kuuroksi kun puhut.. jne.. jne.. Nykyään Hakki ei tee oikeastaan mitään vapaaehtoisesti ja sovulla, vaan aina hänet on otettava pienellä pakolla puettavaksi, vaipanvaihtoon ja ruokapöytään. Se on välillä vähän väsyttävää. Olen kuullut, että uhmaiän jälkeen olisi luvassa "kiltti vaihe". Sitä odotellessa.

Tämä oli muuten sadas postaukseni. Blogin pitämisestä on näköjään tullut suorastaan vakava harrastus!

Tukka kuntoon parturissa

2009-12-01T12:26:00.003+02:00

Näin 2-vuotissynttärin kynnyksellä päätin laitattaa Hakin hiukset kuntoon oikein parturissa. Minä olen kerran saksinut Hakin tukkaa itse, mutta nyt päätin, että Hakki pääsee oikein parturiin. Ensimmäistä kertaa elämässään. Yritin netistä hakea lapsille soveltuvaa parturia, ja päädyin Tikkkurilassa sijaitsevaan Pinniet-parturi-kampaamoon. Heillä on kampaamotilojen yhteydessä jopa leikkihuone.

Kun työnsin rattaat parturin ovesta sisään, alkoi itku. Paikka näytti Hakista mitä ilmeisimmin oudolta, ja hän aavisteli pahaa.... Minäkin huolestuin, sillä mieleeni tuli väkisinkin ensimmäinen käyntimme hammaslääkärissä suuhygienistillä, missä koko käyntiä säesti valtaisa huuto. Suuhygienisti sai kurkattua suuhun vain siitä syystä, että suu oli karjumisen vuoksi isosti ammollaan, muuten roikuttiin tiukasti kiinni äidissä. Vaikka tämä ei ollutkaan minulta ja Hakilta oikein nappisuoritus, olin silti pettynyt suuhygienistin käytökseen. Nainen pyöritteli silmiään, eikä me saatu edes sitä hammasharjaa, mikä muille on annettu ensimmäisen käynnin yhteydessä. Ja sen silmien pyörittelyn olisi nyt voinut hoitaa edes minulta salassa!

Parturissa minä riisuin Hakin ja siirryimme leikkitilaan. Hakki sai olla sylissäni, kuten hän halusi, ja hänelle näytettiin leluja, jotka eivät kyllä vielä tässä vaiheessa isommin kiinnostaneet. Itku jatkui. Parturi Miia alkoi varovasti kammata Hakin tukkaa ja siirtyi saksiin. Me ei edes yritetty siirtyä oikeaan parturin tuoliin, vaan koko hiustenleikkuu tapahtui leikkitilassa äidin sylissä. Ja kun hiukset oli leikattu, oli itkuisuuskin ohi, ja lelut alkoivat kiinnostaa. Ja katsokaas kuvaa, eikös ole hieno pikkupojan tukka! Takana näkyy Pinnietin leikkitila.

Miia oli hyvin tilanteen tasalla, ja uhkaavasta alusta huolimatta meillä oli onnistunut ja mukava käynti parturissa. On hienoa saada hyvää palvelua, ja tästä kokemuksesta maksoin mielelläni 15 e. Tarrakin tuli kaupan päälle...

Kirjallinen yöpöytä: Sue Grafton, G niin kuin gangsteri
Sue Graftonin aakkosdekkarit OVAT hyvää luettavaa. Mutta Stieg Larssonin kirjan jälkeen lukukokemus tuntui paikoitellen lattealta, vaikka tätä dekkaria lukiessa tuli jopa naurettua ääneen, mitä tapahtuu kirjojen äärellä aika harvoin. G-aakkosdekkarissa Kinseyn jäljillä on palkkamurhaaja, ja hän joutuu hakemaan itselleen suojelusta toiselta yksityisetsivältä, mikä selittänee kirjan alkuperäisen nimen, G is for Gumshoe. Kumikengistä ei siis ole kyse, vaan sanakirjan mukaan "gumshoe" on salapoliisia tarkoittava slangisana. Kinseyllä siis on itselläänkin tukala tilanne hänen selvittäessään samalla vanhan naisen katoamistapausta.

Tiesitkö muuten, kuinka tekaiset itsellesi kuulosuojaimet korvatulppien puuttuessa? Tunget sukat rintaliivien molempiin kuppeihin, laitat liivit päähäsi asettaen kupit korvien kohdalle, ja sidot nauhat leuan alta kiinni. No, myönnettävä on, että tämä niksi ei toiminut kovin hyvin tässä kirjassakaan... Kirja oli leppoisaa ja hauskaa luettavaa, ja tuntui myös mukavalta, että Kinseyllä oli pientä romanssin tynkääkin. Kinsey Millhonen on kyllä tosi mukava yksityisetsivä.

Pingu.. pingu!

2009-11-24T18:29:00.004+02:00

Tämä on vielä melkoisen uusi juttu meillä, mutta nykyään jokapäiväinen: Hakki on löytänyt television lumovoiman! Tai lähinnä videoiden lumovoiman - meillä pyörii Pingu, Myyrä ja Nalle Puh. Pitkään oli niin, että Hakin TV:stä katsomat ohjelmat olivat lähinnä pätkiä Täydellisistä naisista, Housesta, Mentalistista, Talentista... - toisin sanoen ohjelmista, joiden tallennuksilla Hakin vanhemmat viihdyttivät itseään. Mutta nyt meillä vaaditaan "pipiä" eli ystäväämme pingviiniä estraadille joka päivä, ja minä yritän käyttää tilanteen hyödykseni palkitsemisen kautta: "Pingu lähtee heti pyörimään, kun olet syönyt kiltisti /vaippa on vaihdettu...!"

Olen joutunut jo miettimään, minkä verran televisiota voi noin pieni lapsi katsoa päivässä. TV:n katselu on mukavaa puuhaa hoitopäivästä väsyneelle Hakille, mutta pitäähän sitä nyt muutakin tehdä. TV:n katseluun liittyy tällä hetkellä myös jonkinmoinen uutuuden viehätys. Ja kieltämättä esimerkiksi ruoanlaitto on helpompaa, kun Hakki viihtyy TV:n ääressä. Väittäisin kuitenkin, että Hakki nauttii kirjoista enemmän kuin videoista. Kirjojen luku on myös yleensä sosiaalinen tapahtuma, sillä Hakki kyselee kovasti kirjojen kuvista. Ja minustakin on mukavaa katsella Hakin kanssa kirjoja, kun taas Pingu käy välillä suorastaan hermoon. Joku masokisti oli muuten laittanut puhelimensa soittoääneksi Pingun tunnarin, kuulin yksi päivä lounaalla. Huh huh!

Kirjallinen yöpöytä: Stieg Larsson, Tyttö joka leikki tulella
Heti perään ensimmäisen osan jälkeen tartuin Stieg Larssonin trilogian toiseen kirjaan. Tämäkin kirja on aivan mielettömän hyvä, mutta paikoitellen hyvinkin raaka. Hetkittäin jouduin siirtämään kirjan syrjään väkivaltavyöryn vuoksi, mutta kauaa siitä ei koskaan malttanut pysyä irti. Kirja toden totta tempaisi mukaansa, ja päähenkilö Lisbeth on peppipitkätossumainen, yllättävä ja ristiriitainen sankaritar, jota lukija tahtoo ymmärtää. Mutta ymmärtäisikö hän kohdatessaan vastaavan ihmisen todellisessa elämässä? Tämän kirjan jälkeen en jatkanut suoraan kolmannella osalla vaan päätin henkäistä hetken. Mutta jo nyt sormet syyhyävät trilogian päättävän kirjan suuntaan..!

Rokotettu!

2009-11-19T07:05:00.002+02:00

Olen yrittänyt kovasti olla rauhallisella mielellä, vaikka tämä possuflunssa nyt jyllää sekä lehdissä että pääkaupunkiseudulla. Sen päätin kuitenkin varsin nopeasti, että Hakki saa rokotuksen, kun hänen vuoronsa koittaa. En yksinkertaisesti uskaltaisi olla ottamatta rokotusta, vaikka toki rokotteestakin voi olla haittansa, ja toinen ongelma on se, ehtiikö se edes suojata epidemialta.

Alle 3-vuotiaiden rokotukset alkoivat Helsingissä maanantaina, ja eilen aamulla me menimme Hakin kanssa oman neuvolamme rokotusjonoon. Olin pyytänyt esimieheltäni lupaa tulla myöhässä töihin, ja mietin jo, ehdinkö työpaikalle koko päivänä. Olimme Hakin kanssa neuvolalla noin vartin yli kahdeksan aamulla, ja jo yhdeksältä olimme istuneet odotushuoneessa myös rokotuksen jälkeisen 20 minuutin varoajan! Eli homma hoitui varsin mitättömällä jonottamisella ja tosi mukavasti! En sano kivuttomasti, sillä kyllä Hakki parkui, mutta lopetti, kun kuuli olevansa erittäin reipas poika... Nyt vain toivotaan, että tauti ei iske seuraavan kahden viikon aikana, kun rokotus ei ole vielä saavuttanut täyttä tehoaan.

Hakkihan on ollut erittäin vähän sairaana. Hoidosta olemme olleet toistaiseksi poissa kuumeen takia vain yhden päivän. Minä en ole muuten koskaan mitannut Hakilta kuumetta... Meillä on digitaalinen kuumemittari, mutta ei korvakuumemittaria, ja olen ymmärtänyt, että luotettavan tuloksen saamiseksi kuumemittari pitäisi tuikata Hakin perään. Siihen minulla on varsin suuri kynnys. Yleensä kuumeen kyllä havaitsee ilman mittariakin, mutta pelkään pahoin, että vielä se mittaaminenkin tulee ajankohtaiseksi. Hakki-ystävällisiä kuumeenmittausvinkkejä otetaan mielellään vastaan...

Pieni kulttuuriretki

2009-11-14T13:10:00.005+02:00

Minulla oli perjantaina lomapäivä, ja teimme silloin Hakin kanssa pienen kulttuuriretken Annantaloon, joka on lasten ja nuorten taidetalo Helsingin keskustassa. Eipäs oltu aiemmin siellä käytykään. Ohjelmistossa oli tuolloin Naperokino, jossa esitettiin lyhytelokuvia lähinnä 0 -3 -vuotiaille lapsille. Minulla oli kyllä lähtemiseen pieni varaus. Jos Hakilla olisi ollut ns. "huono aamu", eli rankkaa vääntöä olisi jouduttu käymään aamupuurosta, pukemisesta, rattaisiin menemisestä yms., niin olisin voinut jättää retken sikseen. Mutta Hakkipa käyttäytyi hienosti. En sitten tiedä, ymmärsikö hän jo tämän palkitsemisen "Jos olet kunnolla, mennään junalla kaupunkiin katsomaan Myyrä-elokuvaa..."

Lyhytelokuvia Hakki ei jaksanut kovin pitkään katsoa. Ei vaikka se tuttu Myyräkin ilmaantui valkokankaalle. Annantalossa oli kuitenkin myös Pablo Picasson henkeen rakennettu installaatio, johon lapset pääsivät tutustumaan oikein lähemminkin. Tämä miellytti Hakkia, samoin kahvion leikkipaikka.

Tämä oli oikein mukava pieni retki. Ei mitään ihmeellistä, mutta jotain vaihtelua kummallekin. Hakki ei temppuillut eikä äitilläkkään pinna kiristynyt... Jäi niin hyvä mieli tästä käynnistä!

Isänpäivää juhlimassa

2009-11-13T13:39:00.003+02:00

Isänpäiväviikonloppuna kävimme jo lauantaina yhdessä oikein ravintolassa syömässä. Koska lasten leikkipaikalla on ravintolan valinnassa nykyisellään kohtuullisen suuri merkitys, kiersi keskustelu linjalla Rosso - ABC - Chicos... Mutta loppujen lopuksi ketjuravintolat saivat jäädä, me menimme Mummolaan! Mummola on lapsiystävällinen ravintola Tikkurilassa. Ravintolan sisustus on todellakin mummolahenkinen, leikkipaikka riittävä ja asiakaskuntaan kuuluu paljon lapsia. En todellakaan suosittele tätä paikkaa romanttisen, kahdenkeskisen illan viettoon... Ruoka oli ihan hyvää, mutta kun Hakki ei malttanut viipyä ruokapöydässä kuin hetkisen, niin oma syöminen tahtoi kääntyä hotkimiseksi ja leikkipaikalle vilkuiluksi. Jompi kumpi vanhemmista oli yleensä Hakin perässä "jaloittelemassa". Että näin sitä vietettiin juhlapäivää koko perheen voimalla..!

Söin muuten ruuaksi sekä voissa paistettuja muikkuja että isoäidin lihapullia. Jälkimmäinen oli Hakin annos, jota hän hädin tuskin maisteli. Edellisenä päivänä Hakki oli ollut ensimmäistä kertaa koko syksynä sairauden takia (kuumetta) poissa hoidosta, joten ehkä tämäkin vähän verotti ruokahaluja. Mutta muutenkin meillä on viime ajat tuo ruokailu kääntynyt jälleen kerran pelleilyn puolelle. Välillä ehti jo mennä paremmin.

Ryhmiksessä oli askarreltu myös isänpäiväkortit. Hakin osuus kortissa taisi olla se, että hän vastahakoisesti oli antanut käyttää kättään leimasimena... Mutta kyllä se hieno kortti oli! Hakki on tällä haavaa muutenkin hyvin paljon isänpoikaa, äiti ei enää kelpaa oikein mihinkään. Nykyään sentään osataan sanoa sana "äiti", mikä on ihan kohtuullista, kun sanavarastoon kuuluvat jo myös sanat "susi", "gnu", "pöllö", "sammakko", "kynttilä" ja "poro". Kaikki sanat eivät tosin välttämättä aukene jokaiselle kuulijalle saman tien, sammakkokin on nimittäin "pappa", mikä tarkoittaa myös vaippaa ja tottakai pappaa. Kynttilä on "kikau", peitto on "pepo" ja paita "pa". Mutta "isä" tulee selvästi ja kuuluvasti noin sata kertaa päivässä!

Kirjallinen yöpöytä: Stieg Larsson, Miehet jotka vihaavat naisia
Ostin Kirjamessuilta itselleni Stieg Larssonin trilogian pokkareina. Ja nyt on ensimmäinen kirja luettu. Aivan MIELETTÖMÄN hyvä kirja. Kertakaikkiaan. Hetkittäin tarina äityi ehkä vähän turhan mielikuvitukselliseksi, mutta tämä oli paras lukemani kirja pitkään aikaan. Mielenkiintoisia henkilöhahmoja, jännittäviä tapahtumia, loistavaa kerrontaa. Mitäs muuta dekkareiden ystävä voisi vaatia?

Hui kauhistus

2009-11-04T06:44:00.002+02:00

Kun viime perjantaina menin hakemaan Hakkia hoidosta, sain huomata, että ryhmisläiset olivat juhlineet Halloweeniä: lapset kirmasivat pihalla hurjissa kasvomaalauksissa! Hakilla oli kuitenkin kasvot tutut ja maalittomat, hän ei ollut halunnut itselleen Halloween-taidetta. Mutta välipalalla tarjoiltu HAAMUKAKKU oli saanut Hakin vakavaksi, hän oli nauttinut kakkupalastaan täysin hiljaa ja hartaasti. Oli mitä ilmeisimmin ollut HYVÄÄ!

On kyllä tosi hauskaa, että päivähoidossa halutaan ja jaksetaan tehdä lasten kanssa tuollaisia yhteisiä tempauksia. Itse vierastan vielä Halloween-juhlintaa, ja kotona emme siis kovertaneet kurpitsaa lyhdyksi emmekä muutenkaan "hurjailleet". Ehkä joskus muutaman vuoden päästä sitten...

Mutta sen verran päätin nyt itsekin toimia Halloween-henkeen, että liitän blogiin kaksi "kauheaa" kuvaa. Toisessa Hakki haamuilee yöpaidan kanssa, toisessa on tukka jokseenkin pahassa jamassa.. Pitäisiköhän käyttää hoitoainetta..?

Kirjallinen yöpöytä: Diana Gabaldon, Matkantekijä
Olen edennyt historiallisten tiiliskiviromaanien lukemisessa kolmanteen osaan. Sarjaan hurahtanut äitini on parhaillaan kuudennen ja viimeisen kirjan kimpussa. Jonkin verran kerronnassa on mielestäni pitkittämisen makua, ja päätinkin lukiessani, että neljännen osan kanssa saa mennä ilman muuta jonnekin ensi vuoteen. Tässä kirjassa liikutaan paljon merillä, ja tapahtumiin liittyy merirosvoja, jalokiviä, orjakauppaa ja toki myös tuttuun tapaan rakkautta ja suurta ystävyyttä. Melkoinen cocktail. Kirja on hyvä, mutta liika on liikaa, ja nyt pidän näistä tauon.

"Töihin lepäämään" ja kadonnut oma aika

2009-10-25T19:17:00.003+02:00

Olin viikon lomalla. Ja Hakki oli poissa hoidosta viidestä arkipäivästä neljä päivää, sillä yhtenä päivänä halusin ihan itsekseni Kirjamessuille, ja Hakilla oli ryhmiksessään tuolloin muskari. Oli toki mukavaa olla Hakin kanssa kotona. Mutta kun ajattelen sitä elokuista töiden aloitusta, niin enpä olisi silloin uskonut, että koskaan kuvittelisin meneväni "töihin lepäämään". Nyt tällainen ajatus kieltämättä livahti hetkittäin mieleen.

Paljon on tietenkin muuttunut sitten elokuun. Tuolloin Hakilla ei vielä ollut uhmaikä päällä siinä mittakaavassa kuin nyt. Tällä hetkellä yksi rukkasen pukeminen voi muodostua hermoja raastavaksi tahtojen taisteluksi, ja pahimmillaan voi kestää puoli tuntia, ennen kuin Hakki on ulkoiluvarustuksessa. Elokuussa oli myös vielä kesäiset kelit, lomaviikolla oli märkää ja sateista, mikä tarkoitti aina ulos lähtiessä melkoista arsenaalia vaatteita. Ensin lämpimästi päälle, ja sitten vielä suojavarustus - hohhoijaa... Hakilla sattui myös lomaviikolla olemaan vatsa löysällä, ja nuhassakin (joka kuulemani mukaan kestää syksystä kevääseen...) oli tulviva vaihe. Huuhtelin siis kakkavaippoja ja pyyhin räkää ikään kuin lomalaisen ekstra bonus -tahdilla. Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä oli myös poissa kuvioista useamman päivän, ja näin ollen Neiti Koiran ulkoilutarpeet olivat yksistään minun kontollani. Hetkittäin tuntui, että nyt katkeaa kamelin selkä. Lomailu voi olla rankkaa!

Paluu "töihin lepäämään" ei sekään ollut niin auvoista. Työpaikallani on todella paha syksy meneillään, ja loma kostautui saman tien. Minä "kaukaa viisana" jätin tälle syksylle kolme viikkoa lomaa, ja ne on pidettävä vuoden loppuun mennessä tai menetän lomapäiväni, joten lisää lomailua on kyllä luvassa..! Pitää vain selvitä myös töistä.

Oma aikakin on kummallisesti kadonnut. Minulla on ollut tapana iltaisin Hakin nukahdettua lukea kirjaa, päivittää blogia, kirjoitella sähköpostia - tämä on nyt jäänyt Hänen Aurinkoisen Korkeutensa nukkumiskäytäntöjen vuoksi. Hakki nukahtaa isoon sänkyyn, oma sänky on täysin turha kaluste. Ja kun laittaudumme yhdessä nukkumaan, käy minulle köpelösti: minäkin nukahdan. En yksinkertaisesti jaksa nousta enää viettämään kaivattua omaa aikaa, vaan siirryn unten maille Hakin vanavedessä. Herään yleensä aikaisin, koska pyrin menemään seitsemäksi töihin, joten kait nämä aamut sitten painavat, mutta tylsä käytäntö tämä kyllä on! Joskus olen varastanut työpaikalla rauhallisia hetkiä blogille tai sähköposteille, mutta nyt työmäärä ei ole antanut siihenkään myöten. Olen jumissa.

Nyt kirjoitan tätä viikko sitten aloittamaani postausta kello kolme yöllä. Heräsin saamatta unta, ja päätin kirjoittaa jutun loppuun, johon olinkin ehtinyt hahmotella vain otsikon ja liittää kuvat Hakin haravoinnista. Hakki teki nimittäin isänsä kanssa pihatöitä, ja oli suureksi avuksi..?

Taidan palata nyt nukkumaan kääntyilevän Hakin viereen. Hakki on lämpöinen ja tuhisee, maailmassa taitaa siis olla kaikki hyvin. Ja omaa aikaakin löytyi! ;o)

Huimalan valloitus

2009-10-18T14:41:00.005+03:00

Tänä aamuna nukuimme pitkään. Yli kahdeksaan. Eilinen käynti Huimalassa väsytti yhden jos toisenkin. Ystävättäreni tuli meille kylään 8-vuotiaan poikansa kanssa, ja päätimme tehdä nelistään jotain mukavaa. Linnanmäen Valokarnevaalit olisivat olleet yksi kiinnostava kohde, mutta sateinen ja kolea sää sai miettimään muita vaihtoehtoja. Ja Espoossa sijaitseva seikkailuhalli Huimala osoittautui kyllä hyväksi valinnaksi!

Huimalassa oli oma alueensa alle 5-vuotiaille, ja tiemme erkanivatkin ystävättärestäni ja hänen pojastaan joksikin aikaa. Pienten alue oli yllättävän iso, ja sieltä löytyi trampoliineja, polkupyöriä ja potkulautoja, palikoita, liukumäkiä, pallomeri, pieniä taloja...

Hakki osaa jo polkea kolmipyöräisellä, on harjoitellut kotona pihalla naapurin Allun vanhalla pyörällä. Vaikuttaa kyllä vielä siltä, että taaksepäin polkeminen sujuu paremmin kuin eteenpäin meneminen, ja ohjaamisessa on vähän enemmänkin kehittymisen varaa...Pyöräily kuitenkin kiinnostaa kovasti.
Huimalassa pienten lasten pallomeri oli mielestäni U-P-E-A! Pallomeren "rannalla" oli myös liukumäki, ja Hakkikin laski mäkeä pallojen sekaan. Palloissa riitti kahlattavaa.

Yksi monista pienten alueen liukumäistä oli tällainen pehmomäki, hyvin liukas ja hauska. Hakki laskikin tästä useamman kerran.

Kun jätimme pienten alueen, oli myös aika vähän tankata. Erityistilanne vaatii erityisjuomat - se oli pillimehun paikka!

Alla oleva vauhtikuva on vielä pienten alueelta. Tuohon liukumäkeen piti kiivetä verkon kautta, ja hetken Hakki ihmetteli tilannetta, mutta selvitti kuitenkin haasteen.

Isojen alueella kävimme ajamassa sähköautolla ja pompimme yhdessä isolla trampoliinilla. Portaina toimivat pehmoaskelmat olivat myös hauskasti hypyttävä liukumäki, ja kun liukumäet tuntuvat olevan kovasti Hakin mieleen, piti näitäkin portaita laskea useamman kerran.

Pallotykkien teltassa oli kova pallosota koko ajan. Niitä palloja siis tuli kyllä päälle, mutta olivat onneksi pehmeitä. Hakki keräili palloja ja pudotteli niitä palloimuriin. Imuri vei pallot takaisin tykkien ammuksiksi...
Näinkin iso pallo löytyi pieneltä jalkapallokentältä.. Tällä alueella huomasin isien olevan riehaantuneempia kuin lasten, ja sieltä olikin parasta poistua aika nopeasti ihan turvallisuussyistä. Kokonaisuutena Huimala oli kyllä monipuolinen ja hauska paikka, ja uskon, että sinne tulee mentyä toistekin. Henkilökuntaa paikassa oli mielestäni vähänlaisesti, mutta ne henkilöt, joiden kanssa olin tekemisissä, olivat hyvin ystävällisiä. Isojen alueen leikkivälineissä ei ollut ikäsuosituksia, joten itsellä täytyy olla taju siitä, mitä voi tehdä pienen lapsen kanssa ja mitä ei. Pienten alueelle on pääsy kielletty yli 5-vuotiailta huoltajia lukuunottamatta. Ja pienten kanssa oleellista on, että huoltaja on koko ajan mukana touhuissa. Meno on etenkin isojen alueella niin vauhdikasta, että pieni tarvitsee itselleen puskurin ja kilven... Ja näinhän sitä pääsee lapsen varjolla itsekin kokeilemaan kaikenlaista!

Huonoa käytöstä

2009-10-12T06:18:00.004+03:00

Kun menin perjantaina hakemaan Hakkia hoidosta, näin hänen käyttäytyvän erittäin ikävästi: Hakki TÖNI pihalla tyttöä, joka työnsi taaperokärryä. Kun ihmettelin käytöstä ääneen, kanteli eräs toinen tyttö Hakin ryhmästä, että Hakkia joudutaan nykyään usein kieltämään juuri tönimisen johdosta. Hän myös kaataa usein ryhmän nuorimman, pienen hädin tuskin 1-vuotiaan tytön, joka arkana ja herkkänä jää tämän jälkeen parkumaan lattialle. Kiva, kiva. Ei tosiaan enää pelkkää suitsutusta kuulu tuolta päivähoidon suunnalta!

Keskustelimme hoitajan kanssa asiasta. Kotona tönimistä ei esiinny, tai toisaalta, ehkä siihen ei ole osannut kiinnittää huomiota, koska aikuiselle Hakin töniminen ei ole mitään. Läpsimistä oli yhteen aikaan hyvinkin paljon, mutta se on nyt vähentynyt ja siitä kiellämmekin aina. Sovimme, että tahoillamme seuraamme tilannetta ja puutumme aina heti asiaan. Toivon mukaan kyseessä on jokin ohimenevä vaihe.

Myös ruokapöydässä Hakki on esittänyt temppujaan. Välipalalla hän olisi halunnut aloittaa suoraan jäätelöstä ja luumuista syömättä ensin leipää. Kun tähän ei oltu suostuttu, oli armas kiltti lapseni paiskannut lautasen lattiaan. Tämän jälkeen hän oli joutunut jäähylle, ja sieltä palattua oli oikea marssijärjestys välipalan nauttimisessa sopinut Hakillekin...

Siirtymistä ulkoa sisälle oli kerran protestoitu heittäytymällä veltoksi, ja Hakki on myös osannut olla pikku häirikkö, kun muita lapsia on tuotu hoitoon. Hänet oli jouduttu istuttamaan syöttötuoliin, että keskustelu toisen lapsen vanhemman kanssa oli luonnistunut. Minulle on sanottukin, että kyllä Hakin kanssa välillä on vähän tekemistä... Kuherruskuukausi päivähoidon kanssa on siis ohi. Mutta edelleen voin sanoa, että olen erinomaisen tyytyväinen hoitopaikkaan. Siellä oikeasti ehditään puuttua näihin valitettaviin temppuiluihin, ja kyllä Hakista hoidossa kovasti tykätään. Hän nyt vain on vähän.. kerkeeväinen?

Kirjallinen yöpöytä: Sue Grafton, F niin kuin Fowler
Olen edennyt aakkosdekkareissa jo F:ään. Yksityisetsivä Kinsey Millhone joutuu tässä kirjassa selvittelemään kalifornialaisessa pikku kaupungissa kaksikymmentä vuotta sitten tapahtunutta murhaa. Tuomittiinko oikea henkilö? Pienen yhteisön salaisuuksia kaivetaan esiin, ja Kinsey selvittää tapauksen. Lukija saa nauttia hienosta dekkarista!

Tämän kirjan lukemiseen liittyy hauska yksityiskohta hyvästä palvelusta. Olin menossa kokoukseen ja söin sitä ennen lounasta Eerikin Pippurissa. Yksin syödessä on mukava lukea samalla, mutta tämä pokkarimallinen dekkari ei oikein tahtonut pysyä auki. Tarjoilija oli mitä ilmeisimmin tarkkaillut vaikeaa tilannetta ja kiikutti paikalle ylimääräisen veitsen saatesanoilla, että "Laita tämä kirjan päälle, pysyy paremmin auki". Toimi hyvin!

Pyhäpäivä

2009-10-04T13:39:00.003+03:00

Tänään mikkelinpäivänä eli enkelien päivänä järjestettiin useissa Helsingin seurakunnan kirkoissa perheille suunnattuja jumalanpalveluksia. Kun nyt olen Hakin puolesta tehnyt sen ratkaisun, että häntä ei ole kastettu, niin sen verran täytyy mielestäni kristillisyyttä hänenkin elämään saada, että kävisimme joskus yhdessä kirkossa... Tänään se sitten tapahtui ensimmäisen kerran.. Jos vaikka kerran pari vuodessa jatkossa?

Hakki ei luonnollisestikaan jaksanut istua paikoillaan penkissä vaan ujuttautui käytävälle. Jonkin verran kävimme myös kirkon takaosassa hiljaisesti messun aikana kävelemässä, mutta kokonaisuutena kaikki meni tosi hienosti. Pientä kailotusta tuli välillä, ja enemmänkin ilmehtimistä kanssaihmisille, mutta kun tietää, mihin kaikkeen Hakki kykenee, niin tämä oli kyllä nappisuoritus. Virsikirjoja ei paiskattu menemään eikä myöskään omaa päätä lyöty lattiaan kiukuspäissään.
Kiukustumiseen ei kyllä ollut reissun aikana aihettakaan. Ja enkelien päivän jumalanpalveluksen päätteeksi juotiin myös kirkkokahvit, mikä tarkoitti Hakin kohdalla miellyttävästi mehua ja vohveleita. Että näin meillä vietettiin pyhäpäivää! Uskomatonta..!

Mutta on me viikonlopun aikana myös ulkoiltu syyssäässä. Kävimme viidensadan metrin mittaisella kuntopolulla - Hakkia piti kantaa loppumatka. Hän oli tietty mutkineen jo kävellyt tuplasti sen minkä minä!
Kirjallinen yöpöytä: Jo Nesbo, Lumiukko
Sain työkaveriltani lainaan tämän Nesbon toisiksi uusimman suomennoksen - hänellä on nimittäin kaikki Harry Hole -dekkarit! Tämä oli kyllä todella vetävä kirja, ja saatoin ilahduttavasti todeta, että Harrykin on matkan varrella selvästi kasvanut ihmisenä. Juoni oli melkoinen, mutta tällä kertaa arvasin ennakkoon osan loppuratkaisusta. Se ei kuitenkaan yhtään hälventänyt lukunautintoa. Ei voi kun suositella. Mutta jos Harry Hole on entuudestaan tuntematon, täytyy kyllä lukea ensin edeltävät kirjat. Muutoin tästä ei saa kaikkea irti.

Kuka kukkuu ja missä?

2009-09-29T05:33:00.006+03:00

Hakki ei nuku enää pinnasängyssä. Hän havainnollisti äidilleen, kuinka hän pääsee sieltä itse pois, ja koska kiipeämistapaan näytti liittyvän hyvin läheisesti mahdollisuus pudota pää edellä lattiaan, täytyi pinnasängy ottaa pois käytöstä.

Hakilla on nyt jatkettava lasten sänky. Sänky on sijoitettu turvallisesti äidin ja isän sängyn jalkopään ja seinän väliin. Mutta on parasta heti todeta, että ei Hakki oikeastaan nuku sielläkään. Iltaisin ennen nukkumaanmenoa luemme yhdessä kirjoja isolla sängyllä, ja sen jälkeen Hakin pitäisi siirtyä omaan sänkyyn. Mutta Hakki kertoo sen jo sanoin: "Kukkuu tässä". Hän kaivautuu keskeen ja hymyilee tyytyväisenä.

Minusta on sinänsä mukavaa, että lämpöinen tuhisija nukkuu vieressä. Mutta ongelmaksi on muodostunut se, että Hakki nukkuu hyvin levottomasti. Hän vaeltaa sängyllä päästä päähän, ja asettuu mielellään myös poikittain. Hakin varpaat kasvojen edessä heiluen on Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isän täytynyt välilllä todeta, että tässä hän vain kukkuu, ja siirtyä nukkumaan sohvalle. Hakkia on yritetty myös siirtää nukahtamisen jälkeen omaan sänkyyn. Tämä vaikuttaa tilanteeseen ehkä hyvällä onnella muutaman tunnin. Mutta hyvin pian jalkopäästä alkaa mönkiä jokin pieni puoliunessa oleva möyriäinen, joka valtaa itselleen nukkumapaikan. Muut antakoot tilaa.. jota 140 cm leveässä sängyssä ei ole kovin paljon..!

Omassa sängyssä nukkuminen muuttui vaikeaksi aika pian päivähoidon aloittamisen jälkeen. Epäilen, että se liittyy läheisyyden hakemiseen, ja siksi en ole halunnut olla yhtään tiukka tämän asian suhteen. Jos Hakista tuntuu, että hän ei halua nukkua omassa sängyssä, niin sitten hän tulee viereen. Hoitopäivät ovat kuitenkin pienelle pitkiä, ja jos elämää helpottaa se, että koko perhe "kukkuu" samalla sängyllä, niin näin tapahtukoon. Niinkin päin on käynyt, että Hakki on (ehkä vahingossa) siirtynyt oma-aloitteisesti omaan sänkyyn - vieressä on ilmeisesti tullut kuuma - joten kyllä sekin reitti löytyy. Nukkumisasiassa on nyt mielestäni parempi kuunnella Hakin tarpeita eikä vääntää väkisin mitään. Sitä vääntöä kun riittää uhmaikäisen kanssa muissa asioissa ihan tarpeeksi!

Kirjallinen yöpöytä: Dan Brown, Enkelit ja demonit
Mielettömän upeaa Da Vinci -koodia edeltävä Enkelit ja demonit alkoi vähän tahmeasti, mutta vaikuttava kirja se sitten olikin. Kirja liittyy uskonnon ja tieteen välillä koettuun ristiriitaan, ja sen tapahtumat sijoittuvat suurien uskonnollisten taideteosten ja rakennusten äärelle Vatikaaniin. Tästä kirjasta luin muuten parhaan selityksen sille, miksi Jumala, jos hän on armollinen, sallii kuitenkin niin monen pahan koetella ihmisiä. Mutta oli sitten kysymys uskonnosta tai tieteestä, niin kumpikin voi fanaattisella asenteella johtaa tuhoon. Minulle jäi hurjan Vatikaanisssa tapahtuneen pyörityksen jälkeen tunne, että uskonto ja tiede tarvitsevat kumpikin toisiaan. Tiede tarvitsee moraalia, ja uskonto järkeä.

Isän tavat tunnetaan

2009-09-20T13:43:00.003+03:00

Nykyään Hakki kaipaa aktiivista tekemistä. Jos rattaissa istuminen ei lukeudu enää suosikkiharrastuksiin, niin eipä myöskään kaupan ostoskärryissä jököttäminen. Autokärry voi tosin muodostaa poikkeuksen... Eilen piipahdimme Hakin kanssa lähikaupassa, ja päätin antaa hänelle ensimmäisen kerran mahdollisuuden työntää ihan itse lasten pieniä ostoskärryjä. Meillä oli niin vähän ostettavaa, että niihin mahtui kaikki. Mutta ei olisi mahtunut, jos Hakki olisi saanut toteuttaa itseään ja lastata kaiken käsille ulottuvan kärryihin.. tästä täytyi hieman keskustella. Kärryjen vauhti meinasi myös välillä yltyä mahdottomaksi, ja toki ne kerran kaatuivat ostoksineen keskelle käytävääkin. Mutta valtavan innostunut ruokakaupassa asioija minulla oli mukana tällä kertaa!

Minulle hauskaksi reissun teki myös se, miten Hakki kommentoi hyllyjen tarjontaa. "Isä", hän kajautti, ja osoitti lenkkimakkarapakettia. Totesin vain, että juu, isä syö kyllä makkaraa, mutta ei nyt osteta sitä. Hakki myös tiesi, että makkara kaipaa palanpainiketta. Juomahyllyjen luona hän taputti sikspäkkiä ja sanoi kuuluvasti "isä". Juu, isä juo kyllä kaljaa, mutta ei nyt osteta sitäkään, oli jälleen äidin rooli evästää.

Kotona kauppareissun jälkeen Hakki käveleksi Franklin-kirjan kanssa. Ehdotin hänelle, että ota kirja ja tule tänne sohvalle äidin kanssa, niin luetaan yhdessä! Hakki pudotti kuvakirjansa lattialle, otti hyllystä Claes Ohlssonin kuvaston, tuli viereeni sohvalle ja alkoi selailla. Hakki toden totta tuntee isänsä tavat..!

Matkantekijä

2009-09-18T07:48:00.003+03:00

Meillä alkaa olla hankaluuksia rattailla liikkumisen suhteen. Hakki ei toden totta ole tahdoton möykky, jota kärrätään paikasta toiseen - hän on kovaääninen ja rimpuileva voimataapero, joka tahtoo kävellä itse! "POIS!", hän huutaa rattaista! Rattaiden turvavaljaille on käyttöä...

Eilen illalla kävimme kirjastossa. Menomatkalla Hakki oli istutettava rattaisiin protestoinnista huolimatta, sillä siinä olisi kirjasto ehtinyt mennä kiinni ja yö laskeutua, jos olisimme tehneet matkaa Hakin tyyliin. Mutta paluumatkalla, kun kassissa oli Sue Graftonin F-dekkari ja Gabaldonin Matkantekijä (tuosta "hauska" aasinsilta postauksen otsikoksi tänä mielikuvituksettomana aamuna..), sallittiin Hakin kävellä loppumatka kotiin.

Hakki otti kyllä liikkumisvapaudestaan kaiken irti. Hän ei onneksi ole enää niin älyvapaa touhottaja, että olisi syöksymässä tielle, mikä eväisikin tämänkaltaiset vapaudet, mutta lapsen utelias tutkimusmatkailijamieli pääsi oikeuksiinsa. Ruusunmarjapensaat olivat punaisine marjoineen erinomaisen kiinnostavia, samoin maahantippuneet paremmat päivänsä ohittaneet omenat. Myös pikkuruiset asfaltilla lojuvat pihlajanmarjat saivat huomiota. Noita ruusunmarjoja riivittiin kyllä jokunen ihan pensaastakin irti lähempää tarkastelua varten. Taivaalla pörrääviä lentokoneita ihmeteltiin, mutta kaikista kiinnostavinta oli kuitenkin vesi.

Lätäkkö, jossa oli noin puoli desiä vettä, vaati pysähdyksen. Tietenkin sitä poljettiin jalalla, tietenkin - onneksi räiskähdys oli vesimäärän johdosta vaatimaton. Vettä tiirailtiin myös reikäisen viemärikannen läpi. Hakki makasi jalkakäytävällä silmät viemärikannen aukoissa ja kertoi äidillekin, että "tettä" siellä on. Ohikulkijoita hymyilytti.

Rattaatkin saivat osansa kiinnostuksesta, mutta kyytiin ei tietenkään haluttu vaan niitä piti työntää ihan itse. Kun äiti yritti tarttua työntöaisaan auttaakseen, läpättiin häntä nopeasti kädelle - Hakki työntää itse! Pienet suunnankorjaukset onneksi sallittiin...

Kyllä sitä itsekin ihan eri tavalla ympäristöään havainnoi, kun on mukana noin utelias matkantekijä. Täytyy vain muistaa, että aina ei saa olla kiire, ja jättää aikaa sille, että edetään tuskastuttavan hitaasti mutta antaumuksellisella innolla kotikontuja tutkien!

Kirjallinen yöpöytä

Kirsi Piha: Medicien naapurissa
Lyhyistä novelleista koostuva kirja on miellyttävää bussilukemista. Aiemmin olen lukenut vain taloista Provencessa tai Andaluciassa, eikä tämä kirja niistä olennaisesti poikkea, mutta toki oli miellyttävää lukea suomalaisten elämästä talossaan Italian maaseudulla. Italia kiehtoo minuakin, joskin olen vain kerran siellä käynyt ja silloinkin lyhykäisen viikon verran. Kirjassa vertailtiin suomalaista ja italialaista elämänmenoa toisiinsa, ja siinä oppi toisaalta arvostamaan suomalaisuuden hyviä puolia, toisaalta se taas sai miettimään, että opittavaa olisi noilta meluisilta italiaisiltakin..! Kiva, pieni kirja. Ja välillä tuli nälkä. Suomalaisethan pitävät italialaistyyppisestä ruoasta..!

Mark Levengood: Riemujen rikkaus ja surujen summa
Ystävättäreni oli ollut koulutustilaisuudessa, jonka Mark Levengood oli juontanut. Hän kehui tätä kovasti, ja sai minutkin kiinnostumaan tästä poikkeuksellisen iloisesta ja positiivisesta suomalaisesta. Mutta hän onkin suomenruotsalainen, ehkä se selittää iloisuuden..? En ole seurannut Levengoodin tv-ohjelmaa, mutta kirjan lainasin, ja kyllähän se hauska oli. Ja positiivinen. Luulen silti, että minäkin haluaisin kokea Levengoodin mieluiten livenä. Jos johonkin meidänkin koulutustilaisuuteen joskus...

Luopumisen tuska

2009-09-05T21:43:00.004+03:00

Kuvassa ovat farkkukankaiset lappuhaalarit kokoa 62 cm. Haalarit ovat ainoa vauvanvaate, jonka hankin jo odotusaikana. Kyseiset haalarit osoittautuivat vielä epäkäytännöllisemmiksi kuin pelkäsin - ovat olleet kerran pari päällä. Mutta kyllähän ne näyttävät syötävän suloisilta..!

Farkkuhaalarit ovat osa sitä vauvanvaate- ja vauvatarvikeläjää, joka on vähitellen lähdössä myyntiin, kierrätykseen tai roskiin. Ihan helppoa tämä siivous ei ole. Minä siivoan samalla myös toiveen toisesta lapsesta. Iästäni huolimatta olen hellinyt ajatusta toisesta vauvasta, vielähän se ei olisi välttämättä mahdotonta. Mutta se on mahdotonta siksi, että Hakin isä ei halua enää viidettä lasta.

Minä olen tuntenut katkeruutta, vihaa ja surua. Kateutta ja kaunaa. Uusperheelle antavat aina rajat aikaisempi perhe ja sen ratkaisut. Toisaalta olen kyllä itsekin sitä mieltä, että tähän perheeseen ei pidä toista lasta hankkia, järjen ääni on hyvin selkeä. Mutta tunteen tasolla käsittelen suurta luopumisen tuskaa. Äitiys on ollut minulle jotain niin käsittämättömän ja odottamattoman hienoa, että olisin ollut valmis enempäänkin.

Vaikka ehkä siivoankin pois hassuja toiveita, minun ei kuitenkaan tarvitse siivota vauvamuistoja. Ihanat vauva-ajat pysyvät varmasti mielessä, vaikka kaikkea mahdollista ei tavaran muodossa säilökään. Ja uusia muistoja tehdään koko ajan! Hakki on niiiiin parasta minun elämässäni.

Kirjallinen yöpöytä

Anna-Leena Härkönen, Ei kiitos
Tämä on "Siitä puhe mistä puute" -kirja. Nainen vonkaa, mies ei anna. Olihan tämä räväkkä kirja, mutta yhtään enempää en olisi jaksanut. Kirjan 351 sivua riittivät hyvin, enemmälle sanoisin "Ei kiitos".

Riina Katajavuori, Lahjat
Nyt sitten kävi näin, hyydyin noin sivulle 50. Kirja alkoi sekavasti, ja Anna-Leena Härkösen kirjan jälkeen en jaksanut enää yhtään innostua naisen ahdistuksen lukemisesta. Eli kesken jäi, mutta mikään ei jäänyt kaivelemaan. Päähenkilökin tuntui yhtä tunkkaisen tylsältä kuin hän itsekin koki olevansa. Taidan olla kunnon dekkarin tarpeessa..!